Jarkko Rahkonen, vanhusneuvoston varapj
15.09.2010
Suomessa vallitsee vanhusvastainen ilmapiiri. Tämä kuvastuu myös mm siinä miten suhtaudutaan nimitykseen "vanhus" tai "ikäihminen". Yli 65 vuotiaat ovat kuitenkin jo lukumääräisesti suurin äänestäjäjoukko - yli puolet äänestäjistä. Yli 65-vuotiaat on myös huomattava veronmaksajajoukko ja merkittävä kuluttajaryhmä. Kun edellä oleva havaitaan mediassakin, niin syntyy vanhusmyönteinen ilmapiiri. Uskon, että käänne tapahtuu lähivuosina. Käyttäkäämme nimitystä "vanhus", "ikäihminen" arvostaen.
Inhimillisyyttä vanhustenhuollossa on vaalittava. Itsemääräämisoikeus on laissa!
Suomen lain mukainen perusoikeus on, että laadukkaita vanhuspalveluita on tarjolla riittävästi. Perusoikeuksiamme ovat sosiaaliturva, sosiaali- ja terveyspalvelut, yhdenvertaisuus. Lain kirjain on toteutettava myös käytännössä, ei vain puheissa ja lakikirjassa.
Vanhusten on voitava asua niin pitkään kuin kunto sallii kotonaan, mikä edellyttää kotihoitopalvelujen kehittämistä tarpeen mukaan. Kun kunto ei enään salli kotona asumista vanhuksen on heti päästävä tuetun asumisen piiriin tai hoivakotiin.
Kunnassa sosiaali- ja potilasasiamies neuvoo ja valvoo oikeuksiamme sosiaali- terveydenhuollon asiakkaana. Espoossa sosiaali- ja potilasasiamiehen tavoittaa p.09- 8165 1032. Kunnan visrkamiehen kielteisistä päätöksistä pitää vaatia kirjallinen päätös jolloin voidaan vaatia oikaisua tai tehdä päätöksestä valitus. Usein vaatimus kielteisestä kirjallisesta päätöksestä johtaa päätöksen muuttamiseen myönteiseksi.
Vanhusneuvosto tulee kehittää palvelujen laadunvalvojaksi. Vanhusneuvostot on lakisääteistettävä ja niille on myönnettävä tehtävien vaatimat riittävät voimavarat. Espoon vanhusneuvostolle on perustettava päätoiminen sihteerin virka esim sosiaali- ja potilasasiamiehen toimistoon ja tämän varahenkilöksi.
Vanhustenhuoltolaki on vihdoin säädettävä. On jo edettävä puheista tekoihin ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja. Laissa on säädettävä yhtenäinen, sitova normisto, jonka mukaan vanhustenhuollon järjestämistapa, saatavuus, laatu ja sen valvonta yhdenmukaistetaan. Espoonkin eri alueilla on toteutettava yhtä laadukkaita palveluita riittävästi. Palveluihin tarvitttavien voimavarojen alibudjetointi on Espoossa lopetettava. Seuraavan vuoden budjettiin on otettava kaikki lain ja kaupunginvaltuuston vuonna 2008 hyväksymän Espoon ikäpoliittisen ohjelman vuosiksi 2009-2014 vaatimat mmärärahat.
Espoon vanhusväestö kasvaa voimakkaasti, mihin tulee palveluiden järjestämisessä ja budjetoinnissa varautua ajoissa. Tänä vuonna Espoossa on yli 75 vuotiaita 10 500, vuonna 2020 n 16 700 ja v. 2030 n. 28 000 jayli 85 vuotiaita 2400, 4 100 ja 7 100.
Työeläkeindeksi on korjattava 50/50 mukaiseksi, siis niin, että palkkatason muutos ja hintojen muutos vaikuttavat molemmat 50% vuodessa maksettavan eläkkeen määrään. Nykyisessä eläkeindeksissä palkkatason paino on vain 20%, joten eläkkeensaajien ostovoima jää jatkuvasti jälkeen palkansaajien vastaavasta.
Eläkkeensaajien ja vanhusten yhdistyksillä on erittäin merkittävä panos vanhusten liikunta- ja kulttuuriharrastusten järjestämisessä ja toimintakyvyn säilyttämisessä pitkään. Tutkimusten mukaan virikkeellinen vanheneminen lyhentää elinajan loppuvuosien hoitovuosien lukumäärää. Siis ikääntyminen merkitsee nykyään lisää hyviä elinvuosia ja nykyistä vähemmän vuosia sairaalahoidossa. Yksinäisyyden vähentämien on myös hyvin tärkeä yhdistystoiminnan tulos. Vireän yhdistystoiminnan piiriin tulisi innostaa mahdollisimman suuri osa eläkkeensaajista. Tuloksena olisi kasvava tyytyväisten eläkkeensaajien joukko jolla on aiempaa useampia kultaisia elinvuosia ja entistä harvempia tehohoidon vuosia. (Geriatri Reijo Tilvis)
Kaupungin on järjestettävä riittävät kokoontumistilat näiden ikäihmisten yhdistysten toimintaan. Lisäksi kaupungin yhdistyksille myöntämiä vuosittaisia toiminta-avustuksia on korotettava nykytasosta merkittävästi. Vireästi toimiville yhdistyksille kohtuullinen toiminta-avustus olisi vuodessa 20 euroa jäsentä kohden (nykyinen alle 10e on täysin riittämätön).
Espoossa on hyvällä yhteistyöllä kaupungin kanssa saavutettu paljon vanhuksille, ikäihmisille, senioreille myönteisiä uudistuksia ja tuloksia. Vanhusneuvoston kymmenvuotinen työ on ollut merkittävää mm. yli 300 aloitetta on viety kaupungin elinten käsittelyyn, aloitteista huomattavan moni on jo toteutunut. Näistä tärkeimpiä on Espoon ikääntymispoliittinen ohjelma vuosille 2009-2015, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2008 ja velvoitti hallinnon sitä noudattamaan.
Tärkeä yksittäinen etu on seniorikortti 68+, jolla yli 68 vuotiaat voivat maksutta käyttää uimahalleja, kuntosaleja ja niiden harjoituskursseja. Tärkeä on myös opaskirja ”Seniorin palveluopas”, jossa on kattava tieto vanhusten palveluista Espoossa. Opas on saatavilla kaupungin palvelupisteistä. Kaupungin tietoverkko on erinomainen tietolähde ja opas niille joilla on mahdollisuus käyttää tietokonetta.
Jarkko Rahkonen
j.rahkonen@mbnet.fi
JK
Pidin yllä olevan alustuksen Pohjois-Espoon eläkkeensaajat ry:n syysavauksessa 13.09.2010.
Edellä esitettyjä lakihankkeita on hyvä edistää eri tahoilla, myös kaikissa eduskuntaryhmissä. Lakihankkeet eivät ole uusia, vaan ne ovat myös EETUN ohjelmissa. EETU on eri eläkeläisten keskusjärjestöjen yhteiselin joka vaikuttaa erityisesti eduskunnan ja valtion suuntaan. Näistä asioista olin kuulemassa myös viikolla 36 kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaaran puheenjohdolla eduskunnan auditoriossa ja viikolla 37 kansanedustaja Anneli Kiljusen puheenjohdolla JHL:n auditoriossa Helsingissä.
