Kuvanveistäjä Björn Wecksröm esitteli töitään
Kuvanveistäjä, korutaiteilija prof. Björn Wecksröm esitteli töitään 29.04.
Katso liite alla: esitys Espoon kaupungille taiteilijan elämäntyön palkitsemisesta
Espoon kulttuuriseura oli onnistunut saamaan vierailuajan kuvanveistäjä Björn Wecksrömin taidenäyttelyyn Soukanniemeen. Meille oli ennen kokematonta, että suuri taiteilija itse esitteli veistoksiaan kotonaan, maalauksiaan ja korujaan niin avoimesti, lämpimästi, katsojan läheisenä ystävänä – niin meistä tuntui.
Björn Weckströmin veistosten ilmaisun skaala ulottuu abstarktista muotokielestä omaperäiseen realismiin. Ulottuvuuksiltaan komeat teossarjat on toteutettu taidokkaasti eri materiaaleilla: pronssi, marmori, lasi ja akryyli. Sävähdyttävä tulos syntyy näiden materiaalien yllättävistä yhdistelmistä. Näyttelyesineitä oli kymmenittäin joista voin tässä mainita vain muutaman esimerkin.
Pronssiveistos Ikaros on yli kaksimetrisen ihmisen kokoinen. Taideasiantuntija sanoo: ”Ikaros on järisyttävä kuva ihmishengen kohtalonomaisesta halusta lentää, vaikka tietää putoavansa. Björn Weckströmin uljaassa pronssi-Ikaroksessa on pedon jäntevyyttä, lapsen riemua ja perhosen herkkyyttä. Ikaroksessa on koko faustinen maailma, usko sokeaan edistykseen, materialismiin, industrialismiin, talouskasvuun ja imperialismiin”. Vastaavan sykähdyttävän ja eloisan kuvan haluaisin esittää monesta muustakin veistoksesta.
Marmoriveistoksissa puhuttelee klassinen kauneus esimerkkinä ”Nukkuva”, ”Kaksijakoisuus” ja ”Käsivarsi”. Weckström kuvaa marmoria sympaattiseksi materiaaliksi joka on hänelle helppoa työstää ja hallita. Lisäksi Italiassa asuminen toi marmorin luontevasti läheiseksi. Weckström oli kutsuttu luennoimaan Pisan yliopistoon vuonna 1979. Hän ihastui niin italialaiseen luontoon ja kulttuurimiljööseen, että asui tämän jälkeen suuren osan vuodesta Italiassa.
Weckströmin akryyliteokset ovat omaperäisiä ja ainutlaatuisia niillä hänestä tuli tunnettu kansainvälisesti jo nuorena 1970-luvulla. Tässä oli merkittävä 1971-73 syntynyt 25 akryyliteoksen sarja. Taiteilija sanoo virikkeeksi protestin tuolloin ajankohtaiselle kineettiselle ”meluavalle” taiteelle. Taiteilija on keksinyt useita tapoja toteuttaa akryyliteoksia. Esimerkkinä pronssielementit näyttävät ”uivan” akryylikuutioiden valoavaruudessa ”Moloklintu” 1975, ”Painava ongelma” 1979.
Kysellessäni nyt taiteilijalta akryyliteosten tekemisestä. Hän sanoi niiden olleen aikanaan uutta, mutta kansainvälisesti nähtiin niiden merkitys tulevaisuuteen. Suomessa vasta myöhemmin ymmärrettiin teosten merkitys tulevaisuuden ennakointina. Taiteilija sanoi, että Suomessa ei uskottu, että suomalainen voi luoda jotain sellaista uutta mitä muualla ei ole. Suomessa oli tuolloin muotia ihailla sitä mitä matkittiin Yhdysvalloista.
Asiantuntija sanoo, että ”akryylin käyttö on nähtävissä nuoren taiteilijan vastauksena aikamme uuden tekniikan haasteisiin. Sittemmin juuri tietotekniikan ohessa muovitekniikka on huimassa kehitysvaiheessa- jopa yli 60 000 erilaista muvia on jo tuotettu. Tämä on johtamassa kohti tuntemattomia mahdollisuuksia ja vaikuttamassa jo nyt voimakkaasti jokapäiväiseen elämäämme.”
Akryylin käytössä Weckström on pioneeri, mutta myös muissa teoksissa taiteiljan pioneerihenki näyttää voimansa.
Voi miten innostunut olisin kertomaan lisää siitä miten yllättävän positiivisen elämyksen synnytti tutustuminen Björn Weckstömin kodissaan esittelemään teostensa näyttelyyn. Ennestään olen tiennyt että taiteilija on kansainvälisesti erittäin arvostettu taiteilija, mutta en ole tiennyt miten monipuolinen ja omaperäisesti uutta luova Björn Weckström on.
Edellä lainaamani asiantuntija on Ilkka Juhani Takalo-Eskola. Tietoja lisää: bjornweckstrom.com
Tilaisuuden innoittamana seuran hallitus päätti esittää Espoon kaupungille taiteilija Björn Weckströmin elämäntyön palkitsemista. Esitys jätettiin 14.11.2014. (katso liite)
Espoon Kulttuuriseura ry LIITE
14.11.2014/JR
Espoon kaupunki, kaupunginhallitus
Tiedoksi : Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä
Sivitystoimenjohtaja Sampo Suihko
Kulttuurijohtaja Susanna Tommila
Espoolainen kuvanveistäjä, korumuotoilija professori Björn Weckström täyttää 80 vuotta 8.2.2015. Hän on suuren osan ajastaan asunut Italiassa ja työskennellyt siellä mm. Pisan yliopistossa. Hänellä on ollut lukuisia taidenäyttelyjä eri puolilla maailmaa ja hänen taideteoksiaan on nähtävissä useiden maiden tunnetuissa taidelaitoksissa. Björn Weckström on saanut lukuisia palkintoja ja muita huomionosoituksia maailmalla ja Suomessa. Hän on saanut Pro Finlandia mitalin 1971.
Björn Weckström on toimivista suomalaisista taiteilijoista kansainvälisesti tunnetuimpia. Suomessa hänen taideteoksiaan on julkisesti nähtävissä useissa kaupungeissa. Espoossa taideteoksia on nähtävillä yksityisissä tiloissa ja Weckströmin asunnon yhteydessä olevissa näyttelytiloissa Soukassa. Nyt on sopiva aika kaupungille hankkia Björn Weckströmin taidetoksia julkisesti nähtäville myös hänen kotikaupungissaan.
Espoon kultuuriseura esittää, että Espoon kaupunki päättää tilata Björn Weckströmiltä hänen merkkipäiväänsä (8.2.1935) liittyen taideteoksen tulevaan teatteritaloon ja pronssiveistoksen. valtuustotalon lähiaukiolle. Kun päätöksen toteuttamiseen menee rakennustöiden vuoksi 2-3 vuotta aikaa Espoon Kulttuuriseura esittää että kaupunki toteuttaa yhdessä Björn Weckströmin kanssa hänen teostensa näyttelyn WG:n tiloissa vuonna 2015. Mikäli tilat on jo varattu voitaneen vuonna 2015 sijoittaa Weckströmin muutama näyttävä taideteos WG:n aulatiloihin ja toteuttaa näyttely vuonna 2016.
Espoon kulttuuriseura on tutustunut Björn Weckströmin monipuoliseen taidetuotantoon eri tavoin. Merkittävä oli käynti hänen taidenäyttelyssään Soukassa keväällä 2014. Käynnistä on liitteessä selostus. Yleiskuvan saa Weckströmin tuotannosta osoitteessa björn.weckström.com. Seura sai käynnin yhteydessä kuvateoksen ”BJÖRN WECKSTRÖM IN PIETRASANTA”, toimittanut Ilkka Takalo-Eskola, 2013.
Espoon Kulttuuriseura ry
Puheenjohtaja Jarkko Rahkonen jarkkorahkonen33@gmail.com
tiistai 18. marraskuuta 2014
torstai 23. lokakuuta 2014
Teatterin tulevaisuus Espoossa
Teatterin tulevaisuus Espoossa -keskustelutilaisuus oli 23.10. Revontulihallissa Tapiolassa. Tilaisuuden järjesti Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys, pj Leo Eskola. Valmistellut esitykset pitivät teatterinjohtaja Joachim Thibblin ja käyttöpäällikkö Heikki Örn. Mukana keskustelussa olivat myös ohjaajat Juha Jokela ja Johanna Freundlich. Yleisö osallistui aktivisesti keskusteluun.
Tilaisuuden jälkeen kirjoitin tämän muistion jonka toiseksi viimeinen omistusta ja hallinnointia koskeva kappale perustuu aiempaan kirjoitukseeni./ Jarkko Rahkonen
Espoon tarinan (strategian) mukaan Espoo on kansallisesti sekä kansainvälisesti houkutteleva ja kiinnostava kaksikielinen kaupunki. Espoo on kansainvälisesti tunnettu osaamisen, tieteen, taiteen ja talouden innovaatioympäristö. Euroopan parhaimpien yliopistojen joukkoon nousseen Aalto-yliopiston lisäksi koulumme ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Kansainvälisesti korkeatasoinen teatterikin on: Espoon Kaupunginteatteri - The International Theatre of Finland ™ ( vuonna 2014 virallisesti rekisteröity tavaramerkki)
Oma teatterirakennus vielä puuttuu. Uudessa asemakaavassa teatterille on varattu paikka Tapiolassa ns.Vesiputosaltaan viereltä. Espoosta tulee monimuotoinen kulttuurikaupunki kun teatterirakennus valmistuu vuonna 2020. Espoon Kaupunginteatterisäätiö ja Espoon kaupungin kulttuuritoimi on keväällä 2014 asettanut yhteisen suunnitteluryhmän selvittämään teatterin toiminnan ja tekniikan vaatimuksia uudelle teatterirakennukselle.
Teatterijohtaja Joachim Thibblin mukaan suunnittelun lähtökohta on teatterin toimintaidea, eli teatteri jossa näytelmät ovat sekä omaa tuotantoa että vierailjoiden esittämiä. Merkittävä osuus on kansanvälisillä teatteriryhmillä. Tämän teatterin päänäyttämön sopiva koko on noin 500 katsojaa -suuremmalla näyttämöllä vierailuesitykset eivät tavoita riittävän intiimisti katsojia. Toimintaidean mukaan teatterissa tarvitaan kevyt pysyvä henkilöstö, koska teatterin esiintyjät ovat esityskohtaisia. Teatterin kiinteät kustannukset ovat siten suhteellisen pieniä perinteellisiin teattereihin verrattuna joten teatterin taloutta voidaan hoitaa joustavasti teatteriesityksiä tukien. Teatterin korkea taiteellinen taso saavutetaan siten joustavalla ja vahvalla taloudella. Kun teatteri saa vakituisen esityspaikan teatterin toimintaa voidaan kehittää pitkäjännitteisesti toimintaideansa mukaisesti suomalaiseen kulttuurin tukeutuvana korkeatasoisena kansainvälisenä vierailuteatterina.
Teatterirakennuksen rahoitus ja omistusrakenne on vielä suunnitteilla. Teatterirakennukseen on tulossa muutakin kulttuuritoimintaa. Kulttuurikeskusta siitä ei kuitenkaan kannata tehdä koska lähellä on jo Espoon kulttuurikeskus.Teatterin toiminnan ja talouden kannalta on järkevää perustaa kiinteistöyhtiö omistamaan rakennusta. Kiinteistöyhtiön enemmistöosuus olisi kaupungilla ja vähemmistöosakkaina kultuuria tukevia vakavaraisia yhteisöjä. Voidaan myös harkita ertyisiä sponsoreita. Kiinteistöyhtiön hallinnossa tulee teatterilla olla toimintaansa vastaava merkittävä osuus.
Suomen toiseksi suurin kaupunki, kulttuurin ja tekniikan kaupunki Espoo ansaitsee oman teatterirakennuksen.
Espoon Kaupunginteatteri - The International Theatre of Finland ™ on tulevaisuuden teatteri jolla on keskeinen osuus espoolaisten, suomalaisten ja kansainväisten vierailijoiden kultuuriharrastuksissa.
23.10.2014 Jarkko Rahkonen jarkkorahkosenblogi.blogspot.com
maanantai 13. lokakuuta 2014
Erkki Tuomioja esitteli kirjaansa 13.10.2014
Erkki Tuomioja esitteli kirjaansa 13.10.2014
jarkkorahkosenblogi.blogspot.com
Erkki Tuomioja esitteli ma 13.10. uusinta kirjaansa jossa esitetään autenttiset päiväkohtaiset muistiinpanot vuosilta 1991-1994. Kirjan nimi on ”Siinä syntyy vielä rumihia -poliittiset päiväkirjat 1991-1994”. Juontajana oli toimittaja Unto Hämäläinen ja toisena vastaajana kirjan toimittanut Veli-Pekka Leppänen.
Tuomioja kertoi, että hänellä on myöhemmiltäkin vuosilta päiväkohtaiset musitiinpanot, yhteensä noin 10 000 liuskaa. Kun 20 vuotta on kulunut uusissa kirjoissa voidaan esittää myös nämä myöhemmät muistiinpanot. Ennen vuotta 1991 tehdyistä muistiinpanoista kustantaja ei nyt ollut kiinnostunut. Tiedän että monet toivovat Erkki Tuomiojan 1970- luvun ja myöhempien vuosien tapahtumien kuvausta.
Unto Hämäläisen kysymykseen Viron itsenäistymisajoista ja Suomen osuudesta siinä, Tuomioja vastasi että toisin kuin julkisuudessa on esitetty Suomi avusti monella tapaa taustalla Viroa. Tästä on myös Viron presidentti Lennart Meren myöhemmissä kirjoituksissa kiitoksia. Suomi palautti presidentti Mauno Koiviston johdolla diplomaattisuhteet Viroon vuonna 1991. Viro julistautui vuonna 1991 itsenäisyytensä palauteuneeksi. Vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi ja valta siirtyi Venäjän federaatiolle jota johti presidentti Jeltsin.
Unto Hämäläinen kysyi tunsiko Tuomioja henkilökohtaisesti vallankaappaja Janatsevin. Hänen johtamansa juntta kaappaai elokuussa 1991 Neuvostoliitossa vallan ja pidätti Gorbatshovin. Tuomioja ei tuntenut eikä ollut koskaan tämän kanssa tekemisesissä. Sitävastoin Erkin ikätoverit Esko Aho ja Ilkka Kanerva tunsivat J:n erittäin hyvin.
Seuraavaksi Unto Hämäläinen siirtyi kysymään SDP:n asioista. SDP oli vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen siirtynyt oppositioon. Esko Ahon porvarihallitus oli menettämässä täysin Suomen talouden ohjauskyvyn kuten silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen viikko sitten ilmestyneissä muistelmissaan kuvaa. Tuomioja oli eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana tai puheenjohtajana vuosina 1991-1995. Tuomiojan johdolla ryhmä valmisteli talouspolitiikalle vaihtoehdon jolla oli tärkeä osuus vuoden 1995 SDP:n suuressa vaalivoitossa. (Tämä on sitten seuraavassa kirjassa)
Paavo Lipponen valittiin 4.6.1993 SDP.n puheenjohtajaksi. Tästä Tuomioja ei lainkaan pitänyt ja lähti valinnan jälkeen kymmnenen km:n lenkille puhaltamaan pahimmat paineet pois. Kirjassa on tästä rajua tunteen purkausta. Tuomioja palaa kuitenkin iltapäivällä puoluekokoukseen ja kertoo kirjassa mitä hän toivoi tulevan puoluehallituksen kokoonpanosta. Tuomioja kertoo myös onnitelleensa Paavo Lipposta valinnasta.
Puoluekokouksen viimeisenä päivänä sunnuntaina SDP:n presidenttiehdokkaaksi valitaan Martti Ahtisaari. Tätä ennen on käyty kiivas kampanja eri ehdokkaiden välillä. Olin (siis Jarkko R) osallistunut kampanjaan Kalevi Sorsan kannattajana. Tässä ominaisuudessa olen päässyt Tuomiojan kirjaan sivulla 332 ”Soitan Unto Hämäläiselle ja varmistan, että vastaukseni Jarkko Rahkoselle hänen Sorsaa tukevaan artikkeliinsa 9.5. on tulossa hesaraiin". Tästä kirjoitan vielä oman (JR) blogin myöhemmin. Totean tässä vain, että aiheen kirjoitukseeni sain Unto Hämäläisen kirjoituksesta hesarissa 6.5. Siinä Unto mm. kysyy missä ovat Sorsan pojat? Matti Ahde, Markus Aaltonen, Erkki Liikanen, Paavo Lipponen, Pertti lipponen. Pertti Paasio, Matti Puhakka ja Ulf Sundqvist jotka nousivat Sorsan silmien alla asemiin.
Olin ollut Sorsan I hallituksessa hänen läheinen avustajansa ja osan aikaa pääministerin sihteeri. Turkulaisena olin entisen vt. puoluesihteerin Valde Nevalaisen pyynnöstä osallistunut Mauno Koiviston presdenttiehdokkuuden valmisteluun. Nyt päätin Unton kirjoituksen johdosta palata julkisesti tukemaan Kalevi Sorsaa kirjoituksessani 9.5. 1993. Tähän kirjoitukseenTuomiojan vastine julkaisittiin hesarissa
Nyt olen iloinen että sain Erkki Tuomiojan omistuskirjoituksen 13.10.14 hänen po kirjaansa.
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Ikäihmisten palvelut turvattava vanhuspalvelulailla
Ikäihmisten palvelut turvattava vanhuspalvelulailla
(Espoossa lakia ei noudateta vielä kaikessa talousarvion 2015 valmistelussa. Haluan vauhdittaa lain käyttöönottoa ja siksi tämän olen kirjoittanut)
1. Lain tarkoitus
Ikääntyvät ihmiset haluavat asua niin pitkään kuin mahdollista omassa kodissaan läheistensä ja ystäviensä parissa. Laitoshoitoa tai tehostettua asumispalvelua tarvitsee nykyään alle 10% (Espoossa 4-6%) yli 75 vuotiaista suomalaisista. Nykyaikainen hoito pyrkii ylläpitämään myös tuon alle10 prosentin vanhusjoukon vireyttä ja liikuntakykyä mahdollisimman hyvin. Vuosi sitten voimaan tullut ns. vanhuspalvelulaki velvoittaa kunnat varmistamaan jokaisen ikäihmisen tarvitsemien palvelujen ja hyvän hoidon saannin. Laki tulee kaikilta osin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Laki velvoittaa kaikkia kuntia toimimaan niin, että jokainen ikäihminen hoidetaan hyvin lähtien vanhuksen tarpeista.
2. Median kirjoittelua
Lain toteuttamisella on ratkaiseva merkitys vanhusten, ikäihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa. Koska laki on uusi ja sen säännöksiä ei tunneta vielä kovin hyvin toivon, että sen esittelyä jatketaan tiedotusvälineissä. Seuraavassa yritän selkokielellä kuvata vanhuspalvelulain 980/2012 keskeisiä sännöksiä.
Helsingin Sanomissa esitettiin 07.07. kaksi valitettavaa esimerkkiä miten vanhuksia kohdellaan tänään. Muitakin valitettavia esimerkkejä on tuotu julkisuuteen muissa tiedotusvälineissä. Tärkeää on, että palvelujen ja hoidon puutteita tuodaan julkisuuteen jotta voidaan em. lain vaatimuksia toteuttaa kaikilta osin niin, ettei tulevaisuudessa yhtään em. valitettavaa vanhuksen huonoa hoitoa esiinny. Lain säännöksiä on kuntien noudatettava joten em. esimerkit eivät ole lain mukaan enään sallittuja.
3.1 2§ Jokaisen palvelutarve on selvitettävä
Lain 2§:ssä säädetään, että kunnan velvollisuus on huolehtia ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemisesta sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta kunnassa. Laissa edellytetään että jokaisen iäkkään henkilön palvelutarve selviteään ja siihen vastataan tarvittavilla palveluilla sekä varmistetaan myös palvelujen laatu. Laissa on viitattu myös useisiin muihin lakeihin joita on noudatettava tarpeen mukaan.
Laissa ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä. Iäkkäällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä.
Espoossa tätä 2§ ei ole tosissaan otettu vielä käytännön työn perustaksi.
3.2 5§ Suunnitelma lain vaatimusten toteuttamiseksi
Lain 5§:ssä on tarkat määräykset miten kunnan on laadittava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä lain vaatimusten toteuttamiseksi. Suunnitelmassa on kunnan määriteltävä tarvittavien palvelujen määrä ja laatu sekä tavoitteet niiden kehittämiseksi. Tärkeätä on että kunnan tulee määritellä myös ne kunnan eri toimialojen toimenpiteet, jolla edellä mainitun suunnitelman toteuttamien vaatii. Tässä kunnan tulee toimia yhteistyössä kunnassa toimivien julkisten tahojen yritysten sekä ikääntyvää väestöä edustavien järjestöjen sekä muiden yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.
Erittäin tärkeää on, että kunnan tulee ottaa kaikki edellä esitetyt vaatimukset huomioon kuntalaissa tarkoitettua talousarviota ja taloussuunnitelmaa päätettäessä ja myös terveydenhuoltolain tarkoittamasta hyvinvointiraporttista päättäessään. Erityisesti lain 9§:ssä velvoitetaan varaamaan riittävät voimavarat edellä 5§:ssä tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Vielä kuntaa velvoitetaan osoittamaan voimavaroja muihinkin ikäihmisten tarvitsemiin toimenpiteisiin kuin niihin mitä 5§:ssä tarkoitetaan.
Espoossa yllä tarkoitettua suunnitelmaa ei ole laadittu eikä tarvittavia voimavaroja varattu vuoden 2015 talousarvion ja taloussuunnitelman valmistelussa (vielä 28.08.).
3.3 Lain vaatimukset täyttävää vanhusneuvostoa on asettava 01.01.2015
Erityisen tärkeää on että jokaisen kunnan tulee 11§:n mukaan asettaa vanhusneuvosto ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Vanhusneuvoston jäsenten on edustettava ikäihmisiä ja heidän yhteisöjään. Vanhusneuvosto on otettava mukaan edellä 5§:ssä tarkoitetun suunnitelman valmisteluun. Tämä ikäihmisiä edustava vahusneuvosto varmistaa, että kunta toteuttaa lakia oikein kaikkien ikäihmisten tarpeiden vaatimalla tavalla.
3.4 Lain palvelut on ensisijaisesti järjestettävä omaan kotiin
Lain 14§:n mukaan iäkkään henkilön hoito ja huolenpito on kunnan toteutettava ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa järjestettävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla vastaamaan hänen kulloisia palveluntarpeita.
Espoossa lain14§:n periaate ei ole vielä ensisijainen yksilöllisesti.
3.5 Pitkäaikaishoito vain lääketieteellisin perustein
Pitkäaikainen hoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan hoidon kannalta muutenkin perusteltua. Tämä hoito on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Iäkkään henkilön tulee voida ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, teveyttä ja toimintkykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Lisäksi hyvin tärkeää: iäkkäälle avio- ja avopuolisolle on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.
4. Ikäihmisten palvelut on nyt turvattu vanhuspalvelulain mukaan vuoden 2015 alusta erittäin hyvin, MUTTA vain jos kunta noudattaa lakia
Ratkaisevaa on kuitenkin miten kunta noudattaa, toteuttaa edellä kuvattuja lain keskeisiä säännöksiä. Kunnassa ratkaisee viimekädessä valtuuston asenne ja valtuuston voimasuhteet, jotka riippuvat kuntavaalien tuloksesta. Viime kädessä me äänestäjät päätämme valitsemmeko valtuustoon riittävästi ikäihmisiä arvostavia vanhuspalvelulain ja muiden lakien sännösten toteuttajia. Tärkeä valvontatehtävä on vahusneuvostolla edellyttäen, että sen jäsenet on asetettu lain vaatimalla tavalla ikäihmisten edustajista.
4.1 Iäkkään henkilön palvelutarve on selvitettävä viipymättä
Lain 15§:ssä on tarkat säännökset iäkkään henkilön palvelutarpeen selvittämisestä viipymättä hänen itsensä, omaisensa, läheisensä tai edunvalvojansa kanssa. Toimintakykyä arvoitaessa on selvitettävä, miltä osin iäkäs henkilö pystyy suoriutumaan tavanomaisista elämän toiminnoista asuin- ja toimintaympäristössään ja missä asioissa hän tarvitsee tukea ja apua. Edelleen lain 16§:n mukaan kunnan on palvelutarpeen mukasesti laadittava viipymättä palvelusuunnitelma jossa määritellään iäkkään henkilön toimintakyvyn perusteella tarvittavien palvelujen kokonaisuus. Lain 18§:n mukaan kunnan on tehtävä iäkkään henkilön tarvitsemista sosiaalipalveluista päätös viipymättä ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon vaarannu.
Espoossa ei noudateta lain §§ 15, 16, 18 jokaisen iäkkään henkilön osalta
4.2 Lakia on noudatettava vuoden 2015 talousarviossa
Laissa on muitakin kuin edellä mainittuja tärkeitä säännöksia. Laki velvoittaa kuntia jo vuoden 2015 talousarviossaan täysimääräisesti noudattamaan lain säännöksia ja varaamaan vuoden 2015 talousarvioon lain vaatimat voimavarat. On huomattava, että lain soveltamisessa on noudatettava myös sosiaali- ja terveysministeriön ohjeita ja määräyksiä.
4.3 Laissa on tarkemmat säännökset miten lain noudattamista valvotaan kunnassa ja valtion viranomaisissa.
Lopuksi kaikki edellä esitetty merkitsee, että alussa viittaamani Helsingin Sanomien kirjoituksessa 07.07. mainitut tapaukset ovat jatkossa lainvastaisia. Mikäli tällaisia tapauksia myöhemmin havaitaan ne käsitellään lain rikkomuksina ja vastuulliset joutuvat niistä vastaamaan. Laissa on selvät määräykset myös siitä miten lain noudattamista valvotaan, mutta se on toisen lirjoituksen aihe
5. Vastuu on meillä kaikilla
Meillä kaikilla on erityinen vastuu huolehtia ikäihmisistä ja kunnoittaa heitä merkittävän elämäntyön tehneinä. Tämä merkitsee myös sitä, että kaikkien asenne vanhuksiin on uudistuttava vastaamaan nykypäivän tilannetta.
28.08. 2014 Jarkko Rahkonen
Espoon vanhusneuvoston jäsen ja sd valtuustoryhmän jäsen (varavaltuutettu)
torstai 3. heinäkuuta 2014
EU:n TALOUS NOUSUUN
Tämä Joseph Stiglitzin suositus EU:n talouspolitiikan ohjelmaksi voi saada EU:n talouspolitiikan nousuun tehokkaamin kuin muut lähikuukausina esitetyt ohjelmat
Esitä kommentteja!
“The euro can be saved, but it will take more than fine speeches asserting a commitment to Europe. If Germany and others are not willing to do what it takes – if there is not enough solidarity to make politics work – then the euro may have to be abandoned for the sake of salvaging the European project,” argues Joseph Stiglitz.
Joseph Stiglitz is an American economist and a professor at Columbia University. A recipient of the Nobel Prize in Economic Sciences, he is also a former senior vice-president and chief economist of the World Bank.“
As we survey the damage from the years of crisis and recession in Europe that finally seems to be ebbing, there is a sigh of relief that the Eurozone has not fallen apart. But the return to growth is a far cry from a return to prosperity. At the current pace of “recovery,” no return to normalcy can be expected until well into the next decade. Even Germany, which is often touted as the most successful country, has grown by a miserly .63 percent over the past 5 years — a rate that in other circumstances would be called an utter failure. The euro is not an end in itself. It was supposed to be the means to a more prosperous Europe, with higher living standards. For the Eurozone as a whole, incomes today are some 20% below what they would have been, had the growth trend that prevailed in the years before the euro continued. Europeans have been asked to make continuing further sacrifices — lower wages, lower benefits, weakened systems of social protection — all in the name of saving the euro.
Promoting an ambitious agenda
A much more ambitious, and different, agenda is needed: it is clear that, in its current form, the euro is failing the continent. And yet allowing the currency to dissolve would also be extremely costly. What is needed, above all, is fundamental reform in the structure and policies of the Eurozone. By now, there is a fairly clear understanding of what is required:
- A real banking union, with common supervision, common deposit insurance, and common resolution; without this, money will continue to flow from the weakest countries to the strongest.
- Some form of debt mutualization, such as Eurobonds: with Europe’s debt/GDP ratio lower than that of the US, the Eurozone could borrow at negative real interest rates, as the US does.
- Industrial policies to enable the laggard countries to catch up. Current strictures bar such policies as unacceptable interventions in free markets.
- A central bank that focuses not only on inflation, but also on growth, employment, and financial stability.
- Replacing anti-growth austerity policies with pro-growth policies focusing on investments in people, technology, and infrastructure.
- A solidarity fund for stabilization—just as there has been a solidarity fund to help new entrants into the EU.
Much of the euro’s design reflects the neoliberal economic doctrines that prevailed when the single currency was conceived. It was thought that keeping inflation low was necessary and almost sufficient for growth and stability; that making central banks independent was the only way to ensure confidence in the monetary system; that low debt and deficits would ensure economic convergence among member countries; and that the free flow of money and people would ensure efficiency and stability.
Erroneous doctrines
Each of these doctrines has proved to be wrong. For example, partly because of their misguided focus on inflation instead of financial fragility, partly because of ideological presuppositions that markets, on their own, are always efficient and that therefore, regulation should be kept to a minimum, the independent U.S. and European central banks performed much more poorly in the run-up to the crisis than less independent banks in some leading emerging market.
Spain and Ireland had fiscal surpluses and low debt/GDP ratios before the crisis. The crisis caused the deficits and high debt, not the other way around.
The free flow of people, like the free flow of money, seemed to make sense. But as money left the banks in the afflicted countries, lending contracted, a private sector austerity that exacerbated that of the public sector. Similarly, migration from crisis-hit countries has been hollowing out the weaker economies, and left an increasing tax burden on those left behind.
Internal devaluation – lowering domestic wages and prices – is no substitute for exchange-rate flexibility. Indeed, there is increasing worry about deflation, which increases leverage and the burden of debt levels that are already too high.
The extreme austerity that many European countries have adopted in the wake of the crisis has almost been a knockout blow. A double-dip recession and soaring unemployment are terrible costs to pay for slightly improved current account balances – which are better in most cases more because imports have decreased than because exports have increased.
Germany and some of the other northern European countries have balked at helping their struggling neighbors emerge from the crisis. But if they continue to insist on pursuing current policies, they, together with their southern neighbors, will wind up paying a far higher price than if the Eurozone adopts the program outlined above.
The euro can be saved, but it will take more than fine speeches asserting a commitment to Europe. If Germany and others are not willing to do what it takes – if there is not enough solidarity to make politics work – then the euro may have to be abandoned for the sake of salvaging the European project.
This article is co-edited with Queries, the European Progressive Magazine published by FEPS the think tank of the social-democrats at European level.
Sections:
People:
Locations:
torstai 27. maaliskuuta 2014
Pia Viitanen ja Krista Kiuru kykenevät hyvin hoitamaan myös Arhinmäen ja Kyllösen jättämät tehtävävät
Alla oleva on julkaistu Demokraatti-lehdessä 02.04. ilman kahta viimeistä kappaletta ja lehden otsikolla.
Pia Viitanen ja Krista Kiuru kykenevät hyvin hoitamaan myös Arhinmäen ja Kyllösen jättämät tehtävät
Pia Viitanen ja Krista Kiuru kykenevät hyvin hoitamaan myös Arhinmäen ja Kyllösen jättämät tehtävät
Vasemmistoliiton kahden ministerin lähtö Kataisen hallituksesta vaatii uudelleen järjestelyjä. Normaali ja aiemmin yleinen käytäntö olisi nimttää kaksi uutta henkilöä Kataisen hallitukseen ministerin tehtäviin.. Nyt on käytettävissä toinen ja hallituksen toiminnan kannalta tehokas ratkaisu. Liikenneministeriössä on nyt myös toinen ministeri: asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen. Hän tuntee ministeriön hallinnon ja myös nykyisen liikenneministerin tehtävät paremmin kuin joku ulkoa tuleva uusi henkilö. Lisäksi asunto- ja kaavoitusasiohin liittyy läheisesti suuri osa liikenneministerin tehtäväalueesta. Samoin ilmatieteenlaitoksen tehtävät ja suuri osa ministeriön alisten muidenkin virastojen ja laitosten asioista myös ymp'ristöasioihin.
Valtioneuvoston sivulta on helppo tarkistaa edellä esitetty. Olen itse ollut liikennemisterin erityisavustajana sekä vuosia sen alaisten kolmen suurimman liikelaitoksen tehtävissä ja samalla liikenneministeriön ja sen päälliköiden kanssa tekemisissä joten tiedän mistä kirjoitan. Toisaalta. asunto- ja kaavoitusasioden hodossa on saavutettavissa taloudellista hyöyä, synergiaa, kun niitä johdetaan personaaliunionissa liikenneasioiden kanssa.. Lisäksi Pia Viitasella on eduskuntatyöstä erinomainen CV asunto-, viestintä- ja liikenneministerin tehtäviin.
Vastaavasti opetusministeri Krista Kiuru tuntee hyvin ministeriönsä ne tehtävät jotka kuuluivat Paavo Arhinmäelle. Krista Kiuru voisi hyvin hoitaa tämän laajemman tehtävpiirin kulttuuri- ja opetusnministerössä samoilla perusteilla kuin Pia Viitanen, niitä tässä toistamatta.
Ongelmana on Kataisen hallituksen ideolgiset voimasuhteet joita media ja jotkut muutkin ovat pitäneet esillä. Kun hallitus ei ole yleensä äänestänyt se osoittaa että ideologia on jäänyt taustalle. Jos halutaan että vasemmiston – siis sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton - yhteinen äänimäärä säilyisi teoreettisen äänestyksen varalta niin ratkaisuna olisi antaa Pialle ja Kristalle kaksi ääntä. Kyllä he käyttäisivät äänimääräänsa vastuullisesti koko hallituksen kannalta.
Lopuksi edellä ehdotettu on erinoaminen vastaus niile jotka ovat vaatineet ministerien lukumäärän vähentämistä. Tämä olisi nyt mahdollista ja samalla Kataisen hallituksen tehokkuus ja tuloksellinen toiminta lisääntyisi entisestään
Jarkko Rahkonen Espoo
jarkkorahkosenblogi.blogspot.com
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Terveydenhoidon yksikanavainen rahoitus välttämätön/ puoluekokousaloite
Puoluekokousaloite
vuoden 2014 puoluekokoukseen
Jarkko
Rahkonen Kauklahden sos.dem. yhdistys ry jarkkorahkonen33@gmail.com
Soteuudistus ei toimi ilman julkisen sektorin yksikanavaista rahoitusta.
Terveydenhoidon
yksikanavainen rahoitus välttämätön
Suomessa
ihmisten perusterveydenhoito on pääosin kuntien vastuulla. Kunnat
voivat periä näistä palveluista terveyskeskusmaksuja mutta eivät
välttämättä, esim. Helsinki on päättänyt luopua
terveyskeskusmaksuista. Kuntalaisten tarvitseman
erikoisterveydenhoidon kunnat ostavat kuntalaisilleen valtion
rahoittamilta sairaanhoitopiireiltä Kuntien terveyskeskusten
palveluja käyttävät lapset, eläkkeensaajat ja muut työelämän
ulkopuolella olevat ja näitä palveluja.rasittaa voimavarojen puute
ja jonotus.
Työelämässä
olevat työntekijät saavat tarvitsemansa terveyspalvelut työnantajan
sopimalta työterveyshoidolta viivytyksettä ja maksutta.
Työterveyshoidon maksavat työnantaja ja valtio.
Suomalaisen
järjestelmän erikoisuus on, että niin sanottu yksityinen
lääkärinpalvelu toimii suurelta osin valtionrahoituksella.
Yksityisellä lääkärissä käynnin henkilö maksaa lääkärin
määräämällä palveluhinnalla, mutta hän voi hakea osan maksusta
takaisin Kelalta, jonka rahoittaa valtio. Tämä yksityinen
lääkärissä käynti ei siis ole kokonaan yksityistä, koska valtion
rahoitustuki on huomattava. Tämä valtion rahoitustuki kaupalliselle
lääkäritoiminnalle on pois kuntien ja valtion vastuulla olevan
terveydenhoidon rahoittamiselta, jonka seurauksena ovat jonot.
Ongelmana
on, että yksityiset lääkäriasemat -yhtiöt- ovat siirtyneet
pääomasijoittajien yhtiöille ja edelleen näiden kansainvälisille
konserneille, jotka sisäisillä siirtohinnoilla ja konsernin
yhtiöiden välisillä lainoilla siirtävät voitot veroparatiiseissa
toimiville konsernin yhtiöille. Kansainväliset sijoitusyhtiöt
pitävät osittain valtion tuella toimivia lääkäriyhtiöitä hyvin
tuottavina pääomasijoitusten kohteina.
Suomalaisen
terveyshoidon rahoitus on edellä kuvatulla tavalla monikanavainen.
Järjestelmän rahoittajina ovat valtio, kunnat, palveluja ostavat
henkilöt sekä työnantajat ja ns yksityinen sektori. Monikanavaisen
rahoituksen vuoksi sote uudistus on vaikeaa eikä
terveydenhoitojärjestelmää ole kyenneet porvarien johtamat
hallitukset uudistamaan, vaikka esityksiä on tehty. Suomen
terveydenhoidon järjestelmän välttämätön uudistus on
mahdollista vain siirtymällä yksikanavaiseen rahoitukseen. Tämä
tarkoittaa sitä, että kuntien ja valtion terveydenhoito tulee
rahoittaa kuntien ja valtion rahoituksella eli verovaroin.
Yksityiset
lääkärinpalvelut ja muu kaupallinen terveyden hoito on puolestaan
rahoitettava palvelujen ostajien maksuilla kuten muutkin kaupalliset
palvelut maksetaan.. Tämä merkitsee mm sitä, että ilman valtion
edellä mainittua tukea lääkäriyhtiöt eivät olisi
pääomasijoitajille niin houkuttelevia, kannattavia kuin nykyään,
jolloin ne voisivat jäädä suomalaisten lääkäreiden omistukseen.
Ykstyisten lääkäriasemien palveluja ostaisivat keskimääräistä
varakkaammat henkilöt jotka eivät pääomatuloistaan maksa
kunnallisveroja. Suurilla pääomatuloilla elävät eivät osalistu
veroillaan kunnan muidenkaan palvelujen rahoittamiseen.
SDP:n
puoluekokouksen tulee päättää terveydenhoidon yksikanavaisen
rahoitusjärjestelmän toteuttamisesta ja velvoittaa eduskuntaryhmän,
hallitusryhmän ja muiden luottamushenkilöiden vaikuttamaan
lainsäädännön ja hallinnon uudistamiseen tämän toteuttamiseksi.
Tavoitteena tulee olla se, että julkinen terveydenhoito on julkista
ja yksityinen lääkäritoiminta ja muu kaupallinen terveydenhoito
selkeästi yksityistä. Samalla uudituksella saadaan lisää
voimavaroja kuntien ja valtion vastuulla olvien terveyspalvelujen
tuottamiseen riittävästi niin, että jonotusta ei esiinny muuta kuin lääketieteellisistä syistä sairauden erikoispiirteiden
vuoksi.
****************************'
Syksyn 2012 kuntavaalien alla vastasin terveydenhoitajajärjestön vaalikyselyyn katso linkki http://jarkkorahkosenblogi.blogspot.fi/2013/11/jarkko-rahkonen-vastaa-teveydenhoidon.html
****************************'
Syksyn 2012 kuntavaalien alla vastasin terveydenhoitajajärjestön vaalikyselyyn katso linkki http://jarkkorahkosenblogi.blogspot.fi/2013/11/jarkko-rahkonen-vastaa-teveydenhoidon.html
maanantai 27. tammikuuta 2014
Unohtumaton teatterielämys
Unohtumaton
teatterielämys
Tänään
tiistaina 28.01. vielä nähtävissä Espoon Kaupunginteatterissa Anna-Mari Kähärän
sävellys/esitys Mika Waltarin nuoruuden runohin. Säveltäjä
Anna-Mari Kähärä on oivallisesti tavoittanut nuoren Mika Waltarin
Konstntinopolin matkan runojen itämaiset tunnelmat. Pertti Sveholmin
runojen luku sekä Marzi Nymanin laulu ja Maija Linkolan
jousikvartetti ja Anna-Mari Kähärä piano tulkitsi sävellyksen
ainutlaatuiseksi taide-elämykseksi. Mika Waltarin faneille esitys
kokonaisuudessaan antoi suurenmoisesti enemmän kuin
kuttuurinharrastaja voi kuvitellakaan. Uskon, että myös kulttuurin
ammattilaiset tulevat esitystä kiittelemään.
Hyvät
teatterin ystävät tänään tiistaina Espoon Kulttuurikeskukseen
kokemaan unohtumaton taide-elämys!
Olen
poiminut alla eräitä taustatietoja säveltäjän kotisivulta sekä
Waltarin elämänkerrasta.
Esityksen
alussa säveltäjä näytti alla mainittua nuoren miehen
matkakertomusta sekä Waltarin Runoja 1925-1945 kirjaa. Minuun
vaikutti erityisesti se että entisenä rautatiejohtajana junamatkan
kuvaus oli vieläkin muistissa. Voi miten taide-elämys voi
sykähdyttää! Nyt toivoisin olevani kirjailija jotta voisin sanoin
kuvata tuntemuksiani.
jarkkorahkosenblogi.blogspot.com
AINA
SIELLÄ MISSÄ EN OLE Esitys
Espoon kaupunginteatterissa 27-28.01.
Mika Waltarin nuoruuden runoja.
Anna-Mari Kähärä, piano ja sävellykset
Marzi Nyman, laulu
Pertti Sveholm, runojen luku
Maija Linkolan jousikvartetti
Mika Waltarin nuoruuden runoja.
Anna-Mari Kähärä, piano ja sävellykset
Marzi Nyman, laulu
Pertti Sveholm, runojen luku
Maija Linkolan jousikvartetti
http://annamarikahara.com/anna-mari-kahara/sample-page/
Waltari
kirjoitti myös joitakin matkakertomuksia.Yksinäisen
miehen juna,
vuonna 1929 ilmestynyt saman vuoden kesään sijoittuva
matkakertomus, kuvaa vastavalmistuneen kandidaatin matkaa
Konstantinopoliin
Filosofian
kandidaatiksi
hän
valmistui 1929
Myöhemmin
Waltarin runoja ilmestyi kokoelmissa Runoja
1925–1945
ja
Pöytälaatikko:
Muistoja ja muistiinpanoja 1945–1967.
torstai 2. tammikuuta 2014
Juhlien arviointi/ Jarkko Rahkonen 75v 31.12.2013
Juhlien arviointi/
Jarkko Rahkonen 75v 31.12.2013
(päivä
juhlien jälkeen) Lue lisää: jarkkorahkosenblogi.blogspot.com
Juhlat
olivat erinomaiset ohjelman, musiikin, tarjoilun, seurustelun ja
kaiken muun kannalta juhlavieraiden kertoman mukaan. Kun vieraat näin
sanovat niin minäkin olen erittäin tyytyväinen. Juhlien
osanottajia oli paljon yli sata henkilöä, mielestäni kiitettävän
paljon. Suhtaudun hyvin nöyrästi juhlavieraiden ja onnittelujen
määrään ja hyvin ystävälliseen laatuun. Olen suuresti
yllättynyt ja koen niin monen onnittelut suurena tunnustuksena
siitä että, olen saanut olla mukana tekemässä postiivista työtä
yhteiseksi hyväksi.
Juhlapaikka
oli Kauklahden Elä ja asu -seniorikeskus jossa on 74-paikkaa
ja tehostettu hoito 24/7 - se tarkoitta että hoitoa saa
tarvittaessa vuorokauden kaikkina tunteina ja viikon jokaisena
päivänä. Tämä on Espoon kaupungin ikäihmisten hoidon
lippulaiva. Minulle tämä palvelutalo on erityisen rakas sillä olen
muiden espoolaisten kanssa tehnyt sen saamiseksi yli 12 vuotta
kuntalaisen vaikuttamistyötä. Alakerrassa on ravintola ja muita
tiloja kaikkien kuntalaisten käyttöön. Ravintola hoisi
tilauksestani tarjoilun jota kiiteltiin erinomaiseksi.
Ohjelmasta
kiiteltiin erityisesti sitä että muista synttäriohjelmista
poiketen puhuttiin tärkeästä asiasta kun yleensä kuullaan vain
päivänsankarin eriomaisuudesta. Ohjelmassa oli Erkki Tuomiojan
ja Kimmo Kiljusen puheet siitä miten ihmiset voivat
demokratiassa vaikuttaa. Tarkoitukseni on jatkaa vuonna 2014
keskustelusarjalla ”Valta kuuluu kansalle”. Tällä nimellä
pidettiin 11.11.2013 Kalevi Sorsan säätiön polittiikkapäivät,
joiden aineistoa jatkossa hyödynnämme.
Tärkeätä
oli, että onnittelijat voivat kartuttaa Kansan Sivitysrahaston
rahastoja. Tästä tiedot toimitetaan kolmen viikon kuluttua.
Lukuisia kirjalahjoa, kukkia ja muita lahjoja myös annettiin.
Kiitokset tästä kaikesta tässä ja HS:ssa 05.01 ja Demokraatissa
08.01.
Uudenvuoden
aatto on erinomainen juhlapäivä ilotulituksen ansiosta. Mutta huono
ajankohta synttärijuhlalle siitä syystä, että monet ovat aikoja
sitten varanneet matkoja tai lupautuneet toisaalle. Lukuisia
adresseja ja onnittelukortteja tuli henkilöitä jotka eivät
päässeet juhliin ja osa heistäkin muisti em. rahastoja.
Pidän
suuressa arvossa kaikkia muistamisia, mutta tiedän, että monet ovat
kiinnostuneita useiden tuntemiensa henkilöiden osallistumisesta
juhliin. Heitä kiitän myös tässä alla nimeltä mainiten..
Paikalle
saapuneista mainitsen erikseen monessa ansioituneen Jacob
Södermanin joka 1970-luvulla oli erinomaisena isäntänä
kansanedustajana liikenneministeri Valde Nevalaisen (pol.siht. JR)
Turun saaristovieraillulla. Tämän jälkeen meillä on ollut usein
kiinostavia keskusteluja yhteiskunnllisista asioista.
Paikalle
oli saapunut myös kansaned. Johanna Karimäki (vihr). Hän
toimi viime vaalikaudella Espoon ympäristölautakunnan
puheenjohtajana jossa allemerkitty oli jäsenenä. Yhteistyömme oli
erinomaista ja edustimme lautakunnan asioissa samaa
ympäristöpuoluetta.
Espoon
kaupungin delegaatiota johti perusturvajohtaja Juha Metso ja
Vanhusneuvoston puheenjohtaja Olli Männikkö. Heidän
mukanaan oli joukko hyvinvointipalveluja edistäviä aktiivisia
luottamushenkilöitä ja osaavia virkahenkilöitä jotka
tuloksekkaasti toteuttavat kaupungin strategioita ja ohjelmia.
Paikalla
oli nimiä erikseen mainitsematta myös kaupunginvaltuutettuja,
lautakuntien ja vanhusneuvoston jäseniä ja muita kaupungin
tehtävissä toimivia. Sosialidemokraattien ja
eläkkeensaajayhdistysten jäseniä oli paikalla useita. Aikaisempien
tehtävieni työtovereita, eri yhdistysten toiminnassa olevia ystäviä
sekä sukulaisia oli paikalla tietenkin myös.
Adressien
allekirjoittajista luettelen SDP:n päätöksentekiöita:
Eero
Heinäluoma, Jutta Urpilainen, Reijo Paananen, Antti Lindtman, Paavo
ja Päivi Lipponen.
Uudenmaan
piiri: Anne Karjalainen ja Jenny Suominen
Espoon
kj ja valtuustoryhmä: Jukka Vilske.
Erikseen myös omat ydistykseni: Kauklahden sos.dem. yhdistys ja Kauklahden eläkkeensaajat. EKL:n piiristä tuli useita adresseja
Erikseen myös omat ydistykseni: Kauklahden sos.dem. yhdistys ja Kauklahden eläkkeensaajat. EKL:n piiristä tuli useita adresseja
Espoon kokoomuksen piiristä saamani adressi on kiitos hyvästä yhteistyöstä.
Espoon
kaupungin lisäksi kuntapuolelta tuli muitakin adresseja
Monet
yhteisöt ja yksityiset ihmiset lähettivät adresseja tai kortteja.
Suurenmoisten
juhlieni, muistamisten ja omien kiitoksien jälkeen tunnen suurta
iloa onnistuneesta yhteistyöstä kaikkien kanssa. En kuitenkaan jää
vielä eläkkeelle, vaan jatkan monessa tehtävässä 2014./Jarkko
Rahkonen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)