torstai 23. lokakuuta 2014

Teatterin tulevaisuus Espoossa


Teatterin tulevaisuus Espoossa -keskustelutilaisuus oli 23.10. Revontulihallissa Tapiolassa. Tilaisuuden järjesti Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys, pj Leo Eskola. Valmistellut esitykset pitivät teatterinjohtaja Joachim Thibblin ja käyttöpäällikkö Heikki Örn. Mukana keskustelussa olivat myös ohjaajat Juha Jokela ja Johanna Freundlich. Yleisö osallistui aktivisesti keskusteluun.
Tilaisuuden jälkeen kirjoitin tämän muistion jonka toiseksi viimeinen omistusta ja hallinnointia koskeva kappale perustuu aiempaan kirjoitukseeni./ Jarkko Rahkonen

Espoon tarinan (strategian) mukaan Espoo on kansallisesti sekä kansainvälisesti houkutteleva ja kiinnostava kaksikielinen kaupunki. Espoo on kansainvälisesti tunnettu osaamisen, tieteen, taiteen ja talouden innovaatioympäristö. Euroopan parhaimpien yliopistojen joukkoon nousseen Aalto-yliopiston lisäksi koulumme ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Kansainvälisesti korkeatasoinen teatterikin on: Espoon Kaupunginteatteri - The International Theatre of Finland ™ ( vuonna 2014 virallisesti rekisteröity tavaramerkki)

Oma teatterirakennus vielä puuttuu. Uudessa asemakaavassa teatterille on varattu paikka Tapiolassa ns.Vesiputosaltaan viereltä. Espoosta tulee monimuotoinen kulttuurikaupunki kun teatterirakennus valmistuu vuonna 2020. Espoon Kaupunginteatterisäätiö ja Espoon kaupungin kulttuuritoimi on keväällä 2014 asettanut yhteisen suunnitteluryhmän selvittämään teatterin toiminnan ja tekniikan vaatimuksia uudelle teatterirakennukselle.

Teatterijohtaja Joachim Thibblin mukaan suunnittelun lähtökohta on teatterin toimintaidea, eli teatteri jossa näytelmät ovat sekä omaa tuotantoa että vierailjoiden esittämiä. Merkittävä osuus on kansanvälisillä teatteriryhmillä. Tämän teatterin päänäyttämön sopiva koko on noin 500 katsojaa -suuremmalla näyttämöllä vierailuesitykset eivät tavoita riittävän intiimisti katsojia. Toimintaidean mukaan teatterissa tarvitaan kevyt pysyvä henkilöstö, koska teatterin esiintyjät ovat esityskohtaisia. Teatterin kiinteät kustannukset ovat siten suhteellisen pieniä perinteellisiin teattereihin verrattuna joten teatterin taloutta voidaan hoitaa joustavasti teatteriesityksiä tukien. Teatterin korkea taiteellinen taso saavutetaan siten joustavalla ja vahvalla taloudella. Kun teatteri saa vakituisen esityspaikan teatterin toimintaa voidaan kehittää pitkäjännitteisesti toimintaideansa mukaisesti suomalaiseen kulttuurin tukeutuvana korkeatasoisena kansainvälisenä vierailuteatterina.

Teatterirakennuksen rahoitus ja omistusrakenne on vielä suunnitteilla. Teatterirakennukseen on tulossa muutakin kulttuuritoimintaa. Kulttuurikeskusta siitä ei kuitenkaan kannata tehdä koska lähellä on jo Espoon kulttuurikeskus.Teatterin toiminnan ja talouden kannalta on järkevää perustaa kiinteistöyhtiö omistamaan rakennusta. Kiinteistöyhtiön enemmistöosuus olisi kaupungilla ja vähemmistöosakkaina kultuuria tukevia vakavaraisia yhteisöjä. Voidaan myös harkita ertyisiä sponsoreita. Kiinteistöyhtiön hallinnossa tulee teatterilla olla toimintaansa vastaava merkittävä osuus.

Suomen toiseksi suurin kaupunki, kulttuurin ja tekniikan kaupunki Espoo ansaitsee oman teatterirakennuksen.
Espoon Kaupunginteatteri - The International Theatre of Finland ™ on tulevaisuuden teatteri jolla on keskeinen osuus espoolaisten, suomalaisten ja kansainväisten vierailijoiden kultuuriharrastuksissa.
23.10.2014 Jarkko Rahkonen jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

maanantai 13. lokakuuta 2014

Erkki Tuomioja esitteli kirjaansa 13.10.2014


Erkki Tuomioja esitteli kirjaansa 13.10.2014
jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

Erkki Tuomioja esitteli ma 13.10. uusinta kirjaansa jossa esitetään autenttiset päiväkohtaiset muistiinpanot vuosilta 1991-1994. Kirjan nimi on ”Siinä syntyy vielä rumihia -poliittiset päiväkirjat 1991-1994”. Juontajana oli toimittaja Unto Hämäläinen ja toisena vastaajana kirjan toimittanut Veli-Pekka Leppänen.
Tuomioja kertoi, että hänellä on myöhemmiltäkin vuosilta päiväkohtaiset musitiinpanot, yhteensä noin 10 000 liuskaa. Kun 20 vuotta on kulunut uusissa kirjoissa voidaan esittää myös nämä myöhemmät muistiinpanot. Ennen vuotta 1991 tehdyistä muistiinpanoista kustantaja ei nyt ollut kiinnostunut. Tiedän että monet toivovat Erkki Tuomiojan 1970- luvun ja myöhempien vuosien tapahtumien kuvausta.
Unto Hämäläisen kysymykseen Viron itsenäistymisajoista ja Suomen osuudesta siinä, Tuomioja vastasi että toisin kuin julkisuudessa on esitetty Suomi avusti monella tapaa taustalla Viroa. Tästä on myös Viron presidentti Lennart Meren myöhemmissä kirjoituksissa kiitoksia. Suomi palautti presidentti Mauno Koiviston johdolla diplomaattisuhteet Viroon vuonna 1991. Viro julistautui vuonna 1991 itsenäisyytensä palauteuneeksi. Vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi ja valta siirtyi Venäjän federaatiolle jota johti presidentti Jeltsin.
Unto Hämäläinen kysyi tunsiko Tuomioja henkilökohtaisesti vallankaappaja Janatsevin. Hänen johtamansa juntta kaappaai elokuussa 1991 Neuvostoliitossa vallan ja pidätti Gorbatshovin. Tuomioja ei tuntenut eikä ollut koskaan tämän kanssa tekemisesissä. Sitävastoin Erkin ikätoverit Esko Aho ja Ilkka Kanerva tunsivat J:n erittäin hyvin.
Seuraavaksi Unto Hämäläinen siirtyi kysymään SDP:n asioista. SDP oli vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen siirtynyt oppositioon. Esko Ahon porvarihallitus oli menettämässä täysin Suomen talouden ohjauskyvyn kuten silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen viikko sitten ilmestyneissä muistelmissaan kuvaa. Tuomioja oli eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana tai puheenjohtajana vuosina 1991-1995. Tuomiojan johdolla ryhmä valmisteli talouspolitiikalle vaihtoehdon jolla oli tärkeä osuus vuoden 1995 SDP:n suuressa vaalivoitossa. (Tämä on sitten seuraavassa kirjassa)
Paavo Lipponen valittiin 4.6.1993 SDP.n puheenjohtajaksi. Tästä Tuomioja ei lainkaan pitänyt ja lähti valinnan jälkeen kymmnenen km:n lenkille puhaltamaan pahimmat paineet pois. Kirjassa on tästä rajua tunteen purkausta. Tuomioja palaa kuitenkin iltapäivällä puoluekokoukseen ja kertoo kirjassa mitä hän toivoi tulevan puoluehallituksen kokoonpanosta. Tuomioja kertoo myös onnitelleensa Paavo Lipposta valinnasta.
Puoluekokouksen viimeisenä päivänä sunnuntaina SDP:n presidenttiehdokkaaksi valitaan Martti Ahtisaari. Tätä ennen on käyty kiivas kampanja eri ehdokkaiden välillä. Olin (siis Jarkko R) osallistunut kampanjaan Kalevi Sorsan kannattajana. Tässä ominaisuudessa olen päässyt Tuomiojan kirjaan sivulla 332 ”Soitan Unto Hämäläiselle ja varmistan, että vastaukseni Jarkko Rahkoselle hänen Sorsaa tukevaan artikkeliinsa 9.5. on tulossa hesaraiin". Tästä kirjoitan vielä oman (JR) blogin myöhemmin. Totean tässä vain, että aiheen kirjoitukseeni sain Unto Hämäläisen kirjoituksesta hesarissa 6.5. Siinä Unto mm. kysyy missä ovat Sorsan pojat? Matti Ahde, Markus Aaltonen, Erkki Liikanen, Paavo Lipponen, Pertti lipponen. Pertti Paasio, Matti Puhakka ja Ulf Sundqvist jotka nousivat Sorsan silmien alla asemiin.
Olin ollut Sorsan I hallituksessa hänen läheinen avustajansa ja osan aikaa pääministerin sihteeri. Turkulaisena olin entisen vt. puoluesihteerin Valde Nevalaisen pyynnöstä osallistunut Mauno Koiviston presdenttiehdokkuuden valmisteluun. Nyt päätin Unton kirjoituksen johdosta palata julkisesti tukemaan Kalevi Sorsaa kirjoituksessani 9.5. 1993. Tähän kirjoitukseenTuomiojan vastine julkaisittiin hesarissa
Nyt olen iloinen että sain Erkki Tuomiojan omistuskirjoituksen 13.10.14 hänen po kirjaansa.