Helsingin Sanomien perässähiihtäjän blogissa kysytään, onko SDP todella uusi keskustapuolue. Vastaan, että käytännön politiikassa se on ollut keskustapuolue jo neljä vuosikymmentä. Mutta lopetan: ideologisesti SDP kannattaa edelleen samoja perusarvoja; demokratiaa, solidaarisuutta ja vapautta, kuten 1900-luvun alussakin.
Tässä kommenttini (19.10.2008):
Onko SDP todella uusi keskustapuolue?
Tähän kysymykseen en osaa antaa tyhjentävää vastausta. En osaa, vaikka olen toiminut SDP:n järjestötehtävissä kaikilla tasoilla ja monessa ryhmässä, toimikunnassa ja vastaavassa. Olen myös poikennut aikanaan muutamaksi vuodeksi politiikkaan pääministerin ja parin muun sd-ministerin poliittiseksi sihteeriksi, jopa oto toimittajaksi.
Yritän jotain sanoa.
SDP toimi keskustassa käytännössä voimakkaammin silloin, kun kenellekään ei tullut edes mieleen sanoa SDP:tä keskustapuolueeksi. Tarkoitan aikaa, kun Suomessa oli viidenneksen kannatusta omannut kommunistinen puolue ja saman suuruinen oikeisto. Tuolloin SDP oli tekemässä kompromissia keskustalaisesti eduskunnassa, hallituksessa ja monessa kunnassa. Tuolloin maailaisliitto oli monessa asiassa myös keskustassa. SDP:tä pakotti kompromisseihin 1990-luvulle saakka aiempi perutuslaki, joka vaati suuren kannatuksen budjettilaeille talous- ja veropolitiikassa.
Kommunistien kannatus putosi alle 10% jo 1980-luvulla. Samalla vasemmistoliiton enemmistö oli muuttunut reformistiseksi, vaikka ei aina pystynyt estämään ääriradikaalisia kannanottoja. Samalla äärioikeiston (mm perustuslailliset) ärhäkyys laimentui. Myös kansallinen kokoomus lopetti vastustamasta voimkkaasti hyvinvointivaltion rakentamista. Kokoomuksen merkitävä häviö oli sosialidemokraattien johdolla toteutettu peruskoulu-uudistus jonka tuloksia nyt Pisa-tutkimusten nimellä ympäri maailmaa kiitellään.
SDP:n toiminta keskustassa helpottui kommunistien häviön ja kokoomuksen maltillistumisen myötä. Ratkaisevaa oli presidentti Mauno Koiviston päätös (valtuus oli tuolloin perustuslaissa, vaikka Paavo Väyrynen purnasi) ottaa Kokoomus hallitukseen vuonna 1987. Tämä mahdollisti sen, että SDP saattoi muodostaa hallituksen joko Keskustan tai Kokoomuksen kanssa.
Todella tärkeää oli, että Koivisto toteutti näin demokratian ja parlamentarismin Suomessa - siis vasta pari kymmentä vuotta sitten. SDP oli nyt aito keskustassa toimiva puolue jo eräiden mielestä, mutta kukaan SDP:n johdossa ei vielä nimennyt sitä keskustapuolueeksi. SDP:n sovittelukykyä ja kompromissien tekotaitoa tarvittiin vahvasti.
Uusi perustuslaki vuonna 2000 muutti täydellisesti hallituspelin säännöt ja asetelmat, kun ylisuurta eduskuntaenemmistöä ei tarvittu enää kiireellisten budjettilakien taakse. Tällä vuosituhannella erilaisten enemmistöjen saaminen tärkeiden lakien taakse eduskunnassa on nyt joustavaa ja helppoa. Liiankin helppoa siinä mielessä, että nyt saatetaan säätää lakeja liian vähäisen, suppean yhteiskunnillisen keskustelun “häiritsemättä”.
“Voidaanhan lakia tarvittaessa aina korjata”, sanotaan nyt. SDP:n sovittelukyky ja komromissitaito on vain kerta-asia. Keskeinen kompromissitekijä SDP ei enää ole. Samaan aikaan SDP:n ja SAK:n parisiteen merkitys on yhteiskunnallisen kehityksen johdosta vähentynyt.
Vastaan Unskin kysymykseen: SDP on keskustapuolue ja se on sitä todella. Mutta uusi keskustapuolue SDP ei ole, vaan se on ollut sitä jo noin neljä vuosikymmentä. Uutta on, että SDP:n sisällä on jo jonkin aikaa keskusteltu asiasta ja voimakkasti ennen viime kesän puoluekokousta. Monelle SDP:ssä nimitys keskustapuolue tuntuu uudelta ja useasta vielä vieraalta. SDP:n ulkopuolella keskustapuolue nimitys ei vielä ole saanut yleistä hyväksyntää.
Lopuksi: Täydennän edellä esittämääni.
SDP on keskustapuolue lähinnä sen käytännön kompromissikyvyn mukaisesti eduskunnassa, hallituksessa ja useissa kunnissa. Mutta ideologisesti SDP on sama perinteellisten arvojensa pohjalta toimiva puolue: demokratian, solidaarisuuden (yhtäkuin lähimmäisten kunnioittaminen), vapauden ja Suomen itsenäisyyden puolesta - kuten jo parilla vuosisadalla.
Kuten näette, Unskin kysymys on todella vaikea, enkä osannut siihen yllä täysin vastata. Mutta lupasinkin sanoa vain jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti