Jarkko
Rahkosen elämän nuoruusvaiheista
Syntynyt Turussa
31.12.1938
Jarkko Rahkonen 75v
31.12.2013 koskevat blogikirjoitukseni
”Elämäni
nuoruusvaiheista” julkaistu vasta 01.01.2014
”Yhteiskunnallisesta
toiminnasta”
”Päätoimeni
kolmessa suuressa liikelaitoksessa”
”Monessa tehtävässä
vuonna 2014”
Katso
jarkkorahkosenblogi.blogspot.com
1.
Miksi elämäni tarina nyt, 31.12.2013/Johdanto
Elämäni
tarinaa ovat toivoneet perheemme lapset ja espoolaiset ystäväni.
Ystäväni ja tuttavani muuallakin saattavat myös olla kiinostuneita
tuntemaan elämäni tarinaa. Lopullinen sysäys tähän
kirjoitukseeni oli joulukuussa 2012 ehdokkuuteni Espoon
kaupunginhallitukseen.
Ratkaisevan äänestyksen
hävisin äänin 21/23. Silloin suppean esittelyni luettuaan monet
minua äänestäneet sanoivat miksi et ole aiemmin kertonut että
olet toiminut mm. Suomen kolmen suurimman valtion liikelaitoksen
talousjohdossa, päämisterin ja usean ministerin erityisavustajana
kahdessa hallituksessa ja lukuisissa muissa valtion tehtävissä sekä
Maailmanpankin (World Bank) projektinjohtajana Vastasin että en ole
tuonut itseäni esiin julkisuuden kautta koska siihen ei ole ollut
tarvetta. Uusiin tehtäviin minua on pyydetty suosituksena
edellisten tehtävien menetyksellinen suorittaminen. Suomessa
elämäuraa koskevien faktojen luettelemistakin saatetaan pitää
itsekehuna.
Eduskuntaehdokkuuteenkaan
en aikanaan suostunut johon julkisuutta olisi tarvittu. Katsoin, että
voin vaikuttaa riittävästi muissa tehtävissä joista ansionikin
olivat paremmat kuin kansanedustajana. Tällä vuosituhannella
suostuin Espoossa kuntavaaliehdokkaaksi kun lautakuntajäsenyyttä
ei voinut saada osallistumatta vaaleihin. Olin nimittäin karsinut
tehtäviäni yrityksissä ja aikaa oli vapautunut kunnalliseen
vaikuttamiseen espoolaisten palvelujen kehittämiseksi sekä
kaupungin palvelujen vaikuttavuuden ja tuottavuuden parantamiseksi
tuomalla yhteiseen käyttöön liikkeenjohdollisen kokemukseni.
Muutaman viikon
vaalikampanjalla syksyllä 2012 sain ääniä riittävästi Espoon
kaupunginvaltuuston varavaltuutetuksi.Valtuutettuna pääsin
valtuuston kokouksessa 04.12.2013 tekemään toivomuksen joka
hyväksyttiin yksimielisesti. Toivomus koskee kaupungin vuoden 2014
talousarviota, esitän että talousarvioon varataan riittävät rahat
vanhuspalvelulain edellyttämiin palveluihin.
2.
Jarkko Rahkosen nuoruuden tapahtumia ja valintoja
Suomi joutui
talvisotaan kun minulla oli ikää vasta 11 kuukautta.
Varhaislapsuuteni oli sotalapsen aikaa. Myöhemmin ymmärsin miten
suuresti sotakokemukset vaikuttivat koko nuoruuteeni ja valintoihini.
Isä oli sodassa ja 25 vuotiaalla äidilläni kolme pientä lasta.
Sanomalehdissä pelättiin, että Suomi häviää suurvallan -150
miljoonaa asukasta- hyökkäykseen. Äiti halusi pelastaa lapsensa ja
lähetti pienen 3v Jarkon Ruotsiin turvaan. Lapsi ei asiaa
ymmärtänyt, vaan koki tulleensa omiensa hylkäämäksi. Tästä en
voi vieläkään kertoa enempää - mahdollisesti vasta myöhemmässä
kirjoituksessa lisää.
2.1
Lapsuuden koti ja perhe
Isäni Paul Erik oli
syntynyt 22.4.1913 (28.7.1995) ja annettu sylivauvana
kasvattilapseksi. Kansakoulun todistus oli erinomainen historiassa ja
äidinkielessä. Kansakoulun jälkeen hän meni 13 vuotiaana
leipomoon töihin Turussa. Myöhemmin hän oli konditori ja
leipurimestari. Hän oli kolmessa sodassa 1939-1944 turvaamassa
itsenäisyyttämme. Äiti Hellin oli synytynyt 30.4. 1917 ja kävi
Turussa keskikoulun (nyk. yläaste) ja kouluttautui kirjanpitäjäksi
sotien jälkeen. Äidin keskikoulun todistus oli erinomainen
varsinkin kielissä ja matematiikassa.
Vanhemmat saivat viisi
lasta vv 1937-1945. Perheen tulot eivät olleet suuret, mutta lapset
saivat hyvän koulutuksen ahkeroiden ja omalla työllään
opiskelurahoja ansaiten. Marjoja ja sieniä kerättiin kymmeniä
litroja syksyisin. Perhe asui ensimmäiset kymmenen vuotta äidin
vanhempien talon yläkerrassa 8km Turun kauppatorilta. Sitten
kerrostaloissa Turussa vuokralla. Omakotitalo rakennettiin 1970-luvun
lopulla vanhimpien lasten siirryttyä omiin asuntoihinsa. Isä oli
töissä eri leipomoissa eläkeikään ja äiti toimi kirjanpitäjänä
nuorimmaisen tultua kolme vuotiaaaksi eri yrityksissä eläkeikään
saakka. Äidillä oli pikkuyritysten kirjanpitoja myös iltatyönä.
Kerran yhden makkarakioskin perustanut nuori yrittäjä Heikki
Salmela tarvitsi kirjanpitäjää. Äiti otti tehtävän iltatyönä
muutamaksi vuodeksi. Tänä aikana Salmelan yritys kasvoi monen
kioskin yritykseksi. Sittemin yritys sai nimen Hessburger. Toimin
usein teini-iäisenä nopeana laskijana kirjanpitoapulaisena. Opin
käytännössä miten pikkuyrityksen kirjanpidolla saadaan näkyviin
vuoden tulos. En voinut aavistaa, että myöhemmin johdollani tehtiin
valtion liikelaitokselle ensimmäinen liikekirjanpito
nimittäinValtionrautateille.
Lapsista vanhin Pirkko
syntyi 1937 ja kouluttautui sairaanhoitajaksi. Jarkko syntyi 1938 ja
hänestä lisää tässä elämäntarinassa.
Ossi syntyi 1940 ja
valmistui Åbo Akademista valtiotieteen maisteriksi. Hän siirtyi
kansainvälisiin tehtäviin jo v.1967 aluksi maailmanlajuisiin
rakentajayrityksiin sitten World Bankin chief economistin tehtäviin
edeten pankin johtokunnan sihteeristön päälliköksi. Hän oli
välillä myös viisi vuotta Suomen Washingtonin suurlähetystön
kaupallisena neuvoksena.
Riitta-Liisa syntyi
1944, hän väitteli soveltavan matematiikan tohtoriksi ja
nimitettiin dosentiksi. Hän toimi pitkään Eläketurvakeskuksen
tietojenkäsittelyn osastopäällikkönä. Eläkkeellä kuvataiteen
harrastuksen johdosta Riitta-Liisa Lindström on hyväksytty
taiteilijaydistyksen jäseneksi.
Esa syntyi 1945 ja
opiskeli lääkäriksi ja erikoistuen mm. työterveydenhoitoon.
Eläkkeelle hän on jäänyt vakuutusyhtiö Pohjolan ylilääkärinä.
Perheemme lasten
menestys opinnoissa ja työuralla on osoitus suomalaisen
tasa-arvoisen yhteiskunnan ja kristillisen kotikasvatuksen
suotuisasta yhteisvaikutuksesta elämän perustana.
2.2
Kouluaika
Ensimmäinen elämän
valinta oli neljänneltä luokalta osallistua oppikoulun
pääsykokeisiin. Kokeisiin menin yksin. Ihmettelin kun
luokkatoverini isä kyseli missä sinun vanhempasi ovat. Olin jo tottunut
hoitamaan asioitani itse. Luokan 40:stä oppilaasta vain 3 pääsi
oppikouluun, pyrki ehkä 6-8. Kansakoulussa olin puhelias ja parilla
ensimmäisellä luokalla tästä syystä usein nurkassa. Kolmannella
luokalla innostuin laskemaan kaikki tulevienkin luokkien
laskentokirjojen laskut. Tämän jälkeen sain vilkkauden anteeksi
enkä joutunut nurkkaan. Opin siihen, että läksyjä ei ´tarvitse
tehdä koska olin jo itse asiat opetellut. Myöhemmin oppikoulussa
tästä oli haittaa kielten opiskelussa. Luin viikottain 10-15
kirjastokirjaa, mutta en harjoitellut riittävästi kieliä.
Historiassa, uskonnossa ja maantiedossa olin lukenut laajasti kirjoja
yli koulukirjojen opin joten niissä selvisin kiitettävästi omalla
tiedonhankinnalla.
Äiti piti erittäin
tärkeänä saada lapsensa oppikouluun. Kaikki viisi lasta pääsivät
oppikouluun ja neljästä tuli ylioppilaita, joka ei ollut siihen
aikaan vielä tavallista pienituloisissa perheissä. Vanhin meni
keskikoulusta sairanhoitajaopistoon ja valmistui ammattiin kun
entiset luokkatoverit olivat vasta ylioppilaita. Saimme
kristillisen kasvatuksen, piti jo lapsena oppia mikä on sallittua ja
mikä kiellettyä. Tärkeää oli tehdä hyvää ja auttaa
vähäosaisia. Vanhempani ja isovanhempani, joiden talon yläkerrassa
asuimme ensimmäiset vuodet toimivat Suomen Vapaakirkossa, jonka
sisarkirkossa Yhdysvalloissa on jäseniä monta kertaa enemmän kuin
luterilaisia. Silti joka vuosi oppikoulun rehtori tuli luokkaan ja
pyysi niitä nousemaan ylös jotka eivät kuulu kansankirkkoomme
(rehtorin nimitys). Operaation tarkoitus oli osoittaa poikkeamassa
jotain outoa. Tämä kokemus ei minua lannistanut, vaan vahvisti
käsitystäni siitä, että vähemmistössäkin voi olla oikeassa ja
arvostettu.
Oppikoulun aikana olin
ahkera kirjastossa kävijä ja lainasin ja luin 10-15 kirjaa
viikossa. Puolet ns tietokirjoja luonnontieteitä, historiaa,
filsofiaa yms. Lukion alkaessa olin lukenut esim. filosofiaa
käsitteleviä kirjoja 25-30. Lukion ensimmäisellä luokalla tuli
pitää esitelmä luokan edessä. Aiheekseni valitsin ”Mitä
filosofia on”, koska olin hyvin innostunut oppimistani asioista.
Opettaja väitti ettet ole voinut itse esitystä kirjoittaa. Sanoin,
että lukemissani kirjoissakin on suuri osa samaa kuin muissa
kirjoissa , kukaan ei ole keksinyt kaikkea omassa päässään.
Parin päivän päästä toin luettelon noin kymmenestä kirjasta ja
viitteen niiden sivuihin josta esitelmäni olin koonnut.
Luokkatovereiden kanssa
perustimme lukion ensimmäisellä luokalla psykologian yhdistyksen
jonka nimeksi annoimme ”Kompleksi”.Vitsi oli siinä, että
uskoimme hallitsevamme itsemme ilman komplekseja. Minut valittiin
yhdistyksen puheenjohtajaksi. Luin myös parapsykologian kirjoja,
myös englannin kielellä. Filosofian harrastukseni johti siihen,
että heti kun täytin 18 liityin sivilirekisteriin. Tämä oli
erittäin tärkeä toinen valinta elämässäni. Tästä kerroin
vanhemmilleni vasta pitkän ajan kuluttua. Olin myös
itsekasvatuksella oppinut välttämmän väittelyä uskon asioista.
Lopuksi tarkennuksena totean että en ollut tähtioppilas. Esimerkit
on valittu siksi että niillä on ollut tärkeä vaikutus myöhempään
toimintaani.
- Nuorena töihin
Juoksupoikana
aluksi
Koulun rinnalla aloitin
työelmän varhain. Kesällä olin juoksupoikana Helsingin
Olympiakisojen aikaan 13 vuotiaana. Ongelmana oli kuunnella työn
ohessa kisaselostuksia radiosta. Olin rakentanut ns. kidekoneen jolla
voi kuunnella pikkuradiota kytkemällä antennin johto esim.
lämpöpatteriin. Lisäksi piti perata sokerijuurikaspeltoa joka on
ainoa työ josta pyrin pois pian. Sokerijuurikkaista perhe sai
merkittävästi lisätuloja.
Telakalla
levysepäksi hyvin nuorena
Värtsilän Turun
telakalle pääsin seuraavaana kesänä niittipojaksi, enkä
joutunut enää juurikaspellolle. Neljän henkilön työryhmämme
kokosi niittaamalla noin kolmen tonnin laivaa. Niittaaja niittasi
ilmanpainevasaralla ja toisella puolella pirvari painoi niittiä
vastaan niin että se litistyi pitäväksi. Rautaisen niitin
kuumentaja oli ahjolla kuumentanut niitin valkoiseksi. Niittipojan
piti viedä se valkoisena niittajan käsittelyyn. Punainen niitti
olisi ollut liian kylmä ja niittipoika olisi saanut moitteet. Taitoa
tarvittiin ottaa niitti kiinni ämpärillä ylhäällä kun
niitattiin telineillä. Työelämän perussäännöt oppi kantapään
kautta: piti olla ahkera ja tunnollinen ja kuunnella kokeneempien
ohjeita. Lisäksi piti portin ulkopuolella olevasta maitokaupasta
hakea niittaajalle lounaalla maidot pulloon (tölkkejä ei vielä
ollut).
Turun telakalla jatkoin
pari kesää. Viimeisenä kesänä insinööri tuli toisena
työpäivänä kysymään haluatko käydä hitsaus-ja
levyseppäkurssin. Parin viikon kursilla pääsin levysepäksi johon
yleensä tarvittiin jo silloin kaksi vuotta ammattikoulua.
Perusteena oli, että osasin piirustuksista lukea millaiseksi hytit
rakennetaan. Sitten Juhannuksen alla aloitin levyseppänä 17
vuotiaana (nuorin telakalla) ja sain oman levysepänapulaisen.
Tehtävänä oli piirustuksia lukemalla tehdä laivan kannen hyttejä
teräslevyistä. Sisustus kuului myöhempiin työvaiheisiin. Telakan
insinööri toivoi, että hakisin tekniseen opistoon ja tulisin
sitten insinöörinä telakalle töihin. Jatkoin telakalla syksyllä
pysyvässä iltavuorossa klo 15-23 ja aamulla lukiossa klo 08- 14.30.
Keväällä päätin myöhemmin aloittaa yhteiskuntatieteiden ja
historian opiskelun Turun Yliopistossa.. Telakkatyön varjopuoli oli
silloin puutteellinen työsuojelu ja ruostepölyn tunkeutumien
keuhkoihin. Valinta oli vaikea tehdä sillä pidin
laivanrakennuksesta, mutta lukuharrastukseni voittivat. Valinta oli
kolmas nuoruuteni aikana.
2.4
Patatiskarina Ruotsissa kieltä oppimassa
Lukion aikana olin
yhden kesän Ruotsissa töissä kieltä oppimassa. Yritin päästä
Göteborgiin autotehtaalle, mutta en ollut pohjustanut yritystä
aiemmin Suomesta käsin enkä ehtinyt päästä sinne. Tovereitani
oli töissä samassa kaupungissa Varuhuset Grand:ssa ja heiltä
kuulin että töitä on keittiössä tarjolla. Tavaratalo oli suuri
ja uudenaikainen silloin - Suomessa ei ollut vastaavaa. Talon
ravintolassa kävi päivässä satoja ruokailijoita. Taas kävi
niin, että työnantajan edustaja ”husmodern” (emäntä) arvosti
työotettani niin, että muutamassa päivässä pääsin miesten
hommiin ja miesten palkoille - palkka oli suurempi kuin levysepällä
Turun telakalla. Toverit olivat hissipoikina kevyemmissä töissä
pienemmällä palkalla
Ammattinimikkeeni oli
köksbiträde (keittiöapulainen) tehtävänä oli kalojen ja kanojen
valmistaminen kokkien ruuan valmistamista varten. Suuritöinen
tehtävä oli perunamuusin eli perunasoseen valmistamien. Perunat
kuorittiin suuren koneen rummussa ja valmistettiin toisessa koneessa
maidon ja mausteiden kanssa soseeksi valmiina tarjoiltavaksi.
Iltapäivällä oli kova työ puhdistaa koneet ja patatiskarina
jynssätä kaikki putipuhtaaksi.Keittiömestari ja husmodern
valvoivat ja kiitelivät joten viikonlopuksi sain maukasta evästä
mukaan.Työ alkoi klo 7 ja päättyi klo 19, päivällä oli palkaton
neljän tunnin tauko. Sitten ilalla alkoi ruotsin käytännön
harjoittelu ovella odottavien tyttöjen kanssa.
Ruotsalaiset eivät
arvostaneet keittiöapulaisia ja ryhmän kahdeksasta miehestä oli
vain yksi ruotsalainen. Tässä keittiötyössä oppi käytännössä
mitä on olla vähän arvostettu maahanmuuttaja, joita suomalaiset
siellä silloin olivat. Suoriuduin hyvin kun nurkumatta tein kaikki
ikävätkin työt nopeasti ja ohjeiden mukaan. Ruotsalaisia
samanikäisiä pidettiin mammanpoikina jotka eivät osanneet miesten
töitä. Tulee mieleen tapaus kun vuokraemäntäni vieraana oli
toinen ruotsalaisnainen. Heillä oli ongelmana jokin vaikea
kirjoitustehtävä. Jotenkin kävi niin, että asuntooni tulleessani
sain auttaa kirjoittamisessa. Suuri oli naisten ihmettely ja
päivittely miten en finne kan skriva bättre svenska (=suomalainen
osaa kirjoittaa ruotsia paremmin) kuin he ruotsalaiset itse. Kiva
olisi kirjoittaa kirja ”Patatiskarina Ruotsissa”.
3
Opiskelu yliopistossa
Turun Yliopistoon
ilmoittauduin syksyllä 1959. Rehtori Järvi kätteli kaikki uudet
opiskelijat ja kysyi minulta, mitä ylippilas aikoo opiskella.
Vastasin aloittavani historian ja filosofian opinnot. Sunnitelmissani
oli pyrkiä kansalaisopiston tai työväenopiston opettajaksi. Olin
tutustunut filosofiaan kirjoista ja myös kansantaloustieteeseen ja
sosiologiaan, mutta niitä en rehtorille ilmoittanut.
Syksyllä aloitin
taloustieteen opinnot ja joulukuussa tenttasin ensimmäisen vuoden
opinnot (approbaturin, sana ei tarkoita laatu-arvosanaa vaan
oppimäärää). Taloustieteessä oli noin 75% kansantalouden ja 25%
liiketaloustieteen ja oikeusopin kirjoja. Liiketaloustieteen opista
oli suuresti hyötyä kun johdollani totutettiin Valtionrautateille
liikekirjanpito. Tammikuussa aloitin cumlaude opnnot ja aloitin
proseminaarin. Keväällä suoritin sosiologian ensimmäisen vuoden
opinnot (approbaturin). Toisen vuoden syksyllä suoritin Turun
yliopiston opiskelun lomassa Åbo Akademiassa valtio-opin ensimmäisen
vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden keväällä minulla oli
suoritettuna taloustieteen, sosiologian ja valtio-opin
cumlaude-opinnot sekä tilastotieteen ensimmäisen vuoden
(aprobattur) opinnot Helsingin Yliopistossa.
Tilastotieteen
tenttasin Helsingin Yliopistossa prof Erik Törnqvistille. Hän oli maailmantason
tilastotieteilijä ja hyvin vaativa tentaattori. Hänen tyttären
poikansa Linus Torvalds kehitti sittemmin Linuxin. Tilastotieteen
appro oli pakollinen taloustieteen laudaturissa joten Turussa sen
opinnot aloitti syksyllä lähes sata opiskelijaa. Mutta keväällä
vain kolme meistä läpäisi lopputentin, olin yksi kolmesta.
Matematiikan ja tilastotieteen kyvyistäni oli suuri hyöty jälleen.
Kesäyliopistossa suoritin vielä kesällä sosialipolitiikan ja
sosiaalipsykologian ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin).
Toisen vuoden keväänä v.1961 otin ulos Turun Yliopistosta alimman
tason kandidaatin tutkinnon paperit.
Kolmannen vuoden
syksyllä minulla oli suoritettuna yli kaksi kertaa enemmän
arvosanoja kuin valtio-opin kandiaatin minimioppimäärä oli.
Minulla oli siihen aikaan poikkeuksellisen hyvä muisti. Satojen
sivujen tentattavan aineiston opin kahdella lukukerralla niin, että
tenttivastausta kirjoittaessani näin mielessäni kirjan sivun
tekstin ja kirjoitin sen muistista usein sanasta sanaan paperille
ellei vastaustekstiä voinut lyhentää. Ensimmäisen syksyn jälkeen
sain ns kokostipendin joita taloustieeessä sai vuosittain 1-3
opiskelijaa. Rahamäärä vastasi noin kahden kuukauden kesäansiota
joten voin kesälläkin opiskella. Minulla oli stipendin ansiosta jo
silloin kolmas lukukausi käytännössä. Opintosaavusten ansiosta
minut valittiin ensimmäisenä keväänä myös yhteiskunnllisten
aineiden opintoneuvojaksi toisesta syksystä alkaen
Opiskelurahoja
ansaitsin myös suomentamalla toisena vuonna pari monelle vaikeaa
englanninkielistä teosta muutaman opiskelijan pyynnöstä. Asian
organisaattori hankki 40-50 käännöksen ostajaa joten sain
ansioilla kesällä kuukauden työstä vapaata opiskeluaikaa.
Taloustieteessä
osallistuin myös laudatusrseminaariin jo toisena keväänä cumladen
tultua suoritetuksi. Aloitin myös väitöskirja-aineiston
kokoamisen aiheena kansantaloustieteen ekonometriaan kuuluva
aggregointiongelma. Keräsin aineistoa muutaman vuoden vielä tvh:n
töiden ohella, mutta sitten työmääräni ja sen vastuullisuus
kasvoi niin, että jätin väitöskirja-aineiston kokoamisen
toistaiseksi. Kuukausipalkkakin kohosi kolmekymppisenä professorin
palkkatasolle ja ylikin aikanaan.
Valtioppiin oli toisena
opiskeluvuonna tullut prof. Pertti Pesonen jonka proseminaarissa
tutkin käytännössä miten sanomalehtilukusalissa luetaan eri
lehtiä. Sovelsin siinä tilastotieteellistä khin neliö analyysiä
jota ei ollut alkuopinnoissa käsitelty. Prof Pesonen piti
kirjoitustani niin ansiokkaana, että hän järjesti sille
julkaisijan kirjassa Turun Ylioppilas. ”Turun sanomalehtilukusalien
käyttö” on ensimmäinen painettu julkaisuni, kiitos Pertti
Pesosen, joka sittemmin oli Aamulehden päätoimittaja. Hän oli
nuorena tehnyt paljon julkisuutta saaneen väitöskirjan
äänestyskäyttäytymisestä ja piti analyysiäni merkittävänä
avauksena.
Edellä kuvattujen
opinojen ohella osallistuin Turun Yliopistossa tietokoneen
ohjelmoinnin kurssiin joka tiettävästi oli ensmmäinen
yliopistotasolla Suomessa. Kurssi oli ylimääräinen eikä kuulunut
osana mihikään arvosanaan Kysessä oli ruotsalaisen Wenner Greenin
säätiön lahjoitus ja koneena Wegematic. Tämän päivän valossa
kyseessä oli melko alkeellinen tietokone. Minulle ohjelmoinnissa
onnistuminen oli erittäin merkittävä kokemus. Samanaikaisesti
olin lukenut englannin kielisistä lehdistä tulossa olevista
kehittyneemmistä tietokoneista ja niiden ohjelmista. Näynomaisesti
koin mihin tulevaisuus on menossa - uuteen tietojenkäsittelyn
aikakauteen. Tämä kokemus oli ratkaiseva ja päätin unohtaa
kansalaisopiston opettajan haaveet.
Päätin opiskella
tietojenkäsittelyä ja pyrkiä soveltamaan oppeja käytännön
työhön. Tämä oli uusi vaikea elämäni valinta. Kolme
professoria toivoi minua valitsemaan heidän aineensa pääaineekseni.
Taloustiede oli houkuttelevin mutta valtio-oppi ja sosiologia myös
hyvin kiinnostavia. Sosiologiassa oli tarjolla asistentin työ
käännösteni ansiosta. Valitsin käytännön työt apuvälineenä
tietojenkäsittelyn ja tilastotieteen opit. Tämä elämäni valinta
selkiintyi työssäni Tie- ja vesirakennushallituksessa armeijan
jälkeen. Lisäksi vaikutti se että assitentin tai lehtorin
palkalla oli vaikea tulla toimeen.
4
Palvelu puolustusvoimissa
Varusmiespalvelun 11
kuukautta oli siihen astisen elämäni merkittävin kokemus.
Ensinnäkin opin näkemään miten monenlaisia ihmisiä suomalaiset
nuoret miehet ovat suorituskyvyltään henkisesti ja fyysisesti.
Merkittävintä minulle oli oppia miten saada joukko toimimaan
tehokkaasti halutun tehtävän ja tuloksen saamiseksi. Opin, että
tärkeä on luoda johtamaani joukkoon yhtenäinen toverillinen henki
sekä usko ja halu, että me pärjätään paremmin kuin muut
vierellä olevat joukot.
Johtamani joukko voitti
useita suunnistusretkiä, taistelurata (tst) suorituksia sekä
hyökkäys- ja viivytystaisteluja. Onnistumiseni joukon johtamisessa
oli itselleni erittäin suuri yllätys ja itsetunnon kohotus.
Koulussa olin ollut keskitason urheilija ja vain koripallossa olin
päässyt koulun joukkueeseen. Mutta nyt esim. vaativassa pitkässä
yösuunnistuksessa joukkoni palkittiina parhaana viiden vuorokauden
lomalla. Näin käsvi vaikka joukossamme ei ollut sivilissä
suunnistajaa. Joukkuehenki, onnistunut osatehtävien määrittely ja
käytännön johtaminen ratkaisi.
Toinen opetus oli miten
tärkeää oli oman suorituksen ohella toteuttaa esimiesten antama
tehtävä niin että vaadittu tulos saadaan tilanteen vaatimusten
mukaan soveltaen. Piti oppia että esimiehen käskyn toteuttaminen ei
ole mekaanista suorittamista, vaan tilanteen mukaan joustavaa
suorittamista tavoitteen saavuttamiseksi. Koin, että tulkoon miten
vaikea tehtävä tahansa niin joukkoni kanssa onnistun.
Tärkeä oli
aliupseerikoulun todistusten jako jossa minut palkittiin kursiin
toisena parhaana. Palkitsemisesta tehtiin iso juttu turkulaiseen Uusi
Aura lehteen. Kun olin tutkinut sanomalehtien lukemista kirjastossa
tiesin, että tämä lehti oli ykkönen konservatiivisyydessä ja
maanpuolustuksessa. Armeijaan mennessäni olin järkipasifisti ( en
kaiken vastustaja), todistusta saadessani olin edelleen sodan
vastustaja sitä julki julistamatta. Nyt minut palkittiin parhaana
taistelujoukon johtajana.
Edellä kuvaamani
kokemukset vahvistuivat reserviupseerikoulussa Haminassa. Sieltä
palasimme kokelaina ja minut määrättiin aliupseerikouluun
apuopettajaksi. Toimin myös kokelasryhmämme 14 kokelasta
vanhimpana, vetäjänä. Merkittävän tunnustuksen joukoni
johtamisesta antoi prikaatimme komentaja eversti Yrjö Keinonen. Hän
oli tutustumassa harjoitustaisteluumme maastossa ja kysyi joukkoni
eräältä oppilaalta mikä on joukon tehtävä. Vastaus oli naseva
ja tyjentävä. Kun pari muutakin suoriutui yhtä hyvin eversti tuli
kiittämään. Harjoituksen jälkeen kasarmilla eversti otti asian
opetusesimerkkinä koulun koko joukon edessä esiin ja johtajana
minut palkittiin. Loppusodassa johdin viivytystaistelussa pataljoonaa
(kolme komppaniaa, khr, ym) hyökkääjänä vakinaisten upseerien
ja aliupseerien johtama puoli divisioonaa. Onnistuimme viivytyksessä.
Minulle tarjottiin kesävänrikin tehtäviä, mutta lähdin jatkamaan
opintoja.
Opin arvostamaan
silloista Suomen maanpuolustustyötä, mutta en voinut olla siinä
työskentelemässä koska rauhan rakentamista koskevat
henkilökohtaiset arvoni eivät olleet sopivat alan käytännön
työhön.
Lähdin luottavaisin
mielin työelämään ja tiesin, että johtamisessa olen suhteessa
muihin parhaimmillani. Myöhemmin kun Posti- ja telelaitosta
uudistettiin koko Posti- ja telehallituksen johtoryhmä testattiin
johtamisessa ykstyisissä yrityksissä käytettävällä testillä.
Tämän testin mukaan kuuluin suomalaisten suuryritysten johtajien
parhaaseen desiliin so. kymmeneen prosenttiin.
Myöhemmin minut
kutsuttiin suomalaisen ylimmän johdon Maanpuolustuskurssille
Sotakorkeakouluun suhteellisen nuorena alle 40v. Tällä kursilla
valitaan kurssin ajaksi harjoitus Valtioneuvosto ja kurssilaista
siihen viisi ministeriä mm. pääministeri, valtiovarainminteri,
puolustusministeri, sosiaaliasiat sekä viestintä. Toimin tässä
hallituksessa puolustusminiterinä, mutta nyt koko valtakunnan
maanpuolustuksen johdossa. Toimiessani Rautatiehallituksessa ja Posti-
ja telehallituksessa minulla oli niiden kriisiajan organisaatiossa
merkittävä ei-julkinen johtamistehtävä jossa salaiset asiakirjat
säilytettiin kassakaapissa. Käyn edelleen noin pari kertaa vuodessa
päivittämässa maanpuolustustietoani kurssien osanottajille
järjestettävissä tilaisuuksissa.
Viimeeksi olen
tutustunut Suomen kyberneettisen maanpuolustuksen valmisteluihin.
Mielestäni voimme luottavasti ja rauhallisesti suhtautua Suomen
maanpuolustuksen johtamiseen ja varautumiseen eri
kriisivaihtoehtoihin.
Armeijakokemukseni
perusteella tein jälleen elämänvalintani. Päätin jatkaa työtäni
yritysten johtotehtävissä talouden, tietojenkäsittelyn ja
johtamisoppien avulla. Tämä elämäni valinta oli aiempia helpompi
koska nyt tiesin mitä halusin ja missä olin suhteessa muihin
keskimääräistä osaavampi, tuloksekkaampi.