perjantai 28. joulukuuta 2018

Jarkko Rahkonen 80v

 Jarkko Rahkonen 80v ja taidenäyttely on 30.12. klo14-17
 Kerhotalo Puikkari Hansatie 4, Kauklahti, Espoo


jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

Elämäni tarinaa ovat toivoneet perheemme lapset ja espoolaiset ystäväni. Ystäväni ja tuttavani muuallakin saattavat myös olla kiinnostuneita tuntemaan elämäni tarinaa. Lopullinen sysäys tarinan kokoamiseen oli 75v päivän lähestyminen v2012. Tässä blogissa on aiemmin julkaisemiani tuolloisia kirjoituksia. Nyt joulukuussa 2018 olen nostanut tämän blogin alkuun kolme kirjoitusta tarkistettuna:

A) Jarkko Rahkosen päätoimia valtion kolmessa suurimmassa liikelaitoksessa
B) Jarkko Rahkosen yhteiskunnallisesta toiminnasta
C) Jarkko Rahkosen nuoruuden tapahtumia ja valintoja
D) Jarkko & Marja


A) Jarkko Rahkosen päätoimia valtion kolmessa suurimmassa liikelaitoksessa

1. Tie-ja vesirakennushallitus/tie ja vesirakennuslaitos
Syksyllä 1963 aloitin tutkijana Tie-ja vesirakennushallituksen tiesuunnitteluosastolla. Tehtävänä oli tiehankkeiden investointilaskelmat ja tieverkkosuunnitelmien yhteiskunnalliset vaikutukset ja laskelmat. Perehdyin Yhdysvalloissa käyttöön otettuihin cost-benefit analysis menetelmiin eli kustannus-hyötylaskelmien tekemiseen suurissa tiehankkeissa. Työn yhteydessä syntyi investointilaskelmaohjeisto, jota käytettiin Teknillisen korkeakoulun tierakennusopetuksessa vielä 1980-luvulla. Työssä käytettiin Suomen suurinta silloista tietokonetta, Helsingin matematiikkalaitoksen IBM360. Turun Yliopistossa aloittamani tietojenkäsittelyn opiskelu tuli hyötykäyttöön.

Syksyllä 1968 siirryin tie- ja vesirakennushallituksen aloittavan laskennansuunnittelu- ja ATK- elimen (henkilöstö yli 100) suunnittelupälliköksi (kakkosjohtajaksi) tehtävänä oli tietojärjestelmien systeemisuunnittelu. Johtamani projekti toteutti mm. maailman ensimmäisen laajan tierekisterin. Tietokantaan koottiin Suomen teistä kaikki tiekohtaiset tiedot 10-1000 metrin välein tien pohja- ja päällysrakanteesta ja tien liikenteestä sekä tien ympäristön tietoja. Tie-ja vesirakennushallituksen johto esitteli tierekisteriä maailman tiejärjestön maailmankongresissa Kaliforniasssa v1970. Mutta silloin olin jo Rautatiehallituksessa.

2. Rautatiehallitus/Valtionrautatiet
Rautatiehallitus johti Valtionrautateitä liikenneministeriön alaisuudessa. Aloitin 1.4. 1970 rautatiehallituksen talousosastolla laskenta-ja informaatiopäällikkönä ja laskentajaoston päällikkönä. Tuossa tehtävässä osallistuin myös valtiovarainministeriön laskentatoimen ja budjetoinnin kehittämistä tekeviin työryhmiin. Laskentapäällikkönä suurin tehtäväni oli toteuttaa liikekirjanpito ensi kertaa Suomen valtionhallinnossa. Tämä työ onnistui tiukassa aikataulussa hyvin. Valtionrautatiet sai liikekirjanpidon ja muiden yritysten kanssa vertailukelpoiset talouden tunnusluvut.
Rautatiehallituksen apulaisjohtajakasi taloustoimiston päällikönä siirryin 1.12.1977. Tässä tehtävässä alaisenani olivat laskentajaoston uusi päällikkö, ylikatuaari, ylikamreeri ja materiaalihallinnon esimeihiä jotka johtivat omia yksiköitään. Vastasin myös tietokonetoimiston henkilöasioista. Kun toimin myös oikeudellisia päätöksiä tekevän kollegion jäsenenä annoin myös tuomarinvalan. Yliopistolta lähdettyäni olin 15 vuodessa edennyt asemaan josta en ollut osannut edes unelmoida.
Tehtäväkoknaisuus oli erittäin innostava. Uudessa asemassakin jatkoin Valtionrautateiden laskentatoimen ja kirjanpidon kehittämistä ja budjetoinnin uudistamista. Kehitimme ensimmäisiä tietokoneen kannettavalla päätteellä toimivia markkinoinnin kilpailulaskelmia ja investointien edullisuuslaskelmia. Siirryimme VR:n omakustannuksiin perustuvasta hinnoittelusta asiakaspohjaiseen ja markkinoiden kysynnän mukaiseen hinnoitteluun. Lyhyesti sanoen jos asiakas katsoi hyötyvänsä laitoksen palvelutuotteesta voimme laskuttaa enemmän kuin tuotteen omakustannus oli. Tämä oli ratkaiseva askel uudenaikaiseen liiketaloudelliseen toimintaan Valtionrautateilla. Ainaiset puheet VR:n alijäämistä jäivät historiaan seuravassa mainitun työryhmän esitysten toteuduttua.

Vuonna 1983 toimin liikenneministeriön asettaman työryhmän sihteerinä, joka esitti uudenaikasen tavan laskea Valtionrautateiden vuotuinen liiketulos. Lyhesti sanoen mallina oli maantietä hyväksi käyttävä kuljetusyritys, joka ei maksanut erikseen tien käytöstä. Suomessa ei ollut tuolloin eikä ole vieläkään tiemaksua. Kuorma-autojen ajosta ja tavarankuljetuksista maksetaan yleisiä yritysveroja, jotka eivät kattaneet tuolloin eivätkä nytkään teiden kunnossapitokustannuksia ja rakentamiskustannuksia. Henkilöautojen käyttäjät maksavat polttoaine- ym veroja enemmän kuin niiden aiheuttama tiekustannus on.
Työryhmän esitys hyväksyttiin 1980 luvun alkupuolella ja Valtionrautateillä siirryttiin ratamaksuun, joka kattaa suurinpiirtein vastaavan osuuden radan käytöstä kuin tavaraliikenne tien käytöstä. Tällöin loppui jatkuva valitusvirsi rautateiden tappiollisuudesta Suomessa. Valtionrautateiden talous ja kannattavuus on Euroopan hyvää tasoa johdollani kehitetyn yrityksen laskentatoimen ansiosta.
Taaskaan en ehtinyt jäädä laakereilla lepäämään ja nauttimaan merkittävistä työn tuloksista. Maan suurin liikelaitos, Posti- ja telelaitos (henkilöstö yli 35 000 henkilöä) houkutteli.

3. Posti-ja telehallitus
Posti-ja telehallitus johti tuolloin sekä postilaitosta että telelaitosta, joiden ylijohtajat kuuluivat posti-ja telehallituksen päättävään elimeen, hallitukseen. Posti-ja telehallituksessa oli myös muita kuin postin ja telen tehtäviä mm. yhteinen talous (budjetointi ja tulosraportointi/ laskentatoimi/ liiketoimintastrategiat), hallinto-osasto, materiaali-ja hankintaosasto, autotoimi, tietojenkäsittely ja tilastointi.

Valtioneuvosto nimitti minut liikenneministerin esityksestä posti-ja telehallituksen talousosaston toimistopäälliköksi 3.5.1984. Liikenneministeri määräsi minut toimimaan budjetointitoimiston päällikkönä, budjettipäällikkönä 1.6.1984 alkaen. Tehtävän tärkeyden vuoksi nimityksen teki valtioneuvosto mikä korosti budjettipäällkön asemaa kun yleensä nimitykset tehtäviin tehtiin laitosten omassa piirissä. Pääjohtajana oli Pekka Tarjanne, joka oli tutustunut toimintaani monessa yhteydessä aiemmin. Viimeeksi hän seurasi toimintaani kun hän ja rautatiehallituksen pääjohtaja yhdessä budjetointijohtonsa kanssa pitivät pari kertaa vuodessa yhteispalavereja, jotta hyvin onnistuisimme liikenneministeriön ja valtiovarainimisteriön kanssa neuvotteluissa budjetti- ja muissa talousasioissa.

Pekka Tarjanne oli budjettipäällkön kannalta ihanteellinen johtaja, hän osasi sanoa mitä halutaan ja minä osasin tehdä mitä haluttiin. Eräs ensimmäisiä tehtäviä (joskaan ei tärkein) oli pääjohtajan esitys saada laitoksen budjettiin pääjohtalle käyttövaroja kuten oli muilla yritysjohtajilla joiden kanssa hänen piti asioida. Pääjohtajalla oli mitättömän pieni määrä käyttövaroja käyttävänään, kaikki muut varat oli etukäteen sidottu eduskunnan hyväksymään budjettiin tiukalla budjettiohjauksella. Tehtävä hoidettiin kun tunsin valtiovarainministeriön budjetointiohjeet oltuani mukana niitä valmistelleissa työryhmissä.

Tärkeä tehtäväni oli tehdä laitoksen budjetti niin, että alkaneen matkapuhelinverkon mastoihin ym laiteinvestointeihin saatiin riittävästi varoja eduskunnan hyväksymässä budjetissa. Tuolloin oli GSM ja muut tulossa, joihin silloisen tulkinnan mukaan olisi pitänyt erikseen varata määrärahat. Tuolloinen Puhelinlaitosten liitto ja sen elimiin valitutut kansanedustajat ja muut politiikot vartioivat Post/Teleä tiukasti (mikä ei kuulunut heidän varsinaisiin tehtäviinsä). Pääjohtajan ja telen toivomusten mukaisesti valmistelin budjetin niin, että myös uuden tekniikan televerkkoihin saatiin riittävät määrärahat osana televerkkorahoja. Vasta kun valtion budjetti oli joulukussa eduskunnan loppukäsittelyssä uusien televerkkojen vastustajat lähettivät kirjelmiä eduskuntaryhmille, mutta liian myöhään. Suomen Tele voi ottaa pitkän loikan maailman kehityksen kärkeen

Tärkeä tehtävä oli myös teletoimen vapauttaminen liiallisesta byrokraattisesta ohjauksesta joka oli pääjohtaja Tarjanteen merkittävä saavutus. Tässä budjettipäälliköllä oli tärkeä avustava rooli. Suomi onnnistui tässä ja Suomesta tuli johtava telemaa tarkan telesäätelyn vapauttamisen ansiosta.

Tärkein tehtäväni oli kuitenkin osallistuminen telen ja postin ja koko laitoksen strategiatyöhön. Budjettipäällikkö osallistui koko laitoksen ja vielä erikseen postin ja telen strategiatyöhön ja liiketoimintasuunnitteluun. Johdollani laadittiin tähän työhön päätteellä toimiva joustava malli. Lyhyesti sanoen mallilla voitiin laskea kaikki talousjohtajan sekä suuri osa markkinoiti- ja tuotantojohtajan tarvitsemista liiketoimintasuunnittelun, budejoinnin ja strategiatyön talouslaskelmista. Mallille annettiin sittemmin nimi Busy malli. Perustamani yritys sai sittemmin oikeuden kehittää sen pohjalta uusia versioita ja räätälöidä malleja muiden suurten konsernien tarpeisiin.

4. Maailmanpankin (World Bank) projektin johtajana vuonna 1989
Edellä kuvatun uudenaikaisen liikeyrityksen budjetoinnin ja laskentoimen kehittämistyö tuli kansainvälisen toiminnan ansoista muun maailman tietoon. Vuoden 1989 kesällä Maailman Pankki (World Bank) valitsi minut projektin johtajaksi laatimaan Indonesian Telen talousjohtamisjärjestelmää Sain virkavapautta  projektin ajaksi.

Maa on valtava, 5 aikavyöhykettä, ja asukkaita oli tuolloin 190 miljoonaa (nykyään 230 milj.). Puhelimia oli maassa vähän, mutta merkittävä osa väestöstä hyvin koulutettuja. Yllättäen saimme työn. Minulla oli silloin harvinaisella kannettavalla tietokoneella johdollani kehitetty Busy-malli. Projektini kehitti Indonesian telejohdon talousjohtamisjärjestelmän Busy-mallin avulla. Paikallalliset työkummppanit oppivat lyhyllä koulutuksella käyttämään kehittämäämme johtamisjärjestelmää tietokonepäätteillä. (Vuonna 1989 päätteet olivat vielä melko uudet koko maailmassa. Itse olin ottanut maailman ensimmäset IBM päätteet käyttöön jo 1983-84). Esitellessäni sitten projektimme työtä Maailmanpankissa Washingtonissa niin sen johtohenkilöt ihmettelivät maailman ensimmäistä nopeaa ja monipuolista suuren konsernin tulosjohtamisen, budjetoinnin ja tulosraportoinnin järjestelmää kannettavalla tietokoneella.

5. Posti ja tele erillisiksi liikelaitoksiksi
Kesällä 1989 varmistui pääjohtaja Tarjanteen valinta telealan kansainvälisen järjestön johtoon. Pääjohtajan tehtävään hakijoista päteviksi todettiin kaksi hakijaa: liikenneministeri Pekka Vennamo ja budjettipäällikkö Jarkko Rahkonen. Ilmoittauduin tehtävään useiden henkilöiden toivomuksesta. En pelännyt lopputulosta sillä uskoin tulevani toimeen myös Vennamon kanssa jos hänet valittaisiin. Näin sittemin kävikin, minkä Pekka on todennut omassa kirjassaankin. Olimme nimittäin olleet Maanpuolustuskurssilla 57 harjoitus/Valtioneuvoston ministereitä, Pekka valtionvarainmnisterinä ja Jarkko puolustusministerinä. Päätöksentekomme yhdessä onnistui tuolloin erinomaisesti kurssin johdon arvioinnin mukaan.

Vennamon johdolla jatkettiin koko posti- ja telelaitoksen liikelaitosuudistusta vuosina 1990-94.. Budjettipäällikönä johdin projektia. Tehtävänä oli laatia kaikki liikelaitosuudistuksen tarvitsemat laskelmat myös postin ja telen sekä muiden yksiköiden osalta. Valmistelussa lähdettiin alunalkaen siitä että laitokset voidaan erottaa omiksi liikelaitoksiksi. Liikelaitokset suunniteltiin toimimaan kuten mikä tahansa pörssiyhtiö, vaikka yhtöittämistä ei tehtäisikään. Yhtiöittäminen oli poliittinen ratkaisu, jota ei ollut mahdollista tehdä ennen liikelaitossuunnitelmien valmistumista

Minulle tehtävä oli mielenkintoinen ja suuritöinen. Kyseessä oli silloin suurin koskaan Suomessa tehty liikelaitoksen perustaminen uutena organisaationa entisen henkilöstön ja johdon kanssa. Minulla oli tusinan verran erinomaisen yhteistyökykyistä kumppania (en puhunut alaisista) yksikössäni. Olimme asiantuntijayksikkö, jota johdettiin kuin valmentaja menestyvää jalkapallojoukkuetta. Meillä oli vastaavat yhteistyökumppanit ja yksiköt postissa ja telessä. Laitoksen ylin johto antoi kaiken tukensa ja osallistui aktiivisesti työhön.

Tehtävänäni oli informoida myös henkilöstöelimiä ja -järjestöjä vastuujohtajien ohella. Useita tuhansia työntekijöitä koulutettiin uusiin tehtäviin talon sisällä ja talon ulkopuolelle. Asoista voitiin sopia henkilöstöjärjestöjen kanssa, ristiriitoja ei esiintynyt lakonuhista puhumattakaan. Uudistuksen toteuttaminen henkilöstön tarpeet huomioon ottaen oli erittäin vaativa tehtävä. Tässä laitoksen johto Pekka Vennamon johdolla teki merkittävän työn, joka ei ole vielä saanut ansaitsemaansa julkista tunnustusta.

Pekka Vennamon johdolla laadittiin erinomainen telen strategia, joka perustui matkapuhelujen ns. lisäpalvelujen hyödyntämiseen ja kehittämiseen. Tässä strategiassa pääpaino ei ollut enään ns. oma operaattorityö, koska sitä voitaisiin ostaa edullisesti. Lisäarvopalvelujen tuottannossa olisi voitu hyödyntää Suomen vahvuuksia ja säilyttää etumatka muihin telelaitoksiin. Olin kehittämssä tätä strategiaa johon kuului ostetettava joku johtava lisäarvopalveluyritys esim. Yhdysvalloista (nimikin oli jo tiedossa) ja sitten jatkettu Turkin ja idän valloitusta. Tämän strategian mukaan olisi voitu ostaa lähitulevaisuudessa myös kehityksestä jälessä ollut Ruotsin Tele. Toisin kävi. Tästä strategiasta luovuttiin. Uusi mies Relander joka yhdessä Telen hallituksen ja muun johdon kanssa valitsi toisen strategian, jossa panostettiin operaattoritoimintaan ja ostettiin Saksasta oikeuksia (pian todettiin ostettiin ilmaa) miljardeilla joilla ei ollutkaan käyttöä. Tässä vaiheessa olin jo omassa yrityksessäni Busy-mallia soveltamassa. Ikävä oli nähdä miten vahva teleasema menetettiin huonon johtamisen vuoksi.

Oma keskeinen osuus virheratkaisuissa oli liikenneministereillä Aura, Sasi ja Heinonen kaikki kokoomuksesta. Oma työni oli ollut kaiken aikaa asiantuntijatyötä ilman poliittista väritystä. Pekka Vennamoa ei kuultu ja me muut olimme jo siirtyneet muihin tehtäviin. Tänään näemme virheratkaisun tulokset. Suomi on pudonnut telekehityksen maailmankärjestä.

6. Muut yritykset
Olen tuottanut yrityksilläni suunnittelupalveluja useille suurille yrityksille ja toiminut myös eräissä yrityksissä johtotehtävissä ja tilintarkastajana. Tällä hetkellä olen vain kolmen yrityksen hallituksessa rutiinitehtävissä.
Mutta kiva on nyt muistella merkittäviä saavutuksia Kauklahden tilavassa energiaa säästävässä hirsitalossa.
Mutta nykyään kulttuuriharrastukset vievät kaiken ajan joten kiirettä pitää.

B) Jarkko Rahkosen yhteiskunnallisesta toiminnasta yhteisöissä, SDP:ssä sekä kunnissa ja valtiolla
MOTTO
Tuloksellinen toiminta edellyttää hyvää yhteistyötä eri yhteisöjen ja puolueiden edustajien kanssa. Työtovereiden työpanosta ja ideoita tulee arvostaa. Työyhteisössä sopimuksia esimiesten ja muiden kanssa pitää noudattaa. Tavoitteiden saavuttaminen palkitsee riittävästi ilman turhaa julkista mainontaa. Näitä periaatteita noudattaen olen monessa onnistunut/Jarkko Rahkonen


1. Arvot
Olen suorittanut asevelvollisuuteni ja minulle on annettu luutnantin arvo 6.12. 1975. Olen suorittanut valtakunnallisen maanpuolustuskurssin nro57.
Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto on myöntänyt minulle v 1989 Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. SDP on myöntänyt minulle Rafael Paasio-mitalin v. 2008.

Tie-ja vesirakennushallituksessa toimiessani 1960-luvulla havaitsin tarvetta vaikuttaa liikennepolitiikan uudistamiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen. Tieverkkosuunnittelijana näin tarpeelliseksi kehittää tieverkkojen suunnittelua yhdyskuntasuunnittelun osa-alueena. Samalla halusin vaikuttaa liikenneturvallisuuden edistämiseen eri yhtöisöjenkin kautta.

Turun telakan levyseppänä opin näkemään miten tärkeätä on vaikuttaa yhteiskunnallisten päättäjien avulla työturvallisuuteen ja työolosuhteisiin. Perheellisenä opin näkemään miten kansalaisten hyvinvointia pitää kehittää ja miten puoluiden kautta asioihn voi vaikuttaa. Merkittävä yhteiskunnallinen heräämiseni tapahtui vuonna 1956 kun Turun linja-autoasemalla seurasin sivussa yleislakossa olevien työntekijöiden ja ratsupoliisien törmäilyä. Telakalla opin käytännössä reformistisen vähitellen tapahtuvan uudistuksen johtavan paremmin tavoitteeseen kuin voimakas näkyvä vaatimusten esittäminen jota esiintyi Turun telakalla. Tätä näkemystä tuki myös yhteiskunnallisiin tutkimuksiin tutustuminen. Elämäni valinta vaikuttamistieksi oli siten luonnollisesti SDP.

2. Toimintani SDP:ssä

Olen ollut SDP:n vapaajäsen vuodesta 1998. Tätä ennen olen toimnut sen monissa tehtävävissä monella tasolla.Tämän johdosta minulle myönnettiin Paasio-mitali vuonna 2008

2.1 Ensimmäinen SDP:n puoluetason tehtävä oli vastaperustetun liikenne-ja viestintäpoliittisen työryhmän sihteerin tehtävä 1971-74 ollessani tvh:ssa mm. liikenneverkkojen sunnittelijana. Tämän jälkeen olin sen varapuheenjohtajana ja myöhemmin monessa muussa työryhmässä eri tehtävissä.

2.2 Ministerien avustajana
Vuoden 1972 keväästä syksyyn toimineessa Paasion työväenhallituksessa toimin liikenneministeri Valde Nevalaisen poliittisena sihteerinä.
Vuosina 1972-75 toimin Sorsan hallituksessa II valtiovarainministeri Esko Niskasen poliittisena sihteerinä sekä samalla ministeriryhmämme sihteerinä ja kaikkien sihteerien ryhmän vetäjänä. Vuonna 1975 olin myös pääministeri Kalevi Sorsan pääministerin sihteerin virassa. Toimin myös työhön liittyen valtiovarainministeriön johtoryhmässä sekä eräissä ministeri-(ministerit jäseninä)työryhmissä. Tuolloin toteutettiin tärkeitä hyvinvointiuudistuksia, joita nyt pidetään itsestään selvin
 Kansaterveyslaki oli merkittävä ja sen valmistelu oli sos.ja terveysministeri Osmo Kaipaisen tehtävä. Avustin eräiden pykälien kirjoittamisessa. Toteutettiin myös puolisoiden erillisverotus osan keskustapuolueesta vastustaessaankarasti. Tuolloin koettiin ensimmäinen öljykriisi, joka selvitettiin.

Tehtäviini kuului myös osallistua puoluetoimikunnan (nyk. puoluehallitus) kokouksiin ja puolueen talouspoliittisen työryhmän työhön ja asiantuntijana puoluekokouksien työhön.

Tärkeä tehtävä oli myös tuottaa taustatietoa puolueen lehden päätoimittaja Aimo Kairamon ja tiedotuspäällikkö Lauri Sivosen käyttöön. Tässä työssä tein myös pohjaesityksiä lehtemme pääkirjoituksiksi. Julkaistuilla lehtikirjoituksilla oli tärkeä osuus nostaa SDP:n galluppkannatus vuoden 1972 23prosentista 32prosenttiin vuonna 1982.

Yhteenvetona totean, että minulla oli puolueen edustajana erittäin hyvä yhteistyö eri suuntiin myös muiden puolueiden edustajiin tarvittaessa. Yritin välttää kärjistyksiä mikä helpotti yhteistyöstä. Kun en ollut pyrkimässä vaalien kautta mihinkään minulla ei ollut tarvetta etsiä mainetta julkisuuden kautta.

Sorsan I hallituksessa päämin. Kalevi Sorsan toivomuksesta (minulle yksityisesti antama tehtävä) tehtävänäni oli pitää päämin. kaikesta ajantasalla budjetin ja talouspoliitikan valmistelussa. Minun tuli toimia niin että yhteistyötä valtiovarainministeri Johannes Virolaisen kanssa ei meidän taholta vaikeuteta eikä vaaranneta hallituksen talouspolitiikan toteuttamista. Toimin tuolloin valtiovarai misteriön johtoryhmässä ja eräissä Virolaisen johtamissa ministeriyhmissä demarien puhevallalla kun oma ministerimme ei osallistunut kokoukseen. Toisinaan Virolainen pyysi minulta jotain tärkeää valmisteluasiakirjaa eikä omalta polittiselta sihteeriltään, johon hän ei kaikessa luottanut puolueensa sisäisistä syistä.

Kuuluin valtiovarainministeri Virolaisen johtamaan Suomen delegaatioon World Bankin vuosikokouksessa. Tehtäväni oli koota tausta-aineistoa ja informoida kaikesta tarpeellisesta mitä tuli tietooni aiheesta ennen kokousta ja sen aikana. Johannes Virolainen kiitteli toimintaani ja suhtautui minuun hyvin luottamuksellisesti. Kokouksen lomassa hän pyysi minut seurakseen lounaalle. Hän halusi kuulla mitä mieltä minä nuorempana miehenä olen hänen pulmistaan ensimmäisen vaimonsa kanssa. Asia ei ollut vielä silloin julkinen. Hänen kertomansa esimerkit olivat sellaisia että tuin hänen omia johtopäätöksiään asiassa, minun sukupolveni hyväksyy myös eron viimeisenä keinona ratkaista ongelma. Sanoin vielä että jos mies on tehnyt kaiken mahdollisen sovun puolesta eikä tilanne helpotu on tehtävissä vain yksi ratkaisu. Sanoin vielä että minun ikäpolveni ymmärtää asian, mutta yli kuusikymppiset tuomitsevat. Lisäsin vielä että omat kristillset vanhempani evät hyväksy avioeroa, vaikka aviosuhde olisi jatkuvaa kärsimystä. Arvostan Virolaista minsterinä ja ihmisenä. Arvostan erityisesti sitä miten hän suhtautui nuorempaan avustajaan vaikka tämä oli eri puolueesta. Tämä on.  esimerkki siitä mitä eri puolueiden edustajien hyvä yhteistyö käytännössä voi olla.

Toivon että minulla olisi joskus vielä aikaa kirjoittaa kokemuksistani yhteistyöstä suuresti arvostamieni oppi-isinäni pitämieni Rafael Paasion, Mauno Koiviston ja Kalevi Sorsan kanssa. Myös käsitykseni Johannes Virolaisesta ministerinä ja ihimisenä haluaisin kertoa. Minulla on useita puolueeni ministereinä toimineita ja muissa tärkeissä tehävissä toimineita ystäviä joiden hyvistä aikaansaannoista haluaisin kertoa omin sanoin kun aikaa saan.

2.3 Piirikokous
Uudenmaan Sos. dem. piirin piirkokouksiiin olen osallistunut 1970-luvulta noin 95prosenttisesti ja tehnyt aloitteita ja vaalityötä aktiivisesti.
Helsingin piirikokousta vastaavassa edustajiston kokoksessa toimin 1970-luvun alussa Eiran sos.dem. yhdistyksen edustajana. Merkittävin aikaansaannos oli kolmen jäsenen työryhmässä laatia 1970-luvun alussa kunnallisvaaliohjelma jolla sosialidemokraatit voittivat pitkästä aikaa. Ennen vaaleja järjestön meitä iäkkäämpi johto vastusti ohjelmaa ankarasti, mutta me nuoremmat ajoimme vaalit voittoon. Pian tämän jälkeen muutin Esposeen.

2.4 Kunnallisjärjestö
Espoon sos dem kunnallisjärjestön edustajiston kokouksiin olen osallistunut 1970-luvulta alkaen tähän päivään ja ollut siitä poissa vain ollessani kunnallisjärjestön hallituksen jäsenenä.
Kunnallistoimikunnassa (hallitus) olen toiminut 1970-luvulla ja uudestaan pari vuosikymmentä vuoteen 2008. Olen toiminut kunnallisjärjestön hallituksessa uudelleen vuodesta 2017. Useita vuosia toimin sen taloustyöryhmän puheenjohtajana. Olen toiminut myös vaalipäällikkönä 2004 sekä kunnallisjärjestön lehden Espoon Ruusun päätoimittajana. Lukuisia ovat olleet tehtävät ja talkootyön määrä kunnllisjärjestössä.

2.5 Puolueosastot
Espoossa olen toiminut 1970-luvulta kolmessa puolueosastossa johtokunnassa ja useissa muissa tehtävissä vuodesta 1977. Helsingissä toimin Eiran sos.dem. yhdistyksen puheenjohtajana 1971-73, erosin siksi kun tulin valituksi hallitusryhmän tehtäviin etten joutuisi ristiriitatilanteisiin työni vuoksi.

2.6 Muu toiminta
Olen kirjoitellut ahkerasti yhteiskunnllisista asioista ja SDP:n toiminnan kehittämisestä.
Olen osallistunut pyydettynä ja nimettynä lukuisiin kokouksiin ja myös kansainvälisiin tehtäviin.

2.7 Vaalien ehdokkaana
Ennen vuotta 2008 en ole ollut yleisissä vaaleissa ehdokkaana.
Velvollisuudesta suostuin ikäihmisten ehdokkaaksi vuoden 2008 kuntavaaleihin, koska lautakuntaan ei voitu valita muita kuin ehdokkaina olleita. Suostuesssani ehdokkuutteen vastasin, että tehtävä on melko mahdoton jollei ole aiemmin allut kaupunginvaltuutettuna, sillä ikäihmistä alle 10% äänestää toista ikäihimistä ja nuoremmista korkeintaan lähisukulaiset. Sain kuitenkin kohtuullisen paljon ääniä omalta alueelta mutta muualta Espoosta vain hajaääniä. Velvollisuus tuli täytettyä kun ehdokaslistalle ei ollut nyt tunkua täällä.

Olin Espoon kaupungin ympäristölautakunnan jäsenenä vv 2009-2013.
Espoon eläkkeensaajien nimämänä olin Espoon kaupungin Vanhusneuvoston varapuheenjohtajana vv 2009-2013 puheenjohtaja Aaro Peuraniemen jälkeen.

Kuntavaaleissa v2012 olin ehdokkaana ja sain riittävästi ääniä varavaltuutetuksi ja sosialidemokraattisen valtuustoryhmän jäseneksi. Valtuutettuna pääsin tekemään kaupunginvaltuuston kokouksessa 04.12.2013 toivomuksen kaupungin vuoden 2014 talousarvioon otettavaksi riittävät määrärahat 01.07.2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain mukaisten palveluiden tuottamiseksi. Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti. Syksyllä 2016 käsittelin valtuustossa perusteellisesti Länsimetron ongelmia. Valtuusto hyväksyikin ryhmämme esityksen erityisselvityksestä ulkopuolisen asiantuntijan toimesta Länsimetro OY:n toiminnasta.

Olen osallistunut valtuutettuna kaupunginvaltuuston kokouksiin useita kertoja vuosina 2013-2017 Olen toiminut aktiivisesti valtuustoryhmän kokouksissa sekä kutsusta monen yhteisön tilaisuuksissa.

3 Toimintani kunnallisissa tehtävissä

3.1 Tilintarkastajana
Toimin pääasiassa valtakunnan tason tehtävissä. Mutta suostuin Espoon tilintarkastajiin Seppo Linblomin varajäseneksi ja jäsenksi hänen jälkeensä vuonna 1982. Vuonna 1983 vaalien jälkeen minut valittiin tilintarkastajien puheenjohtajaksi. Tuolloin kaupungin tilintarkastajien tehtäviin kuului myös ulkoinen tilintarkastus ja valtion tukien lainmukaisen käytön valvonta. Työkenttä oli jaettu jaostoihin, jolloin puheenjohtaja vastasi koko tilintarkastajakunnan hyvästä yhteistöstä ja aktiivisesta asiallisesta tarkastustyöstä. Erityisenä tehtävänäni oli kaupunginhallituksen toiminnan valvonta ja valtuuston päättämän talousarvion ja sen muiden päätösten toteuttamisen valvonta.

Tilintarkastajien hyvän yhteistyön ja aktiivisuuden ansiosta saimme paljon parannuksia toimintaan valtuuston ja erityisesti asukkaiden kannalta. Kaivelemaan on jäänyt vain se että en saanut silloin järkevöitettyä Espoon tietojärjestelmien suunnittelua ja tietokoneiden käyttöä. Tuohon aikaan, siis 1980-luvun alussa, olin alan huippuosaaja ja olin ottanut tietotekniikassa päätteet laajamittaisesti käyttöön Espoota paljon suuremmassa organisaatiossa. Mutta Espoossa en onnistunut silloin eikä se olisi ollut mahdollista edes ajankäyttöäni lisäämällä, koska ensin olisi pitänyt saada asiaan vaikuttavat henkilot koulutettua ja opetettua oikein kilpailuttamaan tietojärjestelmien toimittajia. Tämä oli painava syy miksi en pyrkinyt vaalien jälkeen jatkamaan kaupungin tilintarkastajan tehtävässä.

Olin Espoon kaupungin ympäristölautakunnan jäsenenä vv 2009-2013.
Espoon eläkkeensaajien yhdistysten nimämänä olin Espoon kaupungin Vanhusneuvoston varapuheenjohtajana vv 2009-2013 puheenjohtaja Aaro Peuraniemen jälkeen.


3.2 Kauklahti
Vuonna 2008 päättyneellä valtuustokaudella toimin Kauklahden alueneuvottelukunnan puheenjohtajana v2005 ja jäsenenä 2005-08. Tämänkin jälkeen olen osallistunut asukasfoorumeihin.

3.3Kauklahti Seuran puheenjohtajana toimin samoihin aikoihin vv 2006-2013 . Etsimme uutta puheenjohtajaa ja hallituksen jäseniä pitkään mutta tuloksetta. Kunnes saatiin seuraajaksi puheenjohtajaksi tyttäreni Susanna Rahkonen keväällä 2013. Vaikeutena oli kymmenjäsenisen. johtokunnan jäsenten samisen ohella päätösvaltaisten kokousten saaminen koolle. Kaukalahti Seura on toiminut ansiokkaasti vuosina 2013- 2018. Tästä on osoituksena Kauklahden valinta vuoden kaupunginosaksi vuonna 2018 Suomessa. Ehdokkaita oli kolmesta sadasta kunnasta.

Kauklahden asukasfoorumin jäsen olen ollut keväästä 2013 alkaen.

3.4 Kauklahden eläkkeensaajien sihteerinä olen toiminut vuodesta 2003 vuoden 2013 loppuun. Samalla olen toiminut Espoon eläkkeensaajien yhdistysten yhteistoiminnassa ja niiden aluetoimikunnassa..

Eläkkeensaajien Uudenmaan piirikokousedustajana olen toiminut vuodesta 2006 muutaman kauden . 


3.5 Espoon valppaaat kuluttajat ryn sihteerinä olen toiminut vuodesta 2000 sekä
toiminut muissakin yhteisöissä joita en ole edellä mainnut.


4. Toimintaani eräissä yhteisöissä
4.1 EKL:n, Eläkkeensaajien keskusliitton, liittokokousedustajana v 2008,2011 ja 2014
Kuluttajaliiton liittokokousedustajana ja mukana monessa sen toiminnassa

4.2 Yhteiskuntasuunnittelun seura ry
Eräät arkkitehdit, tieinsinöörit, maanmittarit ja yhteiskuntasuunnittelijat olivat perustaneet Yhdyskuntasuunnittelun seuran, sittemmin Yhteiskuntasuunnittelun seura. Yhdistyksen toiminta liittyi läheisesti silloiseen päätoimeeni tieverkkosuunnittelijana joten minut oli helppo vetää sen toimintaan mukaan. Aluksi toimin eri sihteerin tehtävissä. Suuri työ oli kesällä 1968 toimia kaksiviikoisen yhdyskuntasuunnitteluseminaarin pääsihteerinä Jyväskylän yliopiston kesän yhteydessä. Minut valittiin myös Yhdyskuntasuunnittelulehden toimitusihteeriksi ja sitten päätoimittajaksi. Lehti oli arvostettu ja luettu. Noin vuonna 1970 riippumattoman mainostoimiston lukijatutkimuksen mukaan lehti oli erittäin arvostettu ja luettu voittaen lukijoiden arvostelussa jopa Arkkitehti-lehden.

4.3 Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö
Olin keskeisenä vaikuttajana perustamassa liikennepoliittinen yhdistys Enemmistöä 1960-luvun lopulla ja alkuvuosina sen johtokunnassa. Kannustimena oli amerikkalisen Wilbur Smithin suunnitteluyrityksen Helsingin keskustan kattava valtavien moottoriteiden suunnitelma. Helsinki oli ikäänkuin toisiaan risteävien moottoriteiden alle jäänyt suuri liikennealue. Ihmettelimme mihin ehdotettuja teitä tarvitaan, minne niitä käyttävät pyrkivät, missä asuvat ja tekevät töitä kun tiet peittävät kaiken.

Olin tehnyt aloitteen Iso Roobertinkadun muuttamisesta kävelykaduksi. Yhdistys päätti tehdä joukkokävelyn kadulla aloitteen hyväksi. Väkeä tuli paljon ja meille tuntemattomat uhkasivat kadun liikkeitä. Muut väestämme häipyivät ja minä jäin megafonin kanssa ohjaamaan tilannetta. Tilanne onnistuttiin rauhoittamaan. Sittemmin kadusta tuli kävelykatu.
Enemmistö teki toisen mielenosoituksen Aleksanterinkadulla. Meillä on valokuva jossa työnnämme lastenvaunuissa parin kuukauden ikäistä tytärtämme Stockmanin edessä rauhallisessa mielenosoituksessa. Olin kirjoittanut lehteemme että Länsi-Euroopassa on useita kävelykatuja jotka on toteutettu kadun kauppiaden aloitteesta. Pian myös Aleksista tehtiin kävelykatu. Kyllä rauhallinen mielensoitus voi Suomessa johtaa tulokseen.

Yhdistys vaikutti suuresti muidenkin liikenteenkäyttäjäryhmien kuin autoilijoiden tarpeiden huomioon ottamiseen liikenteen suunnittelussa. Syntyi uusi merkittävä kevyen liikenteen suunnittelukultturi. Tuloksista nautitaan nyt muistamatta miten kaikki on saanut alkunsa.

4.4 Liikenneturva
Liikenneturva oli alalla vaikuttavien yhteisöjen järjestö jolla oli myös julkisia tehtäviä. Toimin sen valtuuskunnan jäsenenä ja hallituksen varapuheejohtajana 1974-81. Tärkein saavutus oli tiekohtaisten nopeusrajoitusten toteuttaminen sekä kuljettajien turvavyöpakko. Tässä tehtävässä jouduin aluksi koppalakkisten autoklubilaisten ankarien hyökkäysten kohteeksi. Lahden liikenteenturvallisuuspäivillä noin vuonna 1975 pidin esitelmän jossa vaadin ohjelmaa vuotuisten liikennekuolemien puolittamiseksi. Yhteiskuntasuunnittelulehden takakanteen otin päätoimittajana kaikkien liikenteessä kuolleiden kuolinilmoitusten otteet. Tällä oli voimakas herätevaikutus liikenneturvallisuustyöhön

SDP:n kanta ratkaisi valtakunnallisten tiekohtaisten nopeusrajoitusten toteuttamisen. SDP:n kannan ratkaisi puoluetoimikunta ja sen puheenjohtaja Rafael Paasio jonka johdolla esittämäni nopeusrajoitus hyväksyttiin. Puoluesihteeriä en ollut saanut vielä silloin kannattajaksi, mutta myöhemmin pääministerinä Kalevi Sorsa kiitteli päätöksen toteuttamista. Toimin tuolloin paljon yhteistyössä Ilkka Taipaleen kanssa ja muistan miten hän perusteli ”nopeusrajoituksilla saadaan enemmän aikaan kuin useimmilla kansanterveystoimilla ihmishenkien säästämisessä ja kärsimysten vähentämisessä”
Kaikkia yhteisöjä joissa toimin en ole edellä maininnut enkä kansainvälisiä yhteisöjä joiden toimintaan olen jotenkin osallistunut

4.5 Espoon Kulttuuriseura ry
Espoon Kulttuuriseura ry.:n jäsenenä olen ollut sen perustamisesta alkaen kolme vuosikymmentä ja viimeiset vuodet sen puheenjohtajana. Seura ja allemerkitty henkilökohtaisesti on viime vuodet toiminut oman rakennuksen saamiseksi Espoon Kaupunginteatterille. Eräät Espoon virkamiesjohdossa esittivät v2016 teatteria maan alle Kultturikeskuksen yhteyteen edustan torin alle  repimällä osan seinää. Yhdistys teki suojeluesityksen Uudenmaan ELY-keskukselle joka määräsi  väliaikaisen toimepidekiellon maaliskuuhun 2019 saakka. Tämän jälkeen esityksestämme on pyydetty lausunto mm. Museovirastolta jossa vahvasti tuetaan yhdistyksemme esitystä. Odotamme lopullista suojelupäätöstä lähikuukausina.


5. Toimintani valtion elimissä
Ympäristönsuojeluneuvosto
5.1 Ympäristönsuojeluneuvosto oli valtioneuvoston asettama sisäasianministeriön yhteydessä toiminut elin. Olin siinä ensin varajäsenenä 1973-76 ja jäsen 1977-1983 sekä sen ympäristönsuojelujaoston puheenjohtaja 1977-83. Ehdotin lakia jälellä olevien koskien säilyttämiseksi ja sain ehdotukseni taakse jaoston ja koko neuvoston. Ministeriö laati lakiehdotuksen ja eduskunta hyväksyi sen - viimeiset kosket pelastettiin.

Päätimme eräät jäsenet ympäristönsuojeluneuvostossa vuonna vuonna 1981 laatia ehdotuksen uudesta ympäristöministeriöstä. Asiaa valmisteltiin johdollani suojelujaoston useissa kokouksissa ja lopulta päädyttiin yhteisymmärrykseen uuden ministeriön tehtävistä ja valtuuksista. Silloinen keskustapuolue vastusti ympäristöministeriötä ankarasti. Pyysin yksityisesti Kalevi Sorsalta valtuudet neuvotella kokoomuksen ja muiden puolueiden ympäristönsuojeluneuvoston jäsenten kanssa vaikka keskusta vastustaa. Kokoomuksessa tunnettu hyönteisprofessori Martti Markkula (veljenpoika on Markku Markkula Espoon kaupunkisuunnitelulautakunnan monivuotinen puheenjohtaja) ja minä sovimme yhteistyöstä ja saimme suojelujaostossa ja koko neuvostossa tehtyä esityksen uuden hallituksen ohjelmaneuvottelijoille ympäristöministeriön perustamisesta ja sen tehtävistä ja valtuuksista. Seuraavaan hallitukseen tuli sisäasianministeriksi Matti Ahde, jolla oli poliittiset taidot toteuttaa uuden Ympäristöministeriön perustaminen

Laaja yleisen mielipiteen kannatus auttoi esityksen hyväksymistä ja hallitusohjelmaan otettiin uusi ympäristöministeriö. Tämä sopimus oli myös ensimmäinen (tietääkö joku aiemman soimuksen?) valtakunnan tason poliittinen sopimus sosialidemokraattien ja kokoomuksen välillä. Samalla se ennakoi tulevaa hallitusyhteistyötä vuonna 1987 aloittaneessa hallituksessa johon kookoomus pääsi presidentti Mauno Koiviston ansiosta pitkän paitsiossa olon jälkeen.Ympäristöministeriksi valittiin Matti Ahde

5.2 Etelä-Suomen satamatoimikunta
Etelä-Suomen satamatoimikunnan (liikennemisteriön perustama) tehtävänä oli tehostaa satamien työnjakoa ja yhteistyötä eri liikennemuotojen kanssa. Satamatoiminta oli tuolloinkin kunnallista toimintaa ja sillä yhteinen Satamaliitto-järjestö. Toimikunnan puheenjohtajana oli pääjohtaja Simo Jaatinen ja toimin sen sihteerinä vv 1967-69. Jaatisen kanssa meillä oli erittäin hyvä yhteistyö jos niin voi sanoa kun olin vielä oppipoika.

Toimikunta esitti uuden mm. konttijärjestelmän edistämistä, laivan lastien ennkkoinformoinintia määräsatamallle jo lastaussatamasta lähdettäessä. Tarkoitus oli helpottaa jatkokuljetuksia junilla ja autoilla sekä säästää huomattavia kustannuksia silloiseen käytöntöön verrattuna. Kotkan satama otti ensimmäisenä käyttöön ehdotamme järjestelmän.

Toimikunta ehdotti pääkaupunkiseudun satamatoimintojen keskittamistä uuteen satamaan Porkkalanniemen itäpuolelle Medvastö:hön Perusteluna oli mm oivallinen, riittävän syvä meriväylä ja meriliikenteen nopeutuminen silloiseen Helsinginsatamaan ja erityisesti Vuosaareen verrattuna. Mikäli ehdotus olisi toteutunut olisi saavutettu yli sadan silloisen miljoonan markan säästöt vuodessa ja Helsingin satama-alueet olisi voitu ottaa asumiseen jo yli kolme vuosikymmentä sitten. Satamaliitto oli liian vahva järjestö ja kun puheenjohtaja, sihteeri ja jäsenet siirtyivät muihin tehtäviin emme voineet jatkaa ehdotuksen toteuttamista.


Olen toiminut myös muissa valtioneuvoston ja ministeriöiden sekä muiden valtion elinten asettamissa toimikunnissa ja työryhmissä.

5.3 Muut/ seuraavaan versioon


C) Jarkko Rahkosen nuoruuden tapahtumia ja valintoja

Suomi joutui talvisotaan kun minulla oli ikää vasta 11 kuukautta. Varhaislapsuuteni oli sotalapsen aikaa. Myöhemmin ymmärsin miten suuresti sotakokemukset vaikuttivat koko nuoruuteeni ja valintoihini. Isä oli sodassa ja 23 vuotiaalla äidilläni kolme pientä lasta. Sanomalehdissä pelättiin, että Suomi häviää suurvallan -150 miljoonaa asukasta- hyökkäykseen. Äiti halusi pelastaa lapsensa ja lähetti pienen 3v Jarkon Ruotsiin turvaan. Lapsi ei asiaa ymmärtänyt, vaan koki tulleensa omiensa hylkäämäksi. Tästä en voi vieläkään kertoa enempää - mahdollisesti vasta myöhemmässä kirjoituksessa lisää.
 Kirjoituksen lopussa kerron 27.12. 2018 lisää

2.1 Lapsuuden koti ja perhe
Isäni Paul Erik oli syntynyt 22.4.1913 (28.7.1995) ja annettu sylivauvana kasvattilapseksi. Kansakoulun todistus oli erinomainen historiassa ja äidinkielessä. Kansakoulun jälkeen hän meni 13 vuotiaana leipomoon töihin Turussa. Myöhemmin hän oli kondiittori ja leipurimestari. Hän oli kolmessa sodassa 1939-1944 turvaamassa itsenäisyyttämme.Hänet haudattiin koteloituneet sirpaleet lähellä sydäntä. Äitini Hellin oli syntynyt 30.4. 1917 ja kävi Turussa keskikoulun (nyk. yläaste) ja kouluttautui kirjanpitäjäksi sotien jälkeen. Äidin keskikoulun todistus oli erinomainen varsinkin kielissä ja matematiikassa.

Vanhemmat saivat viisi lasta vv 1937-1945. Perheen tulot eivät olleet suuret, mutta lapset saivat hyvän koulutuksen ahkeroiden ja omalla työllään opiskelurahoja ansaiten. Marjoja ja sieniä kerättiin kymmeniä litroja syksyisin. Perhe asui ensimmäiset kymmenen vuotta äidin vanhempien talon yläkerrassa 8km Turun kauppatorilta. Sitten kerrostaloissa Turussa vuokralla. Omakotitalo rakennettiin 1970-luvun lopulla vanhimpien lasten siirryttyä omiin asuntoihinsa. Isä oli töissä eri leipomoissa eläkeikään ja äiti toimi kirjanpitäjänä nuorimmaisen tultua kolme vuotiaaksi eri yrityksissä eläkeikään saakka. Äidillä oli pikkuyritysten kirjanpitoja myös iltatyönä. Kerran yhden makkarakioskin perustanut nuori yrittäjä Heikki Salmela tarvitsi kirjanpitäjää. Äiti otti tehtävän iltatyönä muutamaksi vuodeksi. Tänä aikana Salmelan yritys kasvoi monen kioskin yritykseksi. Sittemmin yritys sai nimen Hessburger. Toimin usein teini-iäisenä nopeana laskijana kirjanpitoapulaisena. Opin käytännössä miten pikkuyrityksen kirjanpidolla saadaan näkyviin vuoden tulos. En voinut aavistaa, että myöhemmin johdollani tehtiin valtion liikelaitokselle ensimmäinen liikekirjanpito nimittäin Valtionrautateille.

Lapsista vanhin Pirkko syntyi 1937 ja kouluttautui sairaanhoitajaksi. Jarkko syntyi 1938 ja hänestä lisää tässä elämäntarinassa.
Ossi syntyi 1940 ja valmistui Åbo Akademista valtiotieteen maisteriksi. Hän siirtyi kansainvälisiin tehtäviin jo vuonna 1967 aluksi maailmanlaajuisiin rakentajayrityksiin sitten World Bankin chief economistin tehtäviin edeten pankin johtokunnan sihteeristön päälliköksi. Hän oli välillä myös viisi vuotta Suomen Washingtonin suurlähetystön kaupallisena neuvoksena.

Riitta-Liisa syntyi 1944, hän väitteli soveltavan matematiikan tohtoriksi ja nimitettiin dosentiksi. Hän toimi pitkään Eläketurvakeskuksen tietojenkäsittelyn osastopäällikkönä. Eläkkeellä kuvataiteen harrastuksen johdosta Riitta-Liisa Lindström on hyväksytty taiteilijayhdistyksen jäseneksi.

Esa syntyi 1945 ja opiskeli lääkäriksi ja erikoistuen mm. työterveydenhoitoon. Eläkkeelle hän on jäänyt vakuutusyhtiö Pohjolan ylilääkärinä. Olimme Esan kanssa hyviä kavereita ja vietimme synttäreitä yhdessä kun Esa oli syntynyt 31.12.1945 ja samana päivänä täytin 7v. Pohjaton on suruni koska Esa menehtyi nopeasti edenneeseen syöpään lokakuussa 2018.

Perheemme lasten menestys opinnoissa ja työuralla on osoitus suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskunnan ja kristillisen kotikasvatuksen suotuisasta yhteisvaikutuksesta elämän perustana.

2.2 Kouluaika
Ensimmäinen elämän valinta oli  kansakoulun neljänneltä luokalta osallistua oppikoulun pääsykokeisiin. Kokeisiin menin yksin. Ihmettelin kun luokkatoverini isä kyseli missä sinun vanhempasi ovat. Olin jo tottunut hoitamaan asioitani itse. Luokan 40:stä oppilaasta vain 3 pääsi oppikouluun, pyrki ehkä 6-8. Kansakoulussa olin puhelias ja parilla ensimmäisellä luokalla tästä syystä usein nurkassa. Kolmannella luokalla innostuin laskemaan kaikki tulevienkin luokkien laskentokirjojen laskut. Tämän jälkeen sain vilkkauden anteeksi enkä joutunut nurkkaan. Opin siihen, että läksyjä ei ´tarvitse tehdä koska olin jo itse asiat opetellut. Myöhemmin oppikoulussa tästä oli haittaa kielten opiskelussa. Luin viikoittain 10-15 kirjastokirjaa, mutta en harjoitellut riittävästi kieliä. Historiassa, uskonnossa ja maantiedossa olin lukenut laajasti kirjoja yli koulukirjojen opin joten niissä selvisin kiitettävästi omalla tiedonhankinnalla.

Äiti piti erittäin tärkeänä saada lapsensa oppikouluun. Kaikki viisi lasta pääsivät oppikouluun ja neljästä tuli ylioppilaita, joka ei ollut siihen aikaan vielä tavallista pienituloisissa perheissä. Vanhin meni keskikoulusta sairaanhoitajaopistoon ja valmistui ammattiin kun entiset luokkatoverit olivat vasta ylioppilaita. Saimme kristillisen kasvatuksen, piti jo lapsena oppia mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Tärkeää oli tehdä hyvää ja auttaa vähäosaisia. Vanhempani ja isovanhempani, joiden talon yläkerrassa asuimme ensimmäiset vuodet toimivat Suomen Vapaakirkossa, jonka sisarkirkossa Yhdysvalloissa on jäseniä monta kertaa enemmän kuin luterilaisia. Silti joka vuosi oppikoulun rehtori tuli luokkaan ja pyysi niitä nousemaan ylös jotka eivät kuulu kansankirkkoomme (rehtorin nimitys). Operaation tarkoitus oli osoittaa poikkeamassa jotain outoa. Tämä kokemus ei minua lannistanut, vaan vahvisti käsitystäni siitä, että vähemmistössäkin voi olla oikeassa ja arvostettu.

Oppikoulun aikana olin ahkera kirjastossa kävijä ja lainasin ja luin 10-15 kirjaa viikossa. Puolet ns. tietokirjoja luonnontieteitä, historiaa, filosofiaa yms. Lukion alkaessa olin lukenut esim. filosofiaa käsitteleviä kirjoja 25-30. Lukion ensimmäisellä luokalla tuli pitää esitelmä luokan edessä. Aiheekseni valitsin ”Mitä filosofia on”, koska olin hyvin innostunut oppimistani asioista. Opettaja väitti ettet ole voinut itse esitystä kirjoittaa. Sanoin, että lukemissani kirjoissakin on suuri osa samaa kuin muissa kirjoissa , kukaan ei ole keksinyt kaikkea omassa päässään. Parin päivän päästä toin luettelon noin kymmenestä kirjasta ja viitteen niiden sivuihin josta esitelmäni olin koonnut.
Luokkatovereiden kanssa perustimme lukion ensimmäisellä luokalla psykologian yhdistyksen jonka nimeksi annoimme ”Kompleksi” .Vitsi oli siinä, että uskoimme hallitsevamme itsemme ilman komplekseja. Minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Luin myös parapsykologian kirjoja, myös englannin kielellä. Filosofian harrastukseni johti siihen, että heti kun täytin 18 liityin siviilirekisteriin. Tämä oli erittäin tärkeä toinen valinta elämässäni. Tästä kerroin vanhemmilleni vasta pitkän ajan kuluttua. Olin myös itsekasvatuksella oppinut välttämään väittelyä uskon asioista. Lopuksi tarkennuksena totean että en ollut tähtioppilas. Esimerkit on valittu siksi että niillä on ollut tärkeä vaikutus myöhempään toimintaani.

    1. Nuorena töihin
Juoksupoikana aluksi
Koulun rinnalla aloitin työelämän varhain. Kesällä olin juoksupoikana Helsingin Olympiakisojen aikaan 13 vuotiaana. Ongelmana oli kuunnella työn ohessa kisaselostuksia radiosta. Olin rakentanut ns. kidekoneen jolla voi kuunnella pikkuradiota kytkemällä antennin johto esim. lämpöpatteriin. Lisäksi piti perata sokerijuurikaspeltoa joka on ainoa työ josta pyrin pois pian. Sokerijuurikkaista perhe sai merkittävästi lisätuloja.

Telakalla levysepäksi hyvin nuorena
Värtsilän Turun telakalle pääsin seuraavana kesänä niittipojaksi, enkä joutunut enää juurikaspellolle. Neljän henkilön työryhmämme kokosi niittaamalla noin kolmen tonnin laivaa. Niittaaja niittasi ilmanpainevasaralla ja toisella puolella pirvari painoi niittiä vastaan niin että se litistyi pitäväksi. Rautaisen niitin kuumentaja oli ahjolla kuumentanut niitin valkoiseksi. Niittipojan piti viedä se valkoisena niittaajan käsittelyyn. Punainen niitti olisi ollut liian kylmä ja niittipoika olisi saanut moitteet. Taitoa tarvittiin ottaa niitti kiinni ämpärillä ylhäällä kun niitattiin telineillä. Myöhemmin Paasion työväenhallituksen iltakokouksen jälkeen vuonna 1972 valtiovarainministeri Mauno Koivisto kertoi telkkakokemuksistaan kun hän oli ollut 15 vuotiaana Turun telakalla niittipoikana. Kerroin omista kokemuksistani ja minusta tuli Manun (jota nimeä me turkulaiset käytimme) hyvä oppipoika talousasioissa.

Työelämän perussäännöt oppi kantapään kautta: piti olla ahkera ja tunnollinen ja kuunnella kokeneempien ohjeita. Lisäksi piti portin ulkopuolella olevasta maitokaupasta hakea niittaajalle lounaalla maidot pulloon (tölkkejä ei vielä ollut).

Turun telakalla jatkoin pari kesää. Viimeisenä kesänä insinööri tuli toisena työpäivänä kysymään haluatko käydä hitsaus-ja levyseppäkurssin. Parin viikon kurssilla pääsin levysepäksi johon yleensä tarvittiin jo silloin kaksi vuotta ammattikoulua. Perusteena oli, että osasin piirustuksista lukea millaiseksi hytit rakennetaan. Sitten Juhannuksen alla aloitin levyseppänä 17 vuotiaana (nuorin telakalla) ja sain oman levysepänapulaisen. Tehtävänä oli piirustuksia lukemalla tehdä laivan kannen hyttejä teräslevyistä. Sisustus kuului myöhempiin työvaiheisiin. Telakan insinööri toivoi, että hakisin tekniseen opistoon ja tulisin sitten insinöörinä telakalle töihin. 

Jatkoin telakalla syksyllä pysyvässä iltavuorossa klo 15-23 ja aamulla lukiossa klo 08- 14.30. Keväällä päätin myöhemmin aloittaa yhteiskuntatieteiden ja historian opiskelun Turun Yliopistossa. Telakkatyön varjopuoli oli silloin puutteellinen työsuojelu ja ruostepölyn tunkeutumien keuhkoihin. Valinta oli vaikea tehdä sillä pidin laivanrakennuksesta, mutta lukuharrastukseni voittivat. Valinta oli kolmas nuoruuteni aikana.

2.4 Patatiskarina Ruotsissa kieltä oppimassa
Lukion aikana olin yhden kesän Ruotsissa töissä kieltä oppimassa. Yritin päästä Göteborgiin autotehtaalle, mutta en ollut pohjustanut yritystä aiemmin Suomesta käsin enkä ehtinyt päästä sinne. Tovereitani oli töissä samassa kaupungissa Varuhuset Grand:ssa ja heiltä kuulin että töitä on keittiössä tarjolla. Tavaratalo oli suuri ja uudenaikainen silloin - Suomessa ei ollut vastaavaa. Talon ravintolassa kävi päivässä satoja ruokailijoita. Taas kävi niin, että työnantajan edustaja ”husmodern” (emäntä) arvosti työotettani niin, että muutamassa päivässä pääsin miesten hommiin ja miesten palkoille - palkka oli suurempi kuin levysepällä Turun telakalla. Ruotsin palkkataso oli silloin non 30 prosenttia Suomen palkkoja suurempi. Toverit olivat hissipoikina kevyemmissä töissä pienemmällä palkalla

Ammattinimikkeeni oli köksbiträde (keittiöapulainen) tehtävänä oli kalojen ja kanojen valmistaminen kokkien ruuan valmistamista varten. Suuritöinen tehtävä oli perunamuusin eli perunasoseen valmistamien. Perunat kuorittiin suuren koneen rummussa ja valmistettiin toisessa koneessa maidon ja mausteiden kanssa soseeksi valmiina tarjoiltavaksi. Iltapäivällä oli kova työ puhdistaa koneet ja patatiskarina jynssätä kaikki putipuhtaaksi. Keittiömestari ja husmodern valvoivat ja kiittelivät joten viikonlopuksi sain maukasta evästä mukaan. Työ alkoi klo 7 ja päättyi klo 19, päivällä oli palkaton neljän tunnin tauko. Sitten illalla alkoi ruotsin käytännön harjoittelu ovella odottavien tyttöjen kanssa.

Ruotsalaiset eivät arvostaneet keittiöapulaisia ja ryhmän kahdeksasta miehestä oli vain yksi ruotsalainen. Tässä keittiötyössä oppi käytännössä mitä on olla vähän arvostettu maahanmuuttaja, joita suomalaiset siellä silloin olivat. Suoriuduin hyvin kun nurkumatta tein kaikki ikävätkin työt nopeasti ja ohjeiden mukaan. Ruotsalaisia saman ikäisiä pidettiin mammanpoikina jotka eivät osanneet miesten töitä. Tulee mieleen tapaus kun vuokraemäntäni vieraana oli toinen ruotsalaisnainen. Heillä oli ongelmana jokin vaikea kirjoitustehtävä. Jotenkin kävi niin, että asuntooni tullessani sain auttaa kirjoittamisessa. Suuri oli naisten ihmettely ja päivittely miten en finne kan skriva bättre svenska (=suomalainen osaa kirjoittaa ruotsia paremmin) kuin he ruotsalaiset itse. Kiva olisi kirjoittaa kirja ”Patatiskarina Ruotsissa”.

3 Opiskelu yliopistossa
Turun Yliopistoon ilmoittauduin syksyllä 1959. Rehtori Järvi kätteli kaikki uudet opiskelijat ja kysyi minulta, mitä ylioppilas aikoo opiskella. Vastasin aloittavani historian ja filosofian opinnot. Suunnitelmissani oli pyrkiä kansalaisopiston tai työväenopiston opettajaksi. Olin tutustunut filosofiaan kirjoista ja myös kansantaloustieteeseen ja sosiologiaan, mutta niitä en rehtorille ilmoittanut.

Syksyllä aloitin taloustieteen opinnot ja joulukuussa tenttasin ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin, sana ei tarkoita laatu-arvosanaa vaan oppimäärää). Taloustieteessä oli noin 75% kansantalouden ja 25% liiketaloustieteen ja oikeusopin kirjoja. Liiketaloustieteen opista oli suuresti hyötyä kun johdollani toteutettiin Valtionrautateille liikekirjanpito. Tammikuussa aloitin cumlaude opinnot ja aloitin proseminaarin. Keväällä suoritin sosiologian ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden syksyllä suoritin Turun yliopiston opiskelun lomassa Åbo Akademissa valtio-opin ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden keväällä minulla oli suoritettuna taloustieteen, sosiologian ja valtio-opin cumlaude-opinnot sekä tilastotieteen ensimmäisen vuoden (approbatur) opinnot Helsingin Yliopistossa.

Tilastotieteen tenttasin Helsingin Yliopistossa prof. Erik Törnqvistille. Hän oli maailmantason tilastotieteilijä ja hyvin vaativa tentaattori. Hänen tyttären poikansa Linus Torvalds kehitti sittemmin Linuxin. Tilastotieteen appro oli pakollinen taloustieteen laudaturissa joten Turussa sen opinnot aloitti syksyllä lähes sata opiskelijaa. Mutta keväällä vain kolme meistä läpäisi lopputentin, olin yksi kolmesta. Matematiikan ja tilastotieteen kyvyistäni oli suuri hyöty jälleen. Kesäyliopistossa suoritin vielä kesällä sosiaalipolitiikan ja sosiaalipsykologian ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden keväänä v.1961 otin ulos Turun Yliopistosta alimman tason kandidaatin tutkinnon paperit.

Kolmannen vuoden syksyllä minulla oli suoritettuna yli kaksi kertaa enemmän arvosanoja kuin valtio-opin kandidaatin minimioppimäärä oli. Minulla oli siihen aikaan poikkeuksellisen hyvä muisti. Satojen sivujen tentattavan aineiston opin kahdella lukukerralla niin, että tenttivastausta kirjoittaessani näin mielessäni kirjan sivun tekstin ja kirjoitin sen muistista usein sanasta sanaan paperille ellei vastaustekstiä voinut lyhentää. Ensimmäisen syksyn jälkeen sain valtion ns. kokostipendin joita Turun Yliopistossa taloustieteessä sai vuosittain 1-3 opiskelijaa. Rahamäärä vastasi noin kahden - kolmen kuukauden kesäansiota joten voin kesälläkin opiskella. Minulla oli stipendin ansiosta jo silloin kolmas lukukausi käytännössä. Opintosaavutusten ansiosta minut valittiin ensimmäisenä keväänä myös yhteiskunnallisten aineiden opintoneuvojaksi toisesta syksystä alkaen.

Suoritin vielä Tampereen  kesäyliopistossa sosiaalipolittiikan appropbaturin ja aikuiskasvatusopin apprpbaturin kesällä 1967 kun olimme vaimoni kanssa päättäneet  yrittää saada lapsia. Halusin tietää miten vanhempien tulee kasvattaa lapsiaan uusimman tiedon mukaan. Taustalla omat kokemukseni alle kouluikäisenä.

Opiskelurahoja ansaitsin myös suomentamalla toisena vuonna pari monelle vaikeaa englanninkielistä teosta muutaman opiskelijan pyynnöstä. Asian organisaattori hankki 40-50 käännöksen ostajaa joten sain ansioilla kesällä kuukauden työstä vapaata opiskeluaikaa.

Taloustieteessä osallistuin myös laudaturseminaariin jo toisena keväänä cumlauden tultua suoritetuksi. Aloitin myös väitöskirja-aineiston kokoamisen aiheena kansantaloustieteen ekonometriaan kuuluva aggregointiongelma. Keräsin aineistoa muutaman vuoden vielä tvh:n töiden ohella, mutta sitten työmääräni ja sen vastuullisuus kasvoi niin, että jätin väitöskirja-aineiston kokoamisen toistaiseksi. Kuukausipalkkakin kohosi kolmekymppisenä professorin palkkatasolle ja ylikin aikanaan.

Valtio-oppiin oli toisena opiskeluvuonna tullut prof. Pertti Pesonen jonka proseminaarissa tutkin käytännössä miten sanomalehtilukusalissa luetaan eri lehtiä. Sovelsin siinä tilastotieteellistä khin neliö analyysiä jota ei ollut alkuopinnoissa käsitelty. Prof. Pesonen piti kirjoitustani niin ansiokkaana, että hän järjesti sille julkaisijan kirjassa Turun Ylioppilas. ”Turun sanomalehtilukusalien käyttö” on ensimmäinen painettu julkaisuni, kiitos Pertti Pesosen, joka sittemmin oli Aamulehden päätoimittaja. Hän oli nuorena tehnyt paljon julkisuutta saaneen väitöskirjan äänestyskäyttäytymisestä ja piti analyysiäni merkittävänä avauksena.

Edellä kuvattujen opintojen ohella osallistuin Turun Yliopistossa tietokoneen ohjelmoinnin kurssiin joka tiettävästi oli ensimmäinen yliopistotasolla Suomessa. Kurssi oli ylimääräinen eikä kuulunut osana mihinkään arvosanaan Kyseessä oli ruotsalaisen Wenner Greenin säätiön lahjoitus ja koneena Wegematic. Tämän päivän valossa kyseessä oli melko alkeellinen tietokone. Minulle ohjelmoinnissa onnistuminen oli erittäin merkittävä kokemus. Samanaikaisesti olin lukenut englannin kielisistä lehdistä tulossa olevista kehittyneemmistä tietokoneista ja niiden ohjelmista. Näynomaisesti koin mihin tulevaisuus on menossa - uuteen tietojenkäsittelyn aikakauteen. Tämä kokemus oli ratkaiseva ja päätin unohtaa kansalaisopiston opettajan haaveet.

Päätin opiskella tietojenkäsittelyä ja pyrkiä soveltamaan oppeja käytännön työhön. Tämä oli uusi vaikea elämäni valinta. Kolme professoria toivoi minua valitsemaan heidän aineensa pääaineekseni. Taloustiede oli houkuttelevin mutta valtio-oppi ja sosiologia myös hyvin kiinnostavia. Sosiologiassa oli tarjolla assistentin työ käännösteni ansiosta. Valitsin käytännön työt apuvälineenä tietojenkäsittelyn ja tilastotieteen opit. Tämä elämäni valinta selkiintyi työssäni Tie- ja vesirakennushallituksessa armeijan jälkeen. Lisäksi vaikutti se että assistentin tai lehtorin palkalla oli vaikea tulla toimeen.

4 Palvelu puolustusvoimissa
Varusmiespalvelun 11 kuukautta oli siihenastisen elämäni merkittävin kokemus. Ensinnäkin opin näkemään miten monenlaisia ihmisiä suomalaiset nuoret miehet ovat suorituskyvyltään henkisesti ja fyysisesti. Merkittävintä minulle oli oppia miten saada joukko toimimaan tehokkaasti halutun tehtävän ja tuloksen saamiseksi. Opin, että tärkeä on luoda johtamaani joukkoon yhtenäinen toverillinen henki sekä usko ja halu, että me pärjätään paremmin kuin muut vierellä olevat joukot.

Johtamani joukko voitti useita suunnistusretkiä, taistelurata (tst) suorituksia sekä hyökkäys- ja viivytystaisteluja. Onnistumiseni joukon johtamisessa oli itselleni erittäin suuri yllätys ja itsetunnon kohotus. Koulussa olin ollut keskitason urheilija ja vain koripallossa olin päässyt koulun joukkueeseen. Mutta nyt esim. vaativassa pitkässä yösuunnistuksessa joukkoni palkittiin parhaana viiden vuorokauden lomalla. Näin kävi vaikka joukossamme ei ollut siviilissä suunnistajaa. Joukkuehenki, onnistunut osatehtävien määrittely ja käytännön johtaminen ratkaisi.

Toinen opetus oli miten tärkeää oli oman suorituksen ohella toteuttaa esimiesten antama tehtävä niin että vaadittu tulos saadaan tilanteen vaatimusten mukaan soveltaen. Piti oppia että esimiehen käskyn toteuttaminen ei ole mekaanista suorittamista, vaan tilanteen mukaan joustavaa suorittamista tavoitteen saavuttamiseksi. Koin, että tulkoon miten vaikea tehtävä tahansa niin joukkoni kanssa onnistun.

Tärkeä oli aliupseerikoulun todistusten jako jossa minut palkittiin kurssiin toisena (ei toiseksi) parhaana. Palkitsemisesta tehtiin iso juttu turkulaiseen Uusi Aura lehteen. Kun olin tutkinut sanomalehtien lukemista kirjastossa tiesin, että tämä lehti oli ykkönen konservatiivisyydessä ja maanpuolustuksessa. Armeijaan mennessäni olin järkipasifisti ( en kaiken vastustaja), todistusta saadessani olin edelleen sodan vastustaja sitä julki julistamatta. Nyt minut palkittiin parhaana taistelujoukon johtajana.

Edellä kuvaamani kokemukset vahvistuivat reserviupseerikoulussa Haminassa. Sieltä palasimme kokelaina ja minut määrättiin aliupseerikouluun apuopettajaksi. Toimin myös kokelasryhmämme 14 kokelasta vanhimpana, vetäjänä. Merkittävän tunnustuksen joukkoni johtamisesta antoi prikaatimme komentaja eversti Yrjö Keinonen. Hän oli tutustumassa harjoitustaisteluumme maastossa ja kysyi joukkoni eräältä oppilaalta mikä on joukon tehtävä. Vastaus oli naseva ja tyhjentävä. Kun pari muutakin suoriutui yhtä hyvin eversti tuli kiittämään. Harjoituksen jälkeen kasarmilla eversti otti asian opetusesimerkkinä koulun koko joukon edessä esiin ja johtajana minut palkittiin. Loppusodassa johdin viivytystaistelussa pataljoonaa (kolme komppaniaa, khr, ym) hyökkääjänä vakinaisten upseerien ja aliupseerien johtama puoli divisioonaa. Onnistuimme viivytyksessä. Minulle tarjottiin kesävänrikin tehtäviä, mutta lähdin jatkamaan opintoja.

Opin arvostamaan silloista Suomen maanpuolustustyötä, mutta en voinut olla siinä työskentelemässä koska rauhan rakentamista koskevat henkilökohtaiset arvoni eivät olleet sopivat alan käytännön työhön.

Lähdin luottavaisin mielin työelämään ja tiesin, että johtamisessa olen suhteessa muihin parhaimmillani. Myöhemmin kun Posti- ja telelaitosta uudistettiin koko Posti- ja telehallituksen johtoryhmä testattiin johtamisessa yksityisissä yrityksissä käytettävällä testillä. Tämän testin mukaan kuuluin suomalaisten suuryritysten johtajien parhaaseen desiliin so. kymmeneen prosenttiin.

Myöhemmin minut kutsuttiin suomalaisen ylimmän johdon Maanpuolustuskurssille Sotakorkeakouluun suhteellisen nuorena alle 40v. Tällä kurssilla valitaan kurssin ajaksi harjoitus Valtioneuvosto ja kurssilaista siihen viisi ministeriä, pääministeri, valtiovarainministeri, puolustusministeri, sosiaaliasiat sekä viestintä. Toimin tässä hallituksessa puolustusminiterinä, mutta nyt koko valtakunnan maanpuolustuksen johdossa. Toimiessani Rautatiehallituksessa ja Posti- ja telehallituksessa minulla oli niiden kriisiajan organisaatiossa merkittävä ei-julkinen johtamistehtävä jossa salaiset asiakirjat säilytettiin kassakaapissa. Käyn edelleen noin pari kertaa vuodessa päivittämässä maanpuolustustietoani kurssien osanottajille järjestettävissä tilaisuuksissa.

Viimeksi olen tutustunut Suomen kyberneettisen maanpuolustuksen valmisteluihin. Mielestäni voimme luottavasti ja rauhallisesti suhtautua Suomen maanpuolustuksen johtamiseen ja varautumiseen eri kriisivaihtoehtoihin.

Armeijakokemukseni perusteella tein jälleen elämänvalintani. Päätin jatkaa työtäni yritysten johtotehtävissä talouden, tietojenkäsittelyn ja johtamisoppien avulla. Tämä elämäni valinta oli aiempia helpompi koska nyt tiesin mitä halusin ja missä olin suhteessa muihin keskimääräistä osaavampi, tuloksekkaampi.

Täydennys viisi vuotta myöhemmin 27.12.2018
Edellä kirjoitin: Varhaislapsuuteni oli sotalapsen aikaa. Myöhemmin ymmärsin miten suuresti sotakokemukset vaikuttivat koko nuoruuteeni ja valintoihini.
Sotalapsen kokemukseni vaikuttaa vieläkin niin voimakkaasti että siitä on vaikea kirjoittaa. Muutaman vuoden ikäisenä en voinut ymmärtää miksi minut oli lähetetty pois kotoa vieraaseen maahan Ruotsiin jonka kielikin piti opetella.
Aristelin uuden ympäristön aikuisia, en luottanut heihin. Koin olevani yksinäinen joukon keskellä, koin äitini hylänneen minut. Joukko sotalapsia lähetettiin sitten takaisin laivalla Tukholmasta Turun satamaan. Laivan rantautuessa tunsin äitini jo kaukaa, mutta en halunnut sitä näyttää - suhde normalisoitui vasta paljon myöhemmin. Koulussa ongelmia oli samasta syystä opettajien kanssa, opinnoista selvisin hyvän muistini ja laskutaitoni ansiosta. Psykologian kirjoista opin vasta 14-15 vuotiaana ongelmani syyn olevan lapsuuden kokemuksissa. Asevelvollisuuden aikana itsetuntoni parani hyvän menestykseni vuoksi ja ymmärsin selvittää tämän ongelmani. Onnistuminen ongelmani selvittämisessä kääntyi työelämässä voimaksi selviytyä kaikista uusista tehtävistä.

 D) Jarkko & Marja ja perhe (kirjoitettu 02.01.2019Soili Perkkiön ja Heidi)

Jarkko Rahkonen ja Marja Laaksonen vihittiin avioliittoon 28.12. 1965 viattomien lasten päivänä Helsingin maistraatissa. Vihkijänä oli kunnallispormestari Veio Henriksson. Marja on syntynyt 24.08. 1945, koska tuolloin lain mukaan täysi-ikäisyys saavutettiin 21 vuotiaana tarvittiin Marjan isän suostumus avioliittoon. Niilo Laaksonen oli maanviljelijä Mäntsälässä ja Elsa Laaksonen talon emäntä. Niilo oli syntynyt 1910 ja Elsa 1916 molemmat mäntsäläiseen perheeseen.
Nuoripari matkusteli ahkeraan töiden ohessa vuonna 1966. Vuonna 1967 päätettiin hankkia lapsia jolloin kesällä 1967 Jarkko suoritti Tampereen kesäyliopistossa aikuiskasvatusopin approbaturin. Jarkko halusi tietää miten vanhempien tuli kasvattaa lapsiaan uusimman tiedon mukaan välttääkseen hänen omat varhaislapsuuden ikävät kokemukset.
Tytär syntyi toukokuussa 1968. Keksin soittaa klassista musiikkia  Sibeliusta ym joka päivä vauvan ollessa äidin vatsassa. Muutaman vuoden ikäisenä lapsi  jo soitti viulua ja sävelkorva on erinomainen. Länsiväylässä kirjoitetaan 02.01.2019 Soili Perkkiö ja Heidi Tamper toteuttavat "Pomppupallo-konsertit" kohdussa oleville vauvoille ensimmäistä kertaa maailmassa. Uskon että tulokset ovat erinoamiset.

Ei kommentteja: