Puoluekokousaloitteeni 2010

Tässä kuusi puoluekokousaloitetta, jotka olen valmistellut toukokuussa Joensuussa pidettävälle SDP:n puoluekokoukselle. Kauklahden sos.dem.yhdistys ry on hyväksynyt aloitteet kuukausikokouksessaan 29.11.2009. Olemme tehneet osan aloitteista jo aiemmille puoluekokouksille ja niitä on muokattu edelleen.

Aloitteet kokonaisuudessaan löytyvät tästä alta ja niiden teemat ovat seuraavat:

1. SDP:n pääkaupunkiseututason yhteistyö, metropolijärjestö
2. Valuutanvaihtoveron ja kansainvälisten verojen toteuttaminen
3. Kunnallisten palveluiden kehittäminen
4. Jäsenkyselyjä puolueen jäsenille jäsendemokratian lisäämiseksi
5. Puoluetoiminnan kehittäminen
6. Puolueen vaalityö ja vaalirahoitus

1. SDP:n pääkaupunkiseututason yhteistyö, metropolijärjestö

Pääkaupunkiseudulla ja koko Helsingin seudulla asuu miljoonaväestö, jonka puhuttelemisessa SDP:llä on ollut viime aikoina vaikeuksia. Metropolialueella asuu tavanomaista enemmän nuoria ja lapsiperheitä, koulutettuja ja toimihenkilöitä, maahanmuuttajia, yksinäisiä ruokakuntia sekä määrällisesti iso joukko syrjäytyneitä ja moniongelmaisia kansalaisia. Väestön toimeentuloerot ovat suuret. Siitä miten SDP:n toiminta koetaan tällä alueella riippuu ratkaisevasti myös puolueen koko maan eduskuntavaalitulos ja näin ollen voima maan hallituksessa.

Työ- ja tuotantoelämän rakenne on muuttunut tällä alueella jo aikapäiviä sitten palveluvaltaiseksi. Alueelle tyypillistä on epätyypillisten työsuhteiden suuri osuus, laaja keikkailevan opiskelijatyövoiman määrä ravintola- ja kaupan alalla sekä hyvin monenlaiset elämäntyylit ja kulutustottumukset. Yksi alueen suurimmista ominaispiirteistä on asumisen kalleus. Asuminen nielee leijonan osan alueen asukkaiden tuloista ja tilanne vaikeuttaa erityisesti asumisuran alkuvaiheessa olevien nuorten ja pienituloisten asemaa.

Monilla ei ole varaa asua pääkaupunkiseudulla asumisen kalleuden vuoksi, mikä vaikeuttaa myös työvoiman saantia julkisiin ja yksityisiin palveluihin. Työssäkäyntimatkat ovat pitkiä, mikä heikentää elämisen ja ympäristön laatua.

SDP:n perinteisellä puolueosastotoiminnalla ei puhutella nuoria kaupunkilaisia pääkaupunkiseudulla. Alueella poliittinen toiminta kilpailee hyvin monien ajanvietemuotojen kanssa. Kansalaisten vaatimustaso omalle ajankäytölle on alueella hyvin korkea eivätkä harrastepohjaiset tilaisuudet ja kokoukset pysty kovin helposti herättämään ihmisten kiinnostusta. Alueella ollaan lähes täysin median ja sähköisen tiedonvälityksen varassa, joista seuratuimmat ovat valtakunnallisia. Kynnys viestin perillemenoon viestimien välityksellä on siis hyvin suuri ja se on johtanut politiikan viihteellistymiseen ja tosiasiallisen demokratian heikkenemiseen.

Pääkaupunkiseudulla Espoo ja Vantaa kuuluvat Uudenmaan piiriin Helsingin muodostaessa oman piirinsä. Käytännössä alue on kuitenkin yhtä suurta työssäkäyntialuetta ja alueen monet ongelmat ja erityispiirteet ovat yhteiset. Jotta puolue voisi menestyä jatkossa tällä miljoona-alueella, alueen puoluetyöhön tarvitaan omaa puolueen tason toimintastrategiaa ja resurssointia. Erityisesti asumisen ja joukkoliikenteen helpottamisen tulisi olla strategiassa keskeisellä sijalla. Resursseissa tulisi ottaa huomioon alueen valtava väestömäärä, koska puolueen tavoitteena on puhutella ihmisiä eikä pinta-aloja. Yksin Espoo koostuu viidestä Hämeenlinnan suuruisesta kaupungista.

Kaupungistumiskehitys on yksi vallitsevista kansainvälisistä megatrendeistä. Pääkaupunkiseudulla ja koko Helsingin seudulla meneillään oleva elämäntyylien, tuotantotapojen ja osallistumismuotojen kehitys saattaa olla tulevaisuutta myöhemmin myös muualla Suomessa. Siksi koko SDP:n menestys on riippuvainen siitä, kuinka se pystyy puhuttelemaan pääkaupunkiseudun asukkaita.
Pääkaupunkiseudulla on käynnissä metropolihallinnon luominen mm. Tukholman, Pariisin, Lontoon esikuvien mukaan. Tässä valmistelussa tarvitaan alueen kaupungeissa ja muissa kunnissa toimivien sosialidemokraattien tehostettua uudenlaista yhteistyötä. Tätä toteuttamaan tulee perustaa SDP:n metropolijärjestö, jossa sovellettaisiin kunnallisjärjestön sääntöja ja käytantöä yhteisiä seututason asioita käsiteltäessä ja päätettäessä.

Esitän,

että puoluekokous päättää Uudenmaan ja Helsingin piirien toiminnan uudistamisesta muodostamalla Espoon, Helsingin,Kauniasten ja Vantaan puolueosastojen metropolijärjestö, jolla on metropoliedustajisto ja metropolitoimikunta, joka toimii soveltaen puolueen kunnallisjärjestöjen sääntöjä ja ohjelmia. Puoluevaltuustolle annetaan valtuudet päättää metropoliedustajistossa käsiteltävien ja päätettävien metropolitason asioiden rajaamisesta sekä säännöistä ja toimintamuodoista tarkemmin. Lisäksi päätetään miten em. kaupunkien lisäksi muiden lähikuntien sosialidemokraattien yhteistyö metropolijärjestöön järjestetään.
Metropolialuetason asioita lukuunottamatta piirien ja kunnllisjärjestöjen tehtäviä, toimivaltaa ja vastuita ei muuteta.

2. Valuutanvaihtoveron ja kansainvälisten verojen toteuttaminen

Vaatimus globaalista valuutanvaihtoverosta on saanut yhä enemmän kansainvälistä tukea.
Erityisesti vuonna 2009 johtavat valtiomiehet Ranskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja muissa valtioissa ja kansainvälisissä järjestöissä ovat finanssikriisin torjuntaan ja hallintaan vedoten puoltaneet valuutanvaihtoveron käyttöön ottamista. Suomen hallituksen päätöstä odotetaan asiassa.

Olen ollut valmistelemassa Kauklahden sos.dem. yhdistyksen aloitteita aiheesta vuosien 2002 ja 2005 puoluekokouksille. Puoluekokous on aiemmin suhtautunut asiaan myönteisesti kuten alla esitetystä puouekokustekstistä ilmenee.


”Ylikansallisessa verotuksessa Suomen keskeinen toimintakenttä on EU, jossa pyritään työllisyyttä ja EU-alueen talouden tervettä kasvua edistävään verotukselliseen yhteistyöhön. Veroparatiisien kontrolloimisessa on edetty viime vuosina muun muassa osana terrorismin vastaista toimintaa. OECD on saanut neuvotteluyhteyden lähes kaikkiin veroparatiiseiksi luokittelemiinsa maihin. Tavoitteena tulee olla ylikansallinen normisto hallitsemaan pääomien siirtymisiä niin, etteivät spekulantit kykene horjuttamaan köyhien maiden talouksien kehitystä. Kansainvälisessä keskustelussa esiin nousseen valuutanvaihtoveron eli nk. Tobinin veron ongelmana on pidetty sitä, että se kohdistuu yhtälailla sekä puhtaasti spekulatiivisiin valuutansiirtoihin että kaupan ja investointien rahoitukseen liittyviin siirtoihin. Toisaalta se ehkäisisi jatkuvia ja toistuvia valuutansiirtoja, jotka ovat usein ominaisia valuuttaspekuloinnille.”

Rahoitusmarkkinat ovat jatkaneet laajenemistaan. Rahoitusmarkkinoiden kasvu ei ole kuitenkaan kyennyt kasvattamaan reaalitaloutta samassa määrin. Suurelta osin tästä syystä Yhdysvalloista alkanut finassikriisi laajeni koskemaan koko maailmantaloutta. Suomessa ja useimmissa muissa maissa finassikriisi laajeni talouskriisiksi ja syvään työttömyyteen ja muihin ongelmiin.
Pääoma kohdentuu entistä useammin spekulatiiviseen sijoitustoimintaan, ilman vastaavaa reaalitalouden tuotantoa.. Valuuttaspekulaatiota voidaan pitää kaikkein haitallisimpana spekulaation muotona. Suursijoittajat voivat horjuttaa erityisesti kehitysmaiden valuuttojen arvoja dramaattisesti. Pahimmillaan valuuttakurssimuutokset voivat johtaa pääomapakoon ja ulkomaankaupan tyrehtymiseen.
Valuuttaspekulaation karsimiseksi on jo pitkään ehdotettu valuutanvaihdosta perittävän veron käyttöönottamista. Valuutanvaihtoveron ajatus on yksinkertainen: spekulaatio voidaan tehdä mahdottomaksi asettamalla yksittäiselle valuutanvaihdolle pieni vero, jonka vaikutus voimistuu kun samaa rahamäärää kierrätetään lyhyessä ajassa moneen kertaan. Esimerkiksi 0,1–0,25 prosentin veron vaikutukset pitkäaikaisiin tuotannollisiin sijoituksiin olisivat vaikutukseltaan mitättömiä ja myönteisiä rajoittaessaan spekulanttien kermankuorintaa. Lyhytaikaiset spekulatiiviset sijoitukset pienikin vero onnistuisi kuitenkin karsimaan tehokkaasti.
Valuutanvaihtoveron voidaan toteuttaa myös niin, että keskuspankki määrittelee valuuttakurssille sallitun vaihteluvälin. Kurssin vaihdellessa sallitussa valuuttaputkessa peritään valuuttakaupoista pientä marginaaliveroa.
Valuutanvaihtovero vakauttaisi rahoitusmarkkinoita. Samalla se estäisi valuuttaspekulaation lähes täydellisesti. Veron tuotto olisi myös huomattava. On arvioitu, että globaalisti toteutetulla valuutanvaihtoverolla voitaisiin vuodessa kerätä 50–100 miljardin dollarin edestä globaaleja julkisia varoja. Kertyneistä varoista koottaisiin rahasto, jota käytettäisiin globaalin finassikriisin elvyttämiseen ja heikommin kehittyvien valtioiden ihmisten hyväksi.

Esitän,
että SDP edistää aktiivisella aloitteellisuudella valuutanvaihtoveron käyttöönottamista aluksi EU:ssa EMU-maiden kesken ja sitemmin globaalisti YK:n , IMF:n tai tarkoitukseen perustettavan maailmantason finassihallintajärjestön kautta, avulla. . Puolueen edustajien on edistettävä veron toteuttamista myös innovatiivisia kehitysrahoitusmekanismeja pohtivissa maaryhmässä ja eri kansainvälisisää järjestöissä.

3. Kunnallisten palveluiden kehittäminen
Hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja tulee keskustella kunnallisista palveluista ja niiden toteuttamistavoista. Jotta keskustelu kunnallisvaaleissa ei jäisi yksiulotteiseksi kiistelyyn siitä, onko palvelut tuotettava kunnan vai yksityisen sektorin toimesta, SDP:llä tulisi olla omia kehittämisideoita kuntatason keskusteluun.

Kunnnalliset palvelut (palvelukonseptit) ovat yhteistä omaisuuttamme, jotka rahoitetaan verovaroin. Emme halua, että yhteisillä verovaroilla kartutetaan yksityisen markkinaehtoisesti toimivan yrityksen liikevoittoa. Käytännön syistä yksityistäkin palveluntuottajaa voidaan toki käyttää lähinnä lisääntyneen palvelutarpeen tilapäiseen tyydyttämiseen tai tiettyihin tukipalveluihin.

Keskustelu palveluista ei ole oikein vielä johtanut todelliseen keskusteluun palvelujen sisällöllisestä kehittämisestä nimenomaan kuntalaisen ja asiakkaan näkökulmasta. Ulkopuolinen on saattanut saada SDP:n puheenvuoroista jopa sen kuvan, ettemme haluaisi kehittää palveluita puolustaessamme kunnallista toteuttamistapaa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Kunnallisten palveluiden laatua ja palveluiden vaikuttavuutta on syytä parantaa. Samalla on syytä kehittää palvelujen organisoimistapoja. Palveluiden tehokkuutta ja tuottavuutta mitattaessa on huomioitava palveluiden laajemmat vaikutukset. Mittaamisessa on syytä huomioida myös palveluiden lopputulos eli saavutettava laatu.

Keskustelun aiheita:
- työntekijöiden asiantuntemuksen lisääminen toteuttamistavoissa ja työn organisoinnissa
- matalammat ja vähemmän hierarkkiset organisaatiot
- palvelujen johtamisen kehittäminen
- käyttäjien antaman palautteen vaikutus palvelun sisältöön
- asiakasraatien ideat palvelujen kehittämisessä
- käyttäjille annettu sitoumus palvelun saamisesta tiettyyn aikaan tietyn laatuisena (palvelutakuu, eli ns. Hämeenlinnan malli)

Esitän puoluekokoukselle,

että puolue ryhtyy järjestelmällisesti kokoamaan kunnallisten palveluiden toteuttamisessa jo käytössä olevia hyviä käytäntöjä esimerkiksi Kuntaliiton ja korkeakoulujen tutkimusten avulla. Lisäksi puolueessa on syytä käynnistää myös oma ideointi uusista tavoista organisoida kunnallisia palveluita tavoilla, jotka parantavat niiden laatua ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia sekä alentavat palveluiden toteuttamiskustannuksia pitäen palvelut kuitenkin kunnan omassa päätösvallassa. Kuntien henkilöstöllä on paras asiantuntemus palvelujen tuottamisessa.

4. Jäsenkyselyjä puolueen jäsenille jäsendemokratian lisäämiseksi

Aiemmat aloitteet asiassa, vuoden 2008 puoluekokoukselle:
Olen ollut laatimassa Kauklahden sos.dem.yhdistyksen aloitetta vuoden 2008 puoluekokoukselle jäsenten mielipiteiden kartoittamista puoluekokouksen päätettävistä asioista ja muista tärkeistä asioista puoluekokousten välillä. Puouluekokous ei ole vuoden 2008 eikä vuosien 2005 ja 2002 aloitteitamme hylännyt, mutta puoluejohto ei ole myöskään niitä ryhtynyt käytännössä toteuttamaan. Myönteinen poikkeus on keväällä 2009 järjestetty nettikysely Tasavallan presidentin valtaoikeuksista, johon vastanneiden suuri määrä osoittaa jäsenkyselyiden tarpeellisuutta.

Vuosien 2002 ja 2005 puoluekokouksille:
Olen ollut laatimassa myös Kauklahden sos. dem. yhdistyksen aloitetta asiasta jo vuosien 2002 ja 2005 puoluekokouksille. Vuoden 2002 aloitteessa esitetään puolueen jäsenten vaikutusmahdollisuuksien parantamista. mm. jäsenkyselyiden toteuttamisella. Aloitetta perusteltiin sillä, että puolue on mukana monissa maksullisissa gallup-kyselyissä, joissa tiedustellaan satunnaiselta joukolta suomalaisia mielipiteitä mitä moninaisimpiin kysymyksiin. Puolueen jäsenille mielipidekyselyitä ei ole suunnattu, vaikka se olisi tänä päivänä hyvin helppoa nykyisen tekniikan avulla.

Puolueen sääntöjen mukaan jäsendemokratia toteutuu perinteellisesti edustajien välityksellä. Silti olisi hyödyllistä tietää, mitä mieltä puolueen jäsenet ovat oman puolueensa sisäisistä asioista sekä politiikan linjakysymyksistä. Näin voidaan soveltaa myös suoran demokratian keinoja.

Puoluekokouksen kannanotossa vuonna 2002 todettiin vastauksena seuraavaa:

”Vuorovaikutusta puolueen eri järjestötasojen välillä on lisättävä ja puolueosastoille tarjottava mahdollisuus osallistua valtakunnalliseen poliittiseen keskusteluun mm. toteuttamalla osastokyselyitä valtakunnallisesti merkittävistä kysymyksistä. Piirijärjestöt huolehtivat alueellisesti sosialidemokraattisen toiminnan järjestämisestä ja yhteensovittamisesta.”

Vuoden 2005 puoluekokouksen kannanotossa todettiin jäsenten vaikutusmahdollisuuksista vastauksena seuraavaa:

”Nykypäivän puoluetoiminnassa on entistä paremmin otettava huomioon puolueen jäsenten ja jäseneksi aikovien toiveet ja tarpeet. Ihmisten toiminnallisia odotuksia ovat mm. yhteiskunnallinen vaikuttaminen, tiedonsaanti, yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokeminen sekä muut jäsenyyteen kuuluvat edut ja palvelut. Puolueen jäsenten mielipiteitä tulee jatkossakin kartoittaa mm. erilaisin jäsenkyselyin.”
”Sähköiseen äänestämiseen ja osallistumiseen liittyviä mahdollisuuksia tulee edistää vaaleissa ja puoluetoiminnassa”.
Esitän puoluekokoukselle
että puolue ryhtyy säännönmukaisesti kartoittamaan puolueen jäsenten mielipiteitä valmisteltaessa tärkeitä yhreiskuntapoliittisia aloitteita ja kannanottoja eduskunnalle, valtioneuvostolle ja sen alaisille viranomaisille sekä kunta-alan päättäjille ja järjestöille sekä ns kolmannen sektorin toimijoille. Esitän myös, että puolueen tulee järjestää neuvoa-antava jäsenäänestys ennen puoluekokousta puolueen puheenjohtajaa valittaessa tilanteessa, jossa ehdokkaita on useampia kuin yksi. Jäsendemokratiaa näin vahvistamalla kasvatamme myös jäsenmääräämme ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaamme suomalaisten ja Suomen hyvinvoinnin lisäämisessä. Nykyaikaista tietotekniikkaa ja verkkoviestintää on hyödynettyvä puolueen jäsendemokratian toteuttamisessa.

5. Puoluetoiminnan kehittäminen

SDP on kansanliike, joka saa olemassaolon oikeutuksen omilta jäseniltään. Puolueen tavoitteena on demokratian edistäminen ja se, että kaikkien ihmisten ääni kuuluisi yhteiskunnassa ja että kaikki voisivat ottaa osaa päätöksien tekoon. Tämä koskee myös puolueen sisäistä päätöksentekoa ja puolueen omia jäseniä. SDP:n uudistamista on käynnistetty viime puoluekokouksissa, mutta eteneminen on ollut vähäistä ja uudistuminen liian hidasta. Toiminnan kehittämisessä ja uudistamisessa olisi aika edetä reippaasti sanoista tekoihin. Aiempien puoluekokousten linjaukset on syytä toteuttaa käytänössä sekä tehdä myös uusia kehittämislinjauksia.

Esitän puoluekokoukselle:Kaikki puoluekokousedustajat tulee valita eduskuntavaalien tapaan salaisilla vaaleilla ja ehdokkaiden asettamiseen pitää olla oikeus puolueosastoilla ja vähintään viiden puoluejäsenen ryhmillä.

Piirin puheenjohtajan valinnassa tulee käyttää alueellista jäsenvaalia soveltaen puoluekokousedustajien vaalitapaa. Piirien puoluehallitusehdokkaiden valinnassa tulee soveltaa neuvoa-antavaa jäsenäänestystä, jossa kolme eniten ääniä saaneista ehdokaista puoluekokous valitsee yhden, kaksi tai kolme muiden piirien valittavista ehdokkaista riippuen.

Ohjelmallisten asiakirjojen käsittelylle tulee antaa riittävästi aikaa. Ne on käsiteltävä avoimessa prosessissa käyttäen hyväksi erilaisia alueellisia tilaisuuksia, seminaareja ja verkkoviestintää.

Puoluehallituksen toimintaa kollektiivisena päätöksentekoelimenä tulee vahvistaa eikä antaa päätöksenteon luisua pienelle muutaman henkilön valmisteluryhmälle tai pelkille puoluetoimistovirkailijoille. Tämä tapahtuu jakamalla puoluehallituksen työtä valmisteleviin valiokuntiin ja sitouttamalla puoluehallituksen jäseniä tätä kautta tiiviimmin puoluehallituksen työhön.

Puolueen työryhmät tulee muodostaa projektiluonteisina eri ongelmakysymysten ympärille. Ne toimivat samalla rekrytointikanavana eri asioiden asiantuntijoille. Työryhmät asettaa puoluehallitus, mutta niiden toiminta on itseään täydentävää ja avointa. Palkansaajien asiohin perehtyneet jäsenet hakeutuvat näitä asioita käsitteleviin projekteihin ja työryhmiin.Työn edistymisestä tiedotetaan muun muassa puolueen verkkosivuilla. Lisäksi ne järjestävät alueellisia avoimia tilaisuuksia ja seminaareja, joihin liitetään jalkautumista ja kansalaistapaamisia.

Puolueen työryhmien lisäksi perustetaan valtakunnallisia ja paikallisia verkostoja erilaisten teemojen ympärille. Ne eivät kilpaile perusyhdistystoiminnan kanssa, vaan täydentävät sitä. Näiden verkostojen toimintaa tuetaan puolueen taholta.

Valtakunnallisella tasolla toimivien Villiruusun ja Pinkkiruusun lisäksi perustetaan nuorten aikuisten verkosto 30-40 vuotiaille puolueen jäsenille. Tarvitaan myös maahanmuuttajakysymyksiin keskittyvä verkosto, jonka toiminta on avointa muillekin kuin maahanmuuttajataustaisille puolueen jäsenille. Tätä toimintaa tukemaan puoluetoimistoon tarvitaan maahanmuuttajakoordinaattori.

Kuntien valtuustojen ja lautakuntien jäsenten toiminnalle luodaan yhteiset suuntaviivat. Jokainen valtuutettu ja lautakunnan jäsen velvoitetaan tiedottamaan toiminnastaan jäsenille ja äänestäjille esimerkiksi blogin tai kotisivujen muodossa. Paikalliset luottamushenkilöt kootaan verkostoksi.




6. Puolueen vaalityö ja vaalirahoitus

Eduskuntavaalityössä tarvitaan yhä ammattimaisempaa otetta ja läpimenneiden ehdokkaiden vaalibudjetit ovat nousseet. SDP:n aatteisiin istuu huonosti viihteellinen vaalikampanjointi ja ehdokkaiden asettaminen vastakkain kilpailemaan verisesti keskenään. Voimamme on aina ollut yhteistyössä ja yhteisissä poliittisissa tavoitteissa. Näitä ajamaan on asetettu joukko erilaisia ja toisiaan täydentäviä ehdokkaita. Ehdokkuus ei saisi olla mikään henkilökohtainen projekti.

Vaalityön kollektiivista luonnetta on vahvistettava, mikäli haluamme, että ehdokkaamme pärjäävät kovan rahan edustajien ja viihdetähtien kansoittamassa vaalitaistelussa. Puolueen tukea ehdokkaiden vaalityöhön on vahvistettava eikä ehdokkaita saa jättää yksin. Nyt kukin ehdokas suunnittelee ja rahoittaa vaalityönsä itse ja se johtaa kirjavuuteen.

Ehdokkaiden väliset erot vaalityön resurssoinnissa ovat hyvin suuret. Varainkeruuseminaareja järjestetään vaalien alla iso liuta eikä niitä koordinoida mitenkään. Osa ehdokkaista saattaa pyörittää hyvinkin isoja vaalibudjetteja täysin sääntelemättömältä harrastepohjalta. Pelissä ovat summat, joilla voisi ostaa johtajaluokan loistoauton tai yksiön Helsingin Käpylästä. On sanomattakin selvää, että vain harvalla puolueemme ehdokkaalla on pääsy tämän kaltaisiin rahavirtoihin. Osa ehdokkaistamme onkin käytännössä vailla mahdollisuuksia ja mukana pelkkänä listan täytteenä.

Kauklahden sos.dem. yhdistyksen kokouksessa 29.11.2009 tähdennettiin puolueen yhtenäisen graafisen ilmeen ja visuaalisuuden merkitystä verkkosivuilla, mediassa ja mainonnassa. Puolueen sivuilta tulisi olla puolueosastojen ja jäsenten käyttöön helposti saatavilla logot ja muu yhtenäinen viestintäaineisto. Syksyn 2009 tarjonta ei ole tyydyttävä.

Esitän puoluekokoukselle,

että puolueen ehdokkaiden järjestämille rahankeruuseminaareille luodaan puolueen sisäiset pelisäännöt. Puolueessa tulisi sopia, että rahankeruuseminaarit on järjestettävä avoimesti ja tuotot käytettävä kaikkien puolueen ehdokkaiden vaalityön tukemiseen.

Vaalimainonnassa puolueen ehdokkaiden tulee muodostaa yhteistyöjoukkue, jossa haitallinen keskinäinen kilpailu eliminoidaan. Eri ehdokkaita on tuotava monipuolisesti esiin tilaisuuksien ja tiedottamisen kautta. Lisäksi tulee tukea ehdokkaiden ilmoittelua ja käyttää erilaisten ehdokaskokoonpanojen yhteisilmoituksia. Yhtenäinen ilme saavutetaan, kun ehdokkaiden ilmoitukset kustannetaan ja suunnitellaan puolueen kautta.
SDP.n yhtenäisen graafiseen ja visuaaliseen ilmeeseen on panostettava ja tarjottava logot ja muu yhtenäinen viestintäaineisto jäsenten ja puolueosastojen käyttöön suoraan puolueen verkkosivuilta.

Jarkko Rahkonen
Kauklahden sos.dem.yhdistyksen jäsen

Em aloitteet 1-6 on hyväkysytty Kauklahden sos.dem.yhdistys ry:n kuukausikokouksessa 29.11.2009.

Kauklahden sos.dem yhdistys ry 29.11.2009

Marjut Nieminen puheenjohtaja Ritva Snabb