EU:n TALOUS NOUSUUN

Tämä Joseph Stiglitzin suositus EU:n talouspolitiikan ohjelmaksi voi saada EU:n talouspolitiikan nousuun tehokkaamin kuin muut lähikuukausina esitetyt ohjelmat

Esitä kommentteja!

“The euro can be saved, but it will take more than fine speeches asserting a commitment to Europe. If Germany and others are not willing to do what it takes – if there is not enough solidarity to make politics work – then the euro may have to be abandoned for the sake of salvaging the European project,” argues Joseph Stiglitz.

Joseph Stiglitz is an American economist and a professor at Columbia University. A recipient of the Nobel Prize in Economic Sciences, he is also a former senior vice-president and chief economist of the World Bank.“

As we survey the damage from the years of crisis and recession in Europe that finally seems to be ebbing, there is a sigh of relief that the Eurozone has not fallen apart. But the return to growth is a far cry from a return to prosperity. At the current pace of “recovery,” no return to normalcy can be expected until well into the next decade. Even Germany, which is often touted as the most successful country, has grown by a miserly .63 percent over the past 5 years — a rate that in other circumstances would be called an utter failure. The euro is not an end in itself. It was supposed to be the means to a more prosperous Europe, with higher living standards. For the Eurozone as a whole, incomes today are some 20% below what they would have been, had the growth trend that prevailed in the years before the euro continued. Europeans have been asked to make continuing further sacrifices — lower wages, lower benefits, weakened systems of social protection — all in the name of saving the euro.

Promoting an ambitious agenda          

A much more ambitious, and different, agenda is needed: it is clear that, in its current form, the euro is failing the continent. And yet allowing the currency to dissolve would also be extremely costly. What is needed, above all, is fundamental reform in the structure and policies of the Eurozone. By now, there is a fairly clear understanding of what is required:

• A real banking union, with common supervision, common deposit insurance, and common resolution; without this, money will continue to flow from the weakest countries to the strongest.
• Some form of debt mutualization, such as Eurobonds: with Europe’s debt/GDP ratio lower than that of the US, the Eurozone could borrow at negative real interest rates, as the US does.
• Industrial policies to enable the laggard countries to catch up. Current strictures bar such policies as unacceptable interventions in free markets.
• A central bank that focuses not only on inflation, but also on growth, employment, and financial stability.
• Replacing anti-growth austerity policies with pro-growth policies focusing on investments in people, technology, and infrastructure.
• A solidarity fund for stabilization—just as there has been a solidarity fund to help new entrants into the EU. 

Much of the euro’s design reflects the neoliberal economic doctrines that prevailed when the single currency was conceived. It was thought that keeping inflation low was necessary and almost sufficient for growth and stability; that making central banks independent was the only way to ensure confidence in the monetary system; that low debt and deficits would ensure economic convergence among member countries; and that the free flow of money and people would ensure efficiency and stability.

Erroneous doctrines

Each of these doctrines has proved to be wrong. For example, partly because of their misguided focus on inflation instead of financial fragility, partly because of ideological presuppositions that markets, on their own, are always efficient and that therefore, regulation should be kept to a minimum, the independent U.S. and European central banks performed much more poorly in the run-up to the crisis than less independent banks in some leading emerging market.

Spain and Ireland had fiscal surpluses and low debt/GDP ratios before the crisis. The crisis caused the deficits and high debt, not the other way around.

The free flow of people, like the free flow of money, seemed to make sense. But as money left the banks in the afflicted countries, lending contracted, a private sector austerity that exacerbated that of the public sector. Similarly, migration from crisis-hit countries has been hollowing out the weaker economies, and left an increasing tax burden on those left behind.

Internal devaluation – lowering domestic wages and prices – is no substitute for exchange-rate flexibility. Indeed, there is increasing worry about deflation, which increases leverage and the burden of debt levels that are already too high.

The extreme austerity that many European countries have adopted in the wake of the crisis has almost been a knockout blow. A double-dip recession and soaring unemployment are terrible costs to pay for slightly improved current account balances – which are better in most cases more because imports have decreased than because exports have increased.

Germany and some of the other northern European countries have balked at helping their struggling neighbors emerge from the crisis. But if they continue to insist on pursuing current policies, they, together with their southern neighbors, will wind up paying a far higher price than if the Eurozone adopts the program outlined above.

The euro can be saved, but it will take more than fine speeches asserting a commitment to Europe. If Germany and others are not willing to do what it takes – if there is not enough solidarity to make politics work – then the euro may have to be abandoned for the sake of salvaging the European project.

This article is co-edited with Queries, the European Progressive Magazine published by FEPS the think tank of the social-democrats at European level.

Sections: 

EURO & FINANCE

People: 

JOSEPH STIGLITZ

Locations: 

GERMANY

Topics: 

EUROZONE

EU PRIORITIES 2020

NEW COMMISSION

ECONOMIC GROWTH

Pia Viitanen ja Krista Kiuru kykenevät hyvin hoitamaan myös Arhinmäen ja Kyllösen jättämät tehtävävät

Alla oleva on julkaistu Demokraatti-lehdessä 02.04. ilman kahta viimeistä kappaletta ja lehden otsikolla.

Pia Viitanen ja Krista Kiuru kykenevät hyvin hoitamaan myös Arhinmäen ja Kyllösen jättämät tehtävät

Vasemmistoliiton kahden ministerin lähtö Kataisen hallituksesta vaatii uudelleen järjestelyjä. Normaali ja aiemmin yleinen käytäntö olisi nimttää kaksi uutta henkilöä Kataisen hallitukseen ministerin tehtäviin.. Nyt on käytettävissä toinen ja hallituksen toiminnan kannalta tehokas ratkaisu. Liikenneministeriössä on nyt myös toinen ministeri: asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen. Hän tuntee ministeriön hallinnon ja myös nykyisen liikenneministerin tehtävät paremmin kuin joku ulkoa tuleva uusi henkilö. Lisäksi asunto- ja kaavoitusasiohin liittyy läheisesti suuri osa liikenneministerin tehtäväalueesta. Samoin ilmatieteenlaitoksen tehtävät ja suuri osa ministeriön alisten muidenkin virastojen ja laitosten asioista myös ymp'ristöasioihin.

Valtioneuvoston sivulta on helppo tarkistaa edellä esitetty. Olen itse ollut liikennemisterin erityisavustajana sekä vuosia sen alaisten kolmen suurimman liikelaitoksen tehtävissä ja samalla liikenneministeriön ja sen päälliköiden kanssa tekemisissä joten tiedän mistä kirjoitan. Toisaalta. asunto- ja kaavoitusasioden hodossa on saavutettavissa taloudellista hyöyä, synergiaa, kun niitä johdetaan personaaliunionissa liikenneasioiden kanssa.. Lisäksi Pia Viitasella on eduskuntatyöstä erinomainen CV asunto-, viestintä- ja liikenneministerin tehtäviin.

Vastaavasti opetusministeri Krista Kiuru tuntee hyvin ministeriönsä ne tehtävät jotka kuuluivat Paavo Arhinmäelle. Krista Kiuru voisi hyvin hoitaa tämän laajemman tehtävpiirin kulttuuri- ja opetusnministerössä samoilla perusteilla kuin Pia Viitanen, niitä tässä toistamatta.

Ongelmana on Kataisen hallituksen ideolgiset voimasuhteet joita media ja jotkut muutkin ovat pitäneet esillä. Kun hallitus ei ole yleensä äänestänyt se osoittaa että ideologia on jäänyt taustalle. Jos halutaan että vasemmiston – siis sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton - yhteinen äänimäärä säilyisi teoreettisen äänestyksen varalta niin ratkaisuna olisi antaa Pialle ja Kristalle kaksi ääntä. Kyllä he käyttäisivät äänimääräänsa vastuullisesti koko hallituksen kannalta.

Lopuksi edellä ehdotettu on erinoaminen vastaus niile jotka ovat vaatineet ministerien lukumäärän vähentämistä. Tämä olisi nyt mahdollista ja samalla Kataisen hallituksen tehokkuus ja tuloksellinen toiminta lisääntyisi entisestään

Jarkko Rahkonen Espoo

jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

Terveydenhoidon yksikanavainen rahoitus välttämätön/ puoluekokousaloite

Puoluekokousaloite vuoden 2014 puoluekokoukseen

Jarkko Rahkonen Kauklahden sos.dem. yhdistys ry jarkkorahkonen33@gmail.com

Soteuudistus ei toimi ilman julkisen sektorin yksikanavaista rahoitusta.

Terveydenhoidon yksikanavainen rahoitus välttämätön

Suomessa ihmisten perusterveydenhoito on pääosin kuntien vastuulla. Kunnat voivat periä näistä palveluista terveyskeskusmaksuja mutta eivät välttämättä, esim. Helsinki on päättänyt luopua terveyskeskusmaksuista. Kuntalaisten tarvitseman erikoisterveydenhoidon kunnat ostavat kuntalaisilleen valtion rahoittamilta sairaanhoitopiireiltä Kuntien terveyskeskusten palveluja käyttävät lapset, eläkkeensaajat ja muut työelämän ulkopuolella olevat ja näitä palveluja.rasittaa voimavarojen puute ja jonotus.

Työelämässä olevat työntekijät saavat tarvitsemansa terveyspalvelut työnantajan sopimalta työterveyshoidolta viivytyksettä ja maksutta. Työterveyshoidon maksavat työnantaja ja valtio.

Suomalaisen järjestelmän erikoisuus on, että niin sanottu yksityinen lääkärinpalvelu toimii suurelta osin valtionrahoituksella. Yksityisellä lääkärissä käynnin henkilö maksaa lääkärin määräämällä palveluhinnalla, mutta hän voi hakea osan maksusta takaisin Kelalta, jonka rahoittaa valtio. Tämä yksityinen lääkärissä käynti ei siis ole kokonaan yksityistä, koska valtion rahoitustuki on huomattava. Tämä valtion rahoitustuki kaupalliselle lääkäritoiminnalle on pois kuntien ja valtion vastuulla olevan terveydenhoidon rahoittamiselta, jonka seurauksena ovat jonot.

Ongelmana on, että yksityiset lääkäriasemat -yhtiöt- ovat siirtyneet pääomasijoittajien yhtiöille ja edelleen näiden kansainvälisille konserneille, jotka sisäisillä siirtohinnoilla ja konsernin yhtiöiden välisillä lainoilla siirtävät voitot veroparatiiseissa toimiville konsernin yhtiöille. Kansainväliset sijoitusyhtiöt pitävät osittain valtion tuella toimivia lääkäriyhtiöitä hyvin tuottavina pääomasijoitusten kohteina.

Suomalaisen terveyshoidon rahoitus on edellä kuvatulla tavalla monikanavainen. Järjestelmän rahoittajina ovat valtio, kunnat, palveluja ostavat henkilöt sekä työnantajat ja ns yksityinen sektori. Monikanavaisen rahoituksen vuoksi sote uudistus on vaikeaa eikä terveydenhoitojärjestelmää ole kyenneet porvarien johtamat hallitukset uudistamaan, vaikka esityksiä on tehty. Suomen terveydenhoidon järjestelmän välttämätön uudistus on mahdollista vain siirtymällä yksikanavaiseen rahoitukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntien ja valtion terveydenhoito tulee rahoittaa kuntien ja valtion rahoituksella eli verovaroin.

Yksityiset lääkärinpalvelut ja muu kaupallinen terveyden hoito on puolestaan rahoitettava palvelujen ostajien maksuilla kuten muutkin kaupalliset palvelut maksetaan.. Tämä merkitsee mm sitä, että ilman valtion edellä mainittua tukea lääkäriyhtiöt eivät olisi pääomasijoitajille niin houkuttelevia, kannattavia kuin nykyään, jolloin ne voisivat jäädä suomalaisten lääkäreiden omistukseen. Ykstyisten lääkäriasemien palveluja ostaisivat keskimääräistä varakkaammat henkilöt jotka eivät pääomatuloistaan maksa kunnallisveroja. Suurilla pääomatuloilla elävät eivät osalistu veroillaan kunnan muidenkaan palvelujen rahoittamiseen.

SDP:n puoluekokouksen tulee päättää terveydenhoidon yksikanavaisen rahoitusjärjestelmän toteuttamisesta ja velvoittaa eduskuntaryhmän, hallitusryhmän ja muiden luottamushenkilöiden vaikuttamaan lainsäädännön ja hallinnon uudistamiseen tämän toteuttamiseksi. Tavoitteena tulee olla se, että julkinen terveydenhoito on julkista ja yksityinen lääkäritoiminta ja muu kaupallinen terveydenhoito selkeästi yksityistä. Samalla uudituksella saadaan lisää voimavaroja kuntien ja valtion vastuulla olvien terveyspalvelujen tuottamiseen riittävästi niin, että jonotusta ei esiinny muuta kuin lääketieteellisistä syistä sairauden erikoispiirteiden vuoksi.
****************************'
Syksyn 2012 kuntavaalien alla vastasin terveydenhoitajajärjestön vaalikyselyyn katso linkki http://jarkkorahkosenblogi.blogspot.fi/2013/11/jarkko-rahkonen-vastaa-teveydenhoidon.html

Unohtumaton teatterielämys

Unohtumaton teatterielämys

Tänään tiistaina 28.01. vielä nähtävissä Espoon Kaupunginteatterissa Anna-Mari Kähärän sävellys/esitys Mika Waltarin nuoruuden runohin. Säveltäjä Anna-Mari Kähärä on oivallisesti tavoittanut nuoren Mika Waltarin Konstntinopolin matkan runojen itämaiset tunnelmat. Pertti Sveholmin runojen luku sekä Marzi Nymanin laulu ja Maija Linkolan jousikvartetti ja Anna-Mari Kähärä piano tulkitsi sävellyksen ainutlaatuiseksi taide-elämykseksi. Mika Waltarin faneille esitys kokonaisuudessaan antoi suurenmoisesti enemmän kuin kuttuurinharrastaja voi kuvitellakaan. Uskon, että myös kulttuurin ammattilaiset tulevat esitystä kiittelemään.

Hyvät teatterin ystävät tänään tiistaina Espoon Kulttuurikeskukseen kokemaan unohtumaton taide-elämys!

Olen poiminut alla eräitä taustatietoja säveltäjän kotisivulta sekä Waltarin elämänkerrasta.

Esityksen alussa säveltäjä näytti alla mainittua nuoren miehen matkakertomusta sekä Waltarin Runoja 1925-1945 kirjaa. Minuun vaikutti erityisesti se että entisenä rautatiejohtajana junamatkan kuvaus oli vieläkin muistissa. Voi miten taide-elämys voi sykähdyttää! Nyt toivoisin olevani kirjailija jotta voisin sanoin kuvata tuntemuksiani.

 jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

AINA SIELLÄ MISSÄ EN OLE Esitys Espoon kaupunginteatterissa 27-28.01.
Mika Waltarin nuoruuden runoja.
Anna-Mari Kähärä, piano ja sävellykset
Marzi Nyman, laulu
Pertti Sveholm, runojen luku
Maija Linkolan jousikvartetti

http://annamarikahara.com/anna-mari-kahara/sample-page/

Waltari kirjoitti myös joitakin matkakertomuksia.Yksinäisen miehen juna, vuonna 1929 ilmestynyt saman vuoden kesään sijoittuva matkakertomus, kuvaa vastavalmistuneen kandidaatin matkaa Konstantinopoliin Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1929

Myöhemmin Waltarin runoja ilmestyi kokoelmissa Runoja 1925–1945 ja Pöytälaatikko: Muistoja ja muistiinpanoja 1945–1967.

Juhlien arviointi/ Jarkko Rahkonen 75v 31.12.2013

Juhlien arviointi/ Jarkko Rahkonen 75v 31.12.2013

(päivä juhlien jälkeen) Lue lisää: jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

Juhlat olivat erinomaiset ohjelman, musiikin, tarjoilun, seurustelun ja kaiken muun kannalta juhlavieraiden kertoman mukaan. Kun vieraat näin sanovat niin minäkin olen erittäin tyytyväinen. Juhlien osanottajia oli paljon yli sata henkilöä, mielestäni kiitettävän paljon. Suhtaudun hyvin nöyrästi juhlavieraiden ja onnittelujen määrään ja hyvin ystävälliseen laatuun. Olen suuresti yllättynyt ja koen niin monen onnittelut suurena tunnustuksena siitä että, olen saanut olla mukana tekemässä postiivista työtä yhteiseksi hyväksi.

Juhlapaikka oli Kauklahden Elä ja asu -seniorikeskus jossa on 74-paikkaa ja tehostettu hoito 24/7 - se tarkoitta että hoitoa saa tarvittaessa vuorokauden kaikkina tunteina ja viikon jokaisena päivänä. Tämä on Espoon kaupungin ikäihmisten hoidon lippulaiva. Minulle tämä palvelutalo on erityisen rakas sillä olen muiden espoolaisten kanssa tehnyt sen saamiseksi yli 12 vuotta kuntalaisen vaikuttamistyötä. Alakerrassa on ravintola ja muita tiloja kaikkien kuntalaisten käyttöön. Ravintola hoisi tilauksestani tarjoilun jota kiiteltiin erinomaiseksi.

Ohjelmasta kiiteltiin erityisesti sitä että muista synttäriohjelmista poiketen puhuttiin tärkeästä asiasta kun yleensä kuullaan vain päivänsankarin eriomaisuudesta. Ohjelmassa oli Erkki Tuomiojan ja Kimmo Kiljusen puheet siitä miten ihmiset voivat demokratiassa vaikuttaa. Tarkoitukseni on jatkaa vuonna 2014 keskustelusarjalla ”Valta kuuluu kansalle”. Tällä nimellä pidettiin 11.11.2013 Kalevi Sorsan säätiön polittiikkapäivät, joiden aineistoa jatkossa hyödynnämme.

Tärkeätä oli, että onnittelijat voivat kartuttaa Kansan Sivitysrahaston rahastoja. Tästä tiedot toimitetaan kolmen viikon kuluttua. Lukuisia kirjalahjoa, kukkia ja muita lahjoja myös annettiin. Kiitokset tästä kaikesta tässä ja HS:ssa 05.01 ja Demokraatissa 08.01.

Uudenvuoden aatto on erinomainen juhlapäivä ilotulituksen ansiosta. Mutta huono ajankohta synttärijuhlalle siitä syystä, että monet ovat aikoja sitten varanneet matkoja tai lupautuneet toisaalle. Lukuisia adresseja ja onnittelukortteja tuli henkilöitä jotka eivät päässeet juhliin ja osa heistäkin muisti em. rahastoja.

Pidän suuressa arvossa kaikkia muistamisia, mutta tiedän, että monet ovat kiinnostuneita useiden tuntemiensa henkilöiden osallistumisesta juhliin. Heitä kiitän myös tässä alla nimeltä mainiten..

Paikalle saapuneista mainitsen erikseen monessa ansioituneen Jacob Södermanin joka 1970-luvulla oli erinomaisena isäntänä kansanedustajana liikenneministeri Valde Nevalaisen (pol.siht. JR) Turun saaristovieraillulla. Tämän jälkeen meillä on ollut usein kiinostavia keskusteluja yhteiskunnllisista asioista.

Paikalle oli saapunut myös kansaned. Johanna Karimäki (vihr). Hän toimi viime vaalikaudella Espoon ympäristölautakunnan puheenjohtajana jossa allemerkitty oli jäsenenä. Yhteistyömme oli erinomaista ja edustimme lautakunnan asioissa samaa ympäristöpuoluetta.

Espoon kaupungin delegaatiota johti perusturvajohtaja Juha Metso ja Vanhusneuvoston puheenjohtaja Olli Männikkö. Heidän mukanaan oli joukko hyvinvointipalveluja edistäviä aktiivisia luottamushenkilöitä ja osaavia virkahenkilöitä jotka tuloksekkaasti toteuttavat kaupungin strategioita ja ohjelmia.

Paikalla oli nimiä erikseen mainitsematta myös kaupunginvaltuutettuja, lautakuntien ja vanhusneuvoston jäseniä ja muita kaupungin tehtävissä toimivia. Sosialidemokraattien ja eläkkeensaajayhdistysten jäseniä oli paikalla useita. Aikaisempien tehtävieni työtovereita, eri yhdistysten toiminnassa olevia ystäviä sekä sukulaisia oli paikalla tietenkin myös.

Adressien allekirjoittajista luettelen SDP:n päätöksentekiöita:

Eero Heinäluoma, Jutta Urpilainen, Reijo Paananen, Antti Lindtman, Paavo ja Päivi Lipponen.

Uudenmaan piiri: Anne Karjalainen ja Jenny Suominen

Espoon kj ja valtuustoryhmä: Jukka Vilske.
Erikseen myös omat ydistykseni: Kauklahden sos.dem. yhdistys ja Kauklahden eläkkeensaajat. EKL:n piiristä tuli useita adresseja

Espoon kokoomuksen piiristä saamani adressi on kiitos hyvästä yhteistyöstä.

Espoon kaupungin lisäksi kuntapuolelta tuli muitakin adresseja

Monet yhteisöt ja yksityiset ihmiset lähettivät adresseja tai kortteja.

Suurenmoisten juhlieni, muistamisten ja omien kiitoksien jälkeen tunnen suurta iloa onnistuneesta yhteistyöstä kaikkien kanssa. En kuitenkaan jää vielä eläkkeelle, vaan jatkan monessa tehtävässä 2014./Jarkko Rahkonen

Jarkko Rahkosen elämän nuoruusvaiheista 75v 31.12.2013

Jarkko Rahkosen elämän nuoruusvaiheista

Syntynyt Turussa 31.12.1938

Jarkko Rahkonen 75v 31.12.2013 koskevat blogikirjoitukseni

”Elämäni nuoruusvaiheista” julkaistu vasta 01.01.2014

”Yhteiskunnallisesta toiminnasta”

”Päätoimeni kolmessa suuressa liikelaitoksessa”

”Monessa tehtävässä vuonna 2014”

Katso jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

1. Miksi elämäni tarina nyt, 31.12.2013/Johdanto

Elämäni tarinaa ovat toivoneet perheemme lapset ja espoolaiset ystäväni. Ystäväni ja tuttavani muuallakin saattavat myös olla kiinostuneita tuntemaan elämäni tarinaa. Lopullinen sysäys tähän kirjoitukseeni oli joulukuussa 2012 ehdokkuuteni Espoon kaupunginhallitukseen.

Ratkaisevan äänestyksen hävisin äänin 21/23. Silloin suppean esittelyni luettuaan monet minua äänestäneet sanoivat miksi et ole aiemmin kertonut että olet toiminut mm. Suomen kolmen suurimman valtion liikelaitoksen talousjohdossa, päämisterin ja usean ministerin erityisavustajana kahdessa hallituksessa ja lukuisissa muissa valtion tehtävissä sekä Maailmanpankin (World Bank) projektinjohtajana Vastasin että en ole tuonut itseäni esiin julkisuuden kautta koska siihen ei ole ollut tarvetta. Uusiin tehtäviin minua on pyydetty suosituksena edellisten tehtävien menetyksellinen suorittaminen. Suomessa elämäuraa koskevien faktojen luettelemistakin saatetaan pitää itsekehuna.

Eduskuntaehdokkuuteenkaan en aikanaan suostunut johon julkisuutta olisi tarvittu. Katsoin, että voin vaikuttaa riittävästi muissa tehtävissä joista ansionikin olivat paremmat kuin kansanedustajana. Tällä vuosituhannella suostuin Espoossa kuntavaaliehdokkaaksi kun lautakuntajäsenyyttä ei voinut saada osallistumatta vaaleihin. Olin nimittäin karsinut tehtäviäni yrityksissä ja aikaa oli vapautunut kunnalliseen vaikuttamiseen espoolaisten palvelujen kehittämiseksi sekä kaupungin palvelujen vaikuttavuuden ja tuottavuuden parantamiseksi tuomalla yhteiseen käyttöön liikkeenjohdollisen kokemukseni.

Muutaman viikon vaalikampanjalla syksyllä 2012 sain ääniä riittävästi Espoon kaupunginvaltuuston varavaltuutetuksi.Valtuutettuna pääsin valtuuston kokouksessa 04.12.2013 tekemään toivomuksen joka hyväksyttiin yksimielisesti. Toivomus koskee kaupungin vuoden 2014 talousarviota, esitän että talousarvioon varataan riittävät rahat vanhuspalvelulain edellyttämiin palveluihin.

2. Jarkko Rahkosen nuoruuden tapahtumia ja valintoja

Suomi joutui talvisotaan kun minulla oli ikää vasta 11 kuukautta. Varhaislapsuuteni oli sotalapsen aikaa. Myöhemmin ymmärsin miten suuresti sotakokemukset vaikuttivat koko nuoruuteeni ja valintoihini. Isä oli sodassa ja 25 vuotiaalla äidilläni kolme pientä lasta. Sanomalehdissä pelättiin, että Suomi häviää suurvallan -150 miljoonaa asukasta- hyökkäykseen. Äiti halusi pelastaa lapsensa ja lähetti pienen 3v Jarkon Ruotsiin turvaan. Lapsi ei asiaa ymmärtänyt, vaan koki tulleensa omiensa hylkäämäksi. Tästä en voi vieläkään kertoa enempää - mahdollisesti vasta myöhemmässä kirjoituksessa lisää.

2.1 Lapsuuden koti ja perhe

Isäni Paul Erik oli syntynyt 22.4.1913 (28.7.1995) ja annettu sylivauvana kasvattilapseksi. Kansakoulun todistus oli erinomainen historiassa ja äidinkielessä. Kansakoulun jälkeen hän meni 13 vuotiaana leipomoon töihin Turussa. Myöhemmin hän oli konditori ja leipurimestari. Hän oli kolmessa sodassa 1939-1944 turvaamassa itsenäisyyttämme. Äiti Hellin oli synytynyt 30.4. 1917 ja kävi Turussa keskikoulun (nyk. yläaste) ja kouluttautui kirjanpitäjäksi sotien jälkeen. Äidin keskikoulun todistus oli erinomainen varsinkin kielissä ja matematiikassa.

Vanhemmat saivat viisi lasta vv 1937-1945. Perheen tulot eivät olleet suuret, mutta lapset saivat hyvän koulutuksen ahkeroiden ja omalla työllään opiskelurahoja ansaiten. Marjoja ja sieniä kerättiin kymmeniä litroja syksyisin. Perhe asui ensimmäiset kymmenen vuotta äidin vanhempien talon yläkerrassa 8km Turun kauppatorilta. Sitten kerrostaloissa Turussa vuokralla. Omakotitalo rakennettiin 1970-luvun lopulla vanhimpien lasten siirryttyä omiin asuntoihinsa. Isä oli töissä eri leipomoissa eläkeikään ja äiti toimi kirjanpitäjänä nuorimmaisen tultua kolme vuotiaaaksi eri yrityksissä eläkeikään saakka. Äidillä oli pikkuyritysten kirjanpitoja myös iltatyönä. Kerran yhden makkarakioskin perustanut nuori yrittäjä Heikki Salmela tarvitsi kirjanpitäjää. Äiti otti tehtävän iltatyönä muutamaksi vuodeksi. Tänä aikana Salmelan yritys kasvoi monen kioskin yritykseksi. Sittemin yritys sai nimen Hessburger. Toimin usein teini-iäisenä nopeana laskijana kirjanpitoapulaisena. Opin käytännössä miten pikkuyrityksen kirjanpidolla saadaan näkyviin vuoden tulos. En voinut aavistaa, että myöhemmin johdollani tehtiin valtion liikelaitokselle ensimmäinen liikekirjanpito nimittäinValtionrautateille.

Lapsista vanhin Pirkko syntyi 1937 ja kouluttautui sairaanhoitajaksi. Jarkko syntyi 1938 ja hänestä lisää tässä elämäntarinassa.

Ossi syntyi 1940 ja valmistui Åbo Akademista valtiotieteen maisteriksi. Hän siirtyi kansainvälisiin tehtäviin jo v.1967 aluksi maailmanlajuisiin rakentajayrityksiin sitten World Bankin chief economistin tehtäviin edeten pankin johtokunnan sihteeristön päälliköksi. Hän oli välillä myös viisi vuotta Suomen Washingtonin suurlähetystön kaupallisena neuvoksena.

Riitta-Liisa syntyi 1944, hän väitteli soveltavan matematiikan tohtoriksi ja nimitettiin dosentiksi. Hän toimi pitkään Eläketurvakeskuksen tietojenkäsittelyn osastopäällikkönä. Eläkkeellä kuvataiteen harrastuksen johdosta Riitta-Liisa Lindström on hyväksytty taiteilijaydistyksen jäseneksi.

Esa syntyi 1945 ja opiskeli lääkäriksi ja erikoistuen mm. työterveydenhoitoon. Eläkkeelle hän on jäänyt vakuutusyhtiö Pohjolan ylilääkärinä.

Perheemme lasten menestys opinnoissa ja työuralla on osoitus suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskunnan ja kristillisen kotikasvatuksen suotuisasta yhteisvaikutuksesta elämän perustana.

2.2 Kouluaika

Ensimmäinen elämän valinta oli neljänneltä luokalta osallistua oppikoulun pääsykokeisiin. Kokeisiin menin yksin. Ihmettelin kun luokkatoverini isä kyseli missä sinun vanhempasi ovat. Olin jo tottunut hoitamaan asioitani itse. Luokan 40:stä oppilaasta vain 3 pääsi oppikouluun, pyrki ehkä 6-8. Kansakoulussa olin puhelias ja parilla ensimmäisellä luokalla tästä syystä usein nurkassa. Kolmannella luokalla innostuin laskemaan kaikki tulevienkin luokkien laskentokirjojen laskut. Tämän jälkeen sain vilkkauden anteeksi enkä joutunut nurkkaan. Opin siihen, että läksyjä ei ´tarvitse tehdä koska olin jo itse asiat opetellut. Myöhemmin oppikoulussa tästä oli haittaa kielten opiskelussa. Luin viikottain 10-15 kirjastokirjaa, mutta en harjoitellut riittävästi kieliä. Historiassa, uskonnossa ja maantiedossa olin lukenut laajasti kirjoja yli koulukirjojen opin joten niissä selvisin kiitettävästi omalla tiedonhankinnalla.

Äiti piti erittäin tärkeänä saada lapsensa oppikouluun. Kaikki viisi lasta pääsivät oppikouluun ja neljästä tuli ylioppilaita, joka ei ollut siihen aikaan vielä tavallista pienituloisissa perheissä. Vanhin meni keskikoulusta sairanhoitajaopistoon ja valmistui ammattiin kun entiset luokkatoverit olivat vasta ylioppilaita. Saimme kristillisen kasvatuksen, piti jo lapsena oppia mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Tärkeää oli tehdä hyvää ja auttaa vähäosaisia. Vanhempani ja isovanhempani, joiden talon yläkerrassa asuimme ensimmäiset vuodet toimivat Suomen Vapaakirkossa, jonka sisarkirkossa Yhdysvalloissa on jäseniä monta kertaa enemmän kuin luterilaisia. Silti joka vuosi oppikoulun rehtori tuli luokkaan ja pyysi niitä nousemaan ylös jotka eivät kuulu kansankirkkoomme (rehtorin nimitys). Operaation tarkoitus oli osoittaa poikkeamassa jotain outoa. Tämä kokemus ei minua lannistanut, vaan vahvisti käsitystäni siitä, että vähemmistössäkin voi olla oikeassa ja arvostettu.

Oppikoulun aikana olin ahkera kirjastossa kävijä ja lainasin ja luin 10-15 kirjaa viikossa. Puolet ns tietokirjoja luonnontieteitä, historiaa, filsofiaa yms. Lukion alkaessa olin lukenut esim. filosofiaa käsitteleviä kirjoja 25-30. Lukion ensimmäisellä luokalla tuli pitää esitelmä luokan edessä. Aiheekseni valitsin ”Mitä filosofia on”, koska olin hyvin innostunut oppimistani asioista. Opettaja väitti ettet ole voinut itse esitystä kirjoittaa. Sanoin, että lukemissani kirjoissakin on suuri osa samaa kuin muissa kirjoissa , kukaan ei ole keksinyt kaikkea omassa päässään. Parin päivän päästä toin luettelon noin kymmenestä kirjasta ja viitteen niiden sivuihin josta esitelmäni olin koonnut.

Luokkatovereiden kanssa perustimme lukion ensimmäisellä luokalla psykologian yhdistyksen jonka nimeksi annoimme ”Kompleksi”.Vitsi oli siinä, että uskoimme hallitsevamme itsemme ilman komplekseja. Minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Luin myös parapsykologian kirjoja, myös englannin kielellä. Filosofian harrastukseni johti siihen, että heti kun täytin 18 liityin sivilirekisteriin. Tämä oli erittäin tärkeä toinen valinta elämässäni. Tästä kerroin vanhemmilleni vasta pitkän ajan kuluttua. Olin myös itsekasvatuksella oppinut välttämmän väittelyä uskon asioista. Lopuksi tarkennuksena totean että en ollut tähtioppilas. Esimerkit on valittu siksi että niillä on ollut tärkeä vaikutus myöhempään toimintaani.

3. Nuorena töihin

Juoksupoikana aluksi

Koulun rinnalla aloitin työelmän varhain. Kesällä olin juoksupoikana Helsingin Olympiakisojen aikaan 13 vuotiaana. Ongelmana oli kuunnella työn ohessa kisaselostuksia radiosta. Olin rakentanut ns. kidekoneen jolla voi kuunnella pikkuradiota kytkemällä antennin johto esim. lämpöpatteriin. Lisäksi piti perata sokerijuurikaspeltoa joka on ainoa työ josta pyrin pois pian. Sokerijuurikkaista perhe sai merkittävästi lisätuloja.

Telakalla levysepäksi hyvin nuorena

Värtsilän Turun telakalle pääsin seuraavaana kesänä niittipojaksi, enkä joutunut enää juurikaspellolle. Neljän henkilön työryhmämme kokosi niittaamalla noin kolmen tonnin laivaa. Niittaaja niittasi ilmanpainevasaralla ja toisella puolella pirvari painoi niittiä vastaan niin että se litistyi pitäväksi. Rautaisen niitin kuumentaja oli ahjolla kuumentanut niitin valkoiseksi. Niittipojan piti viedä se valkoisena niittajan käsittelyyn. Punainen niitti olisi ollut liian kylmä ja niittipoika olisi saanut moitteet. Taitoa tarvittiin ottaa niitti kiinni ämpärillä ylhäällä kun niitattiin telineillä. Työelämän perussäännöt oppi kantapään kautta: piti olla ahkera ja tunnollinen ja kuunnella kokeneempien ohjeita. Lisäksi piti portin ulkopuolella olevasta maitokaupasta hakea niittaajalle lounaalla maidot pulloon (tölkkejä ei vielä ollut).

Turun telakalla jatkoin pari kesää. Viimeisenä kesänä insinööri tuli toisena työpäivänä kysymään haluatko käydä hitsaus-ja levyseppäkurssin. Parin viikon kursilla pääsin levysepäksi johon yleensä tarvittiin jo silloin kaksi vuotta ammattikoulua. Perusteena oli, että osasin piirustuksista lukea millaiseksi hytit rakennetaan. Sitten Juhannuksen alla aloitin levyseppänä 17 vuotiaana (nuorin telakalla) ja sain oman levysepänapulaisen. Tehtävänä oli piirustuksia lukemalla tehdä laivan kannen hyttejä teräslevyistä. Sisustus kuului myöhempiin työvaiheisiin. Telakan insinööri toivoi, että hakisin tekniseen opistoon ja tulisin sitten insinöörinä telakalle töihin. Jatkoin telakalla syksyllä pysyvässä iltavuorossa klo 15-23 ja aamulla lukiossa klo 08- 14.30. Keväällä päätin myöhemmin aloittaa yhteiskuntatieteiden ja historian opiskelun Turun Yliopistossa.. Telakkatyön varjopuoli oli silloin puutteellinen työsuojelu ja ruostepölyn tunkeutumien keuhkoihin. Valinta oli vaikea tehdä sillä pidin laivanrakennuksesta, mutta lukuharrastukseni voittivat. Valinta oli kolmas nuoruuteni aikana.

2.4 Patatiskarina Ruotsissa kieltä oppimassa

Lukion aikana olin yhden kesän Ruotsissa töissä kieltä oppimassa. Yritin päästä Göteborgiin autotehtaalle, mutta en ollut pohjustanut yritystä aiemmin Suomesta käsin enkä ehtinyt päästä sinne. Tovereitani oli töissä samassa kaupungissa Varuhuset Grand:ssa ja heiltä kuulin että töitä on keittiössä tarjolla. Tavaratalo oli suuri ja uudenaikainen silloin - Suomessa ei ollut vastaavaa. Talon ravintolassa kävi päivässä satoja ruokailijoita. Taas kävi niin, että työnantajan edustaja ”husmodern” (emäntä) arvosti työotettani niin, että muutamassa päivässä pääsin miesten hommiin ja miesten palkoille - palkka oli suurempi kuin levysepällä Turun telakalla. Toverit olivat hissipoikina kevyemmissä töissä pienemmällä palkalla

Ammattinimikkeeni oli köksbiträde (keittiöapulainen) tehtävänä oli kalojen ja kanojen valmistaminen kokkien ruuan valmistamista varten. Suuritöinen tehtävä oli perunamuusin eli perunasoseen valmistamien. Perunat kuorittiin suuren koneen rummussa ja valmistettiin toisessa koneessa maidon ja mausteiden kanssa soseeksi valmiina tarjoiltavaksi. Iltapäivällä oli kova työ puhdistaa koneet ja patatiskarina jynssätä kaikki putipuhtaaksi.Keittiömestari ja husmodern valvoivat ja kiitelivät joten viikonlopuksi sain maukasta evästä mukaan.Työ alkoi klo 7 ja päättyi klo 19, päivällä oli palkaton neljän tunnin tauko. Sitten ilalla alkoi ruotsin käytännön harjoittelu ovella odottavien tyttöjen kanssa.

Ruotsalaiset eivät arvostaneet keittiöapulaisia ja ryhmän kahdeksasta miehestä oli vain yksi ruotsalainen. Tässä keittiötyössä oppi käytännössä mitä on olla vähän arvostettu maahanmuuttaja, joita suomalaiset siellä silloin olivat. Suoriuduin hyvin kun nurkumatta tein kaikki ikävätkin työt nopeasti ja ohjeiden mukaan. Ruotsalaisia samanikäisiä pidettiin mammanpoikina jotka eivät osanneet miesten töitä. Tulee mieleen tapaus kun vuokraemäntäni vieraana oli toinen ruotsalaisnainen. Heillä oli ongelmana jokin vaikea kirjoitustehtävä. Jotenkin kävi niin, että asuntooni tulleessani sain auttaa kirjoittamisessa. Suuri oli naisten ihmettely ja päivittely miten en finne kan skriva bättre svenska (=suomalainen osaa kirjoittaa ruotsia paremmin) kuin he ruotsalaiset itse. Kiva olisi kirjoittaa kirja ”Patatiskarina Ruotsissa”.

3 Opiskelu yliopistossa

Turun Yliopistoon ilmoittauduin syksyllä 1959. Rehtori Järvi kätteli kaikki uudet opiskelijat ja kysyi minulta, mitä ylippilas aikoo opiskella. Vastasin aloittavani historian ja filosofian opinnot. Sunnitelmissani oli pyrkiä kansalaisopiston tai työväenopiston opettajaksi. Olin tutustunut filosofiaan kirjoista ja myös kansantaloustieteeseen ja sosiologiaan, mutta niitä en rehtorille ilmoittanut.

Syksyllä aloitin taloustieteen opinnot ja joulukuussa tenttasin ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin, sana ei tarkoita laatu-arvosanaa vaan oppimäärää). Taloustieteessä oli noin 75% kansantalouden ja 25% liiketaloustieteen ja oikeusopin kirjoja. Liiketaloustieteen opista oli suuresti hyötyä kun johdollani totutettiin Valtionrautateille liikekirjanpito. Tammikuussa aloitin cumlaude opnnot ja aloitin proseminaarin. Keväällä suoritin sosiologian ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden syksyllä suoritin Turun yliopiston opiskelun lomassa Åbo Akademiassa valtio-opin ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden keväällä minulla oli suoritettuna taloustieteen, sosiologian ja valtio-opin cumlaude-opinnot sekä tilastotieteen ensimmäisen vuoden (aprobattur) opinnot Helsingin Yliopistossa.

Tilastotieteen tenttasin Helsingin Yliopistossa prof Erik Törnqvistille. Hän oli maailmantason tilastotieteilijä ja hyvin vaativa tentaattori. Hänen tyttären poikansa Linus Torvalds kehitti sittemmin Linuxin. Tilastotieteen appro oli pakollinen taloustieteen laudaturissa joten Turussa sen opinnot aloitti syksyllä lähes sata opiskelijaa. Mutta keväällä vain kolme meistä läpäisi lopputentin, olin yksi kolmesta. Matematiikan ja tilastotieteen kyvyistäni oli suuri hyöty jälleen. Kesäyliopistossa suoritin vielä kesällä sosialipolitiikan ja sosiaalipsykologian ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden keväänä v.1961 otin ulos Turun Yliopistosta alimman tason kandidaatin tutkinnon paperit.

Kolmannen vuoden syksyllä minulla oli suoritettuna yli kaksi kertaa enemmän arvosanoja kuin valtio-opin kandiaatin minimioppimäärä oli. Minulla oli siihen aikaan poikkeuksellisen hyvä muisti. Satojen sivujen tentattavan aineiston opin kahdella lukukerralla niin, että tenttivastausta kirjoittaessani näin mielessäni kirjan sivun tekstin ja kirjoitin sen muistista usein sanasta sanaan paperille ellei vastaustekstiä voinut lyhentää. Ensimmäisen syksyn jälkeen sain ns kokostipendin joita taloustieeessä sai vuosittain 1-3 opiskelijaa. Rahamäärä vastasi noin kahden kuukauden kesäansiota joten voin kesälläkin opiskella. Minulla oli stipendin ansiosta jo silloin kolmas lukukausi käytännössä. Opintosaavusten ansiosta minut valittiin ensimmäisenä keväänä myös yhteiskunnllisten aineiden opintoneuvojaksi toisesta syksystä alkaen

Opiskelurahoja ansaitsin myös suomentamalla toisena vuonna pari monelle vaikeaa englanninkielistä teosta muutaman opiskelijan pyynnöstä. Asian organisaattori hankki 40-50 käännöksen ostajaa joten sain ansioilla kesällä kuukauden työstä vapaata opiskeluaikaa.

Taloustieteessä osallistuin myös laudatusrseminaariin jo toisena keväänä cumladen tultua suoritetuksi. Aloitin myös väitöskirja-aineiston kokoamisen aiheena kansantaloustieteen ekonometriaan kuuluva aggregointiongelma. Keräsin aineistoa muutaman vuoden vielä tvh:n töiden ohella, mutta sitten työmääräni ja sen vastuullisuus kasvoi niin, että jätin väitöskirja-aineiston kokoamisen toistaiseksi. Kuukausipalkkakin kohosi kolmekymppisenä professorin palkkatasolle ja ylikin aikanaan.

Valtioppiin oli toisena opiskeluvuonna tullut prof. Pertti Pesonen jonka proseminaarissa tutkin käytännössä miten sanomalehtilukusalissa luetaan eri lehtiä. Sovelsin siinä tilastotieteellistä khin neliö analyysiä jota ei ollut alkuopinnoissa käsitelty. Prof Pesonen piti kirjoitustani niin ansiokkaana, että hän järjesti sille julkaisijan kirjassa Turun Ylioppilas. ”Turun sanomalehtilukusalien käyttö” on ensimmäinen painettu julkaisuni, kiitos Pertti Pesosen, joka sittemmin oli Aamulehden päätoimittaja. Hän oli nuorena tehnyt paljon julkisuutta saaneen väitöskirjan äänestyskäyttäytymisestä ja piti analyysiäni merkittävänä avauksena.

Edellä kuvattujen opinojen ohella osallistuin Turun Yliopistossa tietokoneen ohjelmoinnin kurssiin joka tiettävästi oli ensmmäinen yliopistotasolla Suomessa. Kurssi oli ylimääräinen eikä kuulunut osana mihikään arvosanaan Kysessä oli ruotsalaisen Wenner Greenin säätiön lahjoitus ja koneena Wegematic. Tämän päivän valossa kyseessä oli melko alkeellinen tietokone. Minulle ohjelmoinnissa onnistuminen oli erittäin merkittävä kokemus. Samanaikaisesti olin lukenut englannin kielisistä lehdistä tulossa olevista kehittyneemmistä tietokoneista ja niiden ohjelmista. Näynomaisesti koin mihin tulevaisuus on menossa - uuteen tietojenkäsittelyn aikakauteen. Tämä kokemus oli ratkaiseva ja päätin unohtaa kansalaisopiston opettajan haaveet.

Päätin opiskella tietojenkäsittelyä ja pyrkiä soveltamaan oppeja käytännön työhön. Tämä oli uusi vaikea elämäni valinta. Kolme professoria toivoi minua valitsemaan heidän aineensa pääaineekseni. Taloustiede oli houkuttelevin mutta valtio-oppi ja sosiologia myös hyvin kiinnostavia. Sosiologiassa oli tarjolla asistentin työ käännösteni ansiosta. Valitsin käytännön työt apuvälineenä tietojenkäsittelyn ja tilastotieteen opit. Tämä elämäni valinta selkiintyi työssäni Tie- ja vesirakennushallituksessa armeijan jälkeen. Lisäksi vaikutti se että assitentin tai lehtorin palkalla oli vaikea tulla toimeen.

4 Palvelu puolustusvoimissa

Varusmiespalvelun 11 kuukautta oli siihen astisen elämäni merkittävin kokemus. Ensinnäkin opin näkemään miten monenlaisia ihmisiä suomalaiset nuoret miehet ovat suorituskyvyltään henkisesti ja fyysisesti. Merkittävintä minulle oli oppia miten saada joukko toimimaan tehokkaasti halutun tehtävän ja tuloksen saamiseksi. Opin, että tärkeä on luoda johtamaani joukkoon yhtenäinen toverillinen henki sekä usko ja halu, että me pärjätään paremmin kuin muut vierellä olevat joukot.

Johtamani joukko voitti useita suunnistusretkiä, taistelurata (tst) suorituksia sekä hyökkäys- ja viivytystaisteluja. Onnistumiseni joukon johtamisessa oli itselleni erittäin suuri yllätys ja itsetunnon kohotus. Koulussa olin ollut keskitason urheilija ja vain koripallossa olin päässyt koulun joukkueeseen. Mutta nyt esim. vaativassa pitkässä yösuunnistuksessa joukkoni palkittiina parhaana viiden vuorokauden lomalla. Näin käsvi vaikka joukossamme ei ollut sivilissä suunnistajaa. Joukkuehenki, onnistunut osatehtävien määrittely ja käytännön johtaminen ratkaisi.

Toinen opetus oli miten tärkeää oli oman suorituksen ohella toteuttaa esimiesten antama tehtävä niin että vaadittu tulos saadaan tilanteen vaatimusten mukaan soveltaen. Piti oppia että esimiehen käskyn toteuttaminen ei ole mekaanista suorittamista, vaan tilanteen mukaan joustavaa suorittamista tavoitteen saavuttamiseksi. Koin, että tulkoon miten vaikea tehtävä tahansa niin joukkoni kanssa onnistun.

Tärkeä oli aliupseerikoulun todistusten jako jossa minut palkittiin kursiin toisena parhaana. Palkitsemisesta tehtiin iso juttu turkulaiseen Uusi Aura lehteen. Kun olin tutkinut sanomalehtien lukemista kirjastossa tiesin, että tämä lehti oli ykkönen konservatiivisyydessä ja maanpuolustuksessa. Armeijaan mennessäni olin järkipasifisti ( en kaiken vastustaja), todistusta saadessani olin edelleen sodan vastustaja sitä julki julistamatta. Nyt minut palkittiin parhaana taistelujoukon johtajana.

Edellä kuvaamani kokemukset vahvistuivat reserviupseerikoulussa Haminassa. Sieltä palasimme kokelaina ja minut määrättiin aliupseerikouluun apuopettajaksi. Toimin myös kokelasryhmämme 14 kokelasta vanhimpana, vetäjänä. Merkittävän tunnustuksen joukoni johtamisesta antoi prikaatimme komentaja eversti Yrjö Keinonen. Hän oli tutustumassa harjoitustaisteluumme maastossa ja kysyi joukkoni eräältä oppilaalta mikä on joukon tehtävä. Vastaus oli naseva ja tyjentävä. Kun pari muutakin suoriutui yhtä hyvin eversti tuli kiittämään. Harjoituksen jälkeen kasarmilla eversti otti asian opetusesimerkkinä koulun koko joukon edessä esiin ja johtajana minut palkittiin. Loppusodassa johdin viivytystaistelussa pataljoonaa (kolme komppaniaa, khr, ym) hyökkääjänä vakinaisten upseerien ja aliupseerien johtama puoli divisioonaa. Onnistuimme viivytyksessä. Minulle tarjottiin kesävänrikin tehtäviä, mutta lähdin jatkamaan opintoja.

Opin arvostamaan silloista Suomen maanpuolustustyötä, mutta en voinut olla siinä työskentelemässä koska rauhan rakentamista koskevat henkilökohtaiset arvoni eivät olleet sopivat alan käytännön työhön.

Lähdin luottavaisin mielin työelämään ja tiesin, että johtamisessa olen suhteessa muihin parhaimmillani. Myöhemmin kun Posti- ja telelaitosta uudistettiin koko Posti- ja telehallituksen johtoryhmä testattiin johtamisessa ykstyisissä yrityksissä käytettävällä testillä. Tämän testin mukaan kuuluin suomalaisten suuryritysten johtajien parhaaseen desiliin so. kymmeneen prosenttiin.

Myöhemmin minut kutsuttiin suomalaisen ylimmän johdon Maanpuolustuskurssille Sotakorkeakouluun suhteellisen nuorena alle 40v. Tällä kursilla valitaan kurssin ajaksi harjoitus Valtioneuvosto ja kurssilaista siihen viisi ministeriä mm. pääministeri, valtiovarainminteri, puolustusministeri, sosiaaliasiat sekä viestintä. Toimin tässä hallituksessa puolustusminiterinä, mutta nyt koko valtakunnan maanpuolustuksen johdossa. Toimiessani Rautatiehallituksessa ja Posti- ja telehallituksessa minulla oli niiden kriisiajan organisaatiossa merkittävä ei-julkinen johtamistehtävä jossa salaiset asiakirjat säilytettiin kassakaapissa. Käyn edelleen noin pari kertaa vuodessa päivittämässa maanpuolustustietoani kurssien osanottajille järjestettävissä tilaisuuksissa.

Viimeeksi olen tutustunut Suomen kyberneettisen maanpuolustuksen valmisteluihin. Mielestäni voimme luottavasti ja rauhallisesti suhtautua Suomen maanpuolustuksen johtamiseen ja varautumiseen eri kriisivaihtoehtoihin.

Armeijakokemukseni perusteella tein jälleen elämänvalintani. Päätin jatkaa työtäni yritysten johtotehtävissä talouden, tietojenkäsittelyn ja johtamisoppien avulla. Tämä elämäni valinta oli aiempia helpompi koska nyt tiesin mitä halusin ja missä olin suhteessa muihin keskimääräistä osaavampi, tuloksekkaampi.

Yhteiskunnallisesta toiminasta/Jarkko Rahkonen

MOTTO
Tuloksellinen toiminta edellyttää hyvää yhteistyötä eri yhteisöjen ja puolueiden edustajien kanssa. Työtovereiden työpanosta ja ideoita tulee arvostaa. Työyhteisössä sopimuksia esimiesten ja muiden kanssa pitää noudattaa. Tavoitteiden saavuttaminen palkitsee riittävästi ilman turhaa julkista mainontaa. Näitä periaatteita noudattaen olen monessa onnistunut/Jarkko Rahkonen

Jarkko Rahkosen yhteiskunnallisesta toiminnasta yhteisöissä, SDP:ssä sekä kunnissa ja valtiolla

1. Arvot

Olen suorittanut asevelvollisuuteni ja minulle on annettu luutnantin arvo 6.12. 1975. Olen suorittanut valtakunnallisen maanpuolustuskurssin nro57.

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto on myöntänyt minulle v 1989 Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. SDP on myöntänyt minulle Rafael Paasio-mitalin v. 2008.

Tie-ja vesirakennushallituksessa toimiessani 1960-luvulla havaitsin tarvetta vaikuttaa liikennepolitiikan uudistamiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen. Tieverkkosuunnittelijana näin tarpeelliseksi kehittää tieverkkojen suunnittelua yhdyskuntasuunnittelun osa-alueena. Samalla halusin vaikuttaa liikenneturvallisuuden edistämiseen eri yhtöisöjenkin kautta.

Turun telakan levyseppänä opin näkemään miten tärkeätä on vaikuttaa yhteiskunnallisten päättäjien avulla työturvallisuuteen ja työolosuhteisiin. Perheellisenä opin näkemään miten kansalaisten hyvinvointia pitää kehittää ja miten puoluiden kautta asioihn voi vaikuttaa. Merkittävä yhteiskunnallinen heräämiseni tapahtui vuonna 1956 kun Turun linja-autoasemalla seurasin sivussa yleislakossa olevien työntekijöiden ja ratsupoliisien törmäilyä. Telakalla opin käytännössä reformistisen vähitellen tapahtuvan uudituksen johtavan paremmin tavoitteeseen kuin voimakas näkyvä vaatimusten esittäminen jota esiintyi Turun telakalla. Tätä näkemystä tuki myös yhteiskunnallisiin tutkimuksiin tutustuminen. Elämäni valinta vaikuttamistieksi oli siten luonnollisesti SDP.

2. Toimintani SDP:ssä

Olen ollut SDP:n vapaajäsen vuodesta 1998. Tätä ennen olen toimnut sen monissa tehtävävissä monella tasolla.Tämän johdosta minulle myönnettiin Paasio-mitali vuonna 2008

2.1 Ensimmäinen SDP:n puoluetason tehtävä oli vastaperustetun liikenne-ja viestintäpoliittisen työryhmän sihteerin tehtävä 1971-74 ollessani tvh:ssa mm. liikenneverkkojen sunnittelijana. Tämän jälkeen olin sen varapuheenjohtajana ja myöhemmin monessa muussa työryhmässä eri tehtävissä.

2.2 Ministerien avustajana

Vuoden 1972 keväästä syksyyn toimineessa Paasion työväenhallituksessa toimin liikenneministeri Valde Nevalaisen poliittisena sihteerinä.

Vuosina 1972-75 toimin Sorsan hallituksessa II valtiovarainministeri Esko Niskasen poliittisena sihteerinä sekä samalla ministeriryhmän sihteerinä ja kaikkien sihteerien ryhmän vetäjänä. Vuonna 1975 olin myös pääministeri Kalevi Sorsan pääministerin sihteerin virassa. Toimin myös työhön liittyen valtiovarainministeriön johtoryhmässä sekä eräissä ministerityöryhmissä. Tuolloin toteutettiin tärkeitä hyvinvointiuudistuksia, joita nyt pidetään itsestään selvinä. Toteutettiin myös puolisoiden erillisverotus osan keskustapuolueesta vastustaessa. Tuolloin koettiin ensimmäinen öljykriisi, joka selvitettiin.

Tehtäviini kuului myös osallistua puoluetoimikunnan (nyk. puoluehallitus) kokouksiin ja puolueen talouspoliittisen työryhmän työhön ja asiantuntijana puoluekokouksien työhön.

Tärkeä tehtävä oli myös tuottaa taustatietoa puolueen lehden päätoimittaja Aimo Kairamon ja tiedotuspäällikkö Lauri Sivosen käyttöön. Tässä työssä tein myös pohjaesityksiä lehtemme pääkirjoituksiksi.

Yhteenvetona totean, että minulla oli puolueen edustajana erittäin hyvä yhteistyö eri suuntiin myös muiden puolueiden edustajiin tarvittaessa. Yritin välttää kärjistyksiä mikä helpotti yhteistyöstä. Kun en ollut pyrkimässä vaalien kautta mihinkään minulla ei ollut tarvetta etsiä mainetta julkisuuden kautta.

Sorsan I hallituksessa päämin. Kalevi Sorsan toivomuksesta (minulle yksityisesti antama tehtävä) tehtävänäni oli pitää päämin. kaikesta ajantasalla budjetin ja talouspoliitikan valmistelussa. Minun tuli toimia niin että yhteistyötä valtiovarainministeri Johannes Virolaisen kanssa ei meidän taholta vaikeuteta eikä vaaranneta hallituksen talouspolitiikan toteuttamista. Toimin tuolloin valtiovarai misteriön johtoryhmässä ja eräissä Virolaisen johtamissa ministeriyhmissä demarien puhevallalla kun oma ministerimme ei osallistunut kokoukseen. Toisinaan Virolainen pyysi minulta jotain tärkeää valmisteluasiakirjaa eikä omalta polittiselta sihteeriltään, johon hän ei kaikessa luottanut puolueensa sisäisistä syistä.

Kuuluin valtiovarainministeri Virolaisen johtamaan Suomen delegaatioon World Bankin vuosikokouksessa. Tehtäväni koota tausta-aineistoa ja informoida kaikesta tarpeellisesta mitä tuli tietooni aiheesta ennen kokousta ja sen aikana. Johannes Virolainen kiitteli toimintaani ja suhtautui minuun hyvin luottamuksellisesti. Kokouksen lomassa hän pyysi minut seurakseen lounaalle. Hän halusi kuulla mitä mieltä minä nuorempana miehenä olen hänen pulmistaan ensimmäisen vaimonsa kanssa. Asia ei ollut vielä silloin julkinen. Hänen kertomansa esimerkit olivat sellaisia että tuin hänen omia johtopäätöksiään asiassa, minun sukupolveni hyväksyy myös eron viimeisenä keinona ratkaista ongelma. Sanoin vielä että jos mies on tehnyt kaiken mahdollisen sovun puolesta eikä tilanne helpotu on tehtävissä vain yksi ratkaisu. Sanoin vielä että minun ikäpolveni ymmärtää asian, mutta yli kuusikymppiset tuomitsevat. Lisäsin vielä että omat kristillset vanhempani evät hyväksy avioeroa, vaikka aviosuhde olisi jatkuvaa kärsimystä. Arvostan Virolaista minsterinä ja ihmisenä. Arvostan erityisesti sitä miten hän suhtautui nuorempaan avustajaan vaikka tämä oli eri puolueesta. Tämän lisäyksen tein 02.01.  esimerkkinä siitä mitä eri puolueiden edustajien hyvä yhteistyö käytännössä voi olla.

Toivon että minulla olisi joskus vielä aikaa kirjoittaa kokemuksistani yhteistyöstä suuresti arvostamieni oppi-isinäni pitämieni Rafael Paasion, Mauno Koiviston ja Kalevi Sorsan kanssa. Myös käsitykseni Johannes Virolaisesta ministerinä ja ihimisenä haluaisin kertoa. Minulla on useita puolueeni ministereinä toimineita ja muissa tärkeissä tehävissä toimineita ystäviä joiden hyvistä aikaansaannoista haluaisin kertoa omin sanoin kun aikaa saan.

2.3 Piirikokous

Uudenmaan Sos. dem. piirin piirkokouksiiin olen osallistunut 1970-luvulta noin 95prosenttisesti ja tehnyt aloitteita ja vaalityötä aktiivisesti.

2.4 Kunnallisjärjestö

Espoon sos dem kunnallisjärjestön edustajiston kokouksiin olen osallistunut 1970-luvulta ja vielä vv 2014-15.

Kunnallistoimikunnassa olen toiminut 1970-luvulla ja uudestaan pari vuosikymmentä vuoteen 2008. Olen toiminut kunnallisjärjestön hallituksessa uudelleen vuodesta 2017. Useita vuosia toimin sen taloustyöryhmän puheenjohtajana. Olen toiminut myös vaalipäällikkönä 2004 sekä kunnallisjärjestön lehden Espoon Ruusun päätoimittajana. Lukuisia ovat olleet tehtävät ja talkootyön määrä kunnllisjärjestössä.

2.5 Puolueosastot

Espoossa olen toiminut 1970-luvulta kolmessa puolueosastossa johtokunnassa ja useissa muissa tehtävissä vuodesta 1977. Helsingissä toimin Eiran sos.dem. yhdistyksen puheenjohtajana 1971-73, erosin siksi kun tulin valituksi hallitusryhmän tehtäviin etten joutuisi ristiriitatilanteisiin työni vuoksi.

2.6 Muu toiminta

Olen kirjoitellut ahkerasti yhteiskunnllisista asioista ja SDP:n toiminnan kehittämisestä.

Olen osallistunut pyydettynä ja nimettynä lukuisiin kokouksiin ja myös kansainvälisiin tehtäviin.

2.7 Vaalien ehdokkaana

Ennen vuotta 2008 en ole ollut yleisissä vaaleissa ehdokkaana.

Velvollisuudesta suostuin ikäihmisten ehdokkaaksi vuoden 2008 kuntavaaleihin, koska lautakuntaan ei voitu valita muita kuin ehdokkaina olleita. Suostuesssani ehdokkuutteen vastasin, että tehtävä on melko mahdoton jollei ole aiemmin allut kaupunginvaltuutettuna, sillä ikäihmistä alle 10% äänestää toista ikäihimistä ja nuoremmista korkeintaan lähisukulaiset. Sain kuitenkin kohtuullisen paljon ääniä omalta alueelta mutta muualta Espoosta vain hajaääniä. Velvollisuus tuli täytettyä kun ehdokaslistalle ei ollut nyt tunkua täällä. Kuntavaaleissa sain riittävästi ääniä varavaltuutetuksi ja valtjuustoryhmän jäseneksi. Osallistuin useisiin valuuston kokouksiin ja pidin valtuutopuheita ja sain esityksiä eteenpäin.

Olin Espoon kaupungin ympäristölautakunnan jäsenenä vv 2009-2013.

Espoon eläkkeensaajien nimämänä olin Espoon kaupungin Vanhusneuvoston varapuheenjohtajana vv 2009-2013 puheenjohtaja Aaro Peuraniemen jälkeen.

Kuntavaaleissa v2012 olin ehdokkaana ja sain riittävästi ääniä varavaltuutetuksi ja sosialidemokraattisen valtuustoryhmän jäseneksi. Valtuutettuna pääsin tekemään kaupunginvaltuuston kokouksessa 04.12.2013 toivomuksen kaupungin vuoden 2014 talousarvioon otettavaksi riittävät määrärahat 01.07.2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain mukaisten palveluiden tuottamiseksi. Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti. Olen osallistunut valtuutettuna kaupunginvaltuuston kokouksiin useita kertoja vuosina 20143-2017 Olen toiminut aktiivisesti valtuustoryhmän kokouksissa sekä kutsusta monen yhteisön tilaisuuksissa.

3 Toimintani kunnallisissa tehtävissä

3.1 Tilintarkastajana
Toimin pääasiassa valtakunnan tason tehtävissä. Mutta suostuin Espoon tilintarkastajiin Seppo Linblomin varajäseneksi ja jäsenksi hänen jälkeensä vuonna 1982. Vuonna 1983 vaalien jälkeen minut valittiin tilintarkastajien puheenjohtajaksi. Tuolloin kaupungin tilintarkastajien tehtäviin kuului myös ulkoinen tilintarkastus ja valtion tukien lainmukaisen käytön valvonta. Työkenttä oli jaettu jaostoihin, jolloin puheenjohtaja vastasi koko tilintarkastajakunnan hyvästä yhteistöstä ja aktiivisesta asiallisesta tarkastustyöstä. Erityisenä tehtävänäni oli kaupunginhallituksen toiminnan valvonta ja valtuuston päättämän talousarvion ja sen muiden päätösten toteuttamisen valvonta.

Tilintarkastajien hyvän yhteistyön ja aktiivsiuuden ansiosta saimme paljon parannuksia toimintaan valtuuston ja erityisesti asukkaiden kannalta. Kaivelemaan on jäänyt vain se että en saanut silloin järkevöitettyä Espoon tietojärjestelmien suunnittelua ja tietokoneiden käyttöä. Tuohon aikaan, siis 1980-luvun alussa, olin alan huippuosaaja ja olin ottanut tietotekniikassa päätteet laajamittaisesti käyttöön Espoota paljon suuremmassa organisaatiossa. Mutta Espoossa en onnistunut silloin eikä se olisi ollut mahdollista edes ajankäyttöäni lisäämällä, koska ensin olisi pitänyt saada asiaan vaikuttavat henkilot koulutettua ja opetettua oikein kilpailuttamaan tietojärjestelmien toimittajia. Tämä oli painava syy miksi en pyrkinyt vaalien jälkeen jatkamaan kaupungin tilintarkastajan tehtävässä.

Olin Espoon kaupungin ympäristölautakunnan jäsenenä vv 2009-2013.

Espoon eläkkeensaajien yhdistysten nimämänä olin Espoon kaupungin Vanhusneuvoston varapuheenjohtajana vv 2009-2013 puheenjohtaja Aaro Peuraniemen jälkeen.

3.2 Kauklahti

Vuonna 2008 päättyneellä valtuustokaudella toimin Kauklahden alueneuvottelukunnan puheenjohtajana v2005 ja jäsenenä 2005-08. Tämänkin jälkeen olen osallistunut asukasfoorumeihin.

3.3Kauklahti seuran puheenjohtajana toimin samoihin aikoihin vv 2006-2013 . Etsimme uutta puheenjohtajaa ja hallituksen jäseniä pitkään mutta tuloksetta. Kunnes saatiin seuraajaksi puheenjohtajaksi tyttäreni Susanna Rahkonen keväällä 2013. Vaikeutena oli kymmenjäsenisen. johtokunnan jäsenten samisen ohella päätösvaltaisten kokousten saaminen koolle. Kaukalahtiseura on toiminut ansiokkaasti vuosina 2013- 2018. Tästä on osoituksena Kauklahden valinta vuoden kaupunginosaksi vuonna 2018 Suomessa. Ehdokkaita oli kolmesta sadasta kunnasta.

Kauklahden asukasfoorumin jäsen olen ollut keväästä 2013 alkaen.

3.4 Kauklahden eläkkeensaajien sihteerinä olen toiminut vuodesta 2003 vuoden 2013 loppuun. Samalla olen toiminut Espoon eläkkeensaajien yhdistysten yhteistoiminnassa ja niiden aluetoimikunnassa..

Eläkkeensaajien Uudenmaan piirikokousedustajana olen toiminut vuodesta 2006  pari kautta. 

3.5 Espoon valppaaat kuluttajat ryn sihteerinä olen toiminut vuodesta 2000 sekä

toiminut muissakin yhteisöissä joita en ole edellä maininnut.

4. Toimintaani eräissä yhteisöissä

4.1 EKL:n, Eläkkeensaajien keskusliitton, liittokokousedustajana v 2008,2011 ja 2014
Kuluttajaliiton liittokokousedustajana ja mukana monessa sen toiminnassa

4.2 Yhteiskuntasuunnittelun seura ry

Eräät arkkitehdit, tieinsinöörit, maanmittarit ja yhteiskuntasuunnittelijat olivat perustaneet Yhdyskuntasuunnittelun seuran, sittemmin Yhteiskuntasuunnittelun seura. Yhdistyksen toiminta liittyi läheisesti silloiseen päätoimeeni tieverkkosuunnittelijana joten minut oli helppo vetää sen toimintaan mukaan. Aluksi toimin eri sihteerin tehtävissä. Suuri työ oli kesällä 1968 toimia kaksiviikoisen yhdyskuntasuunnitteluseminaarin pääsihteerinä Jyväskylän yliopiston kesän yhteydessä. Minut valittiin myös Yhdyskuntasuunnittelulehden toimitusihteeriksi ja sitten päätoimittajaksi. Lehti oli arvostettu ja luettu. Noin vuonna 1970 riippumattoman mainostoimiston lukijatutkimuksen mukaan lehti oli erittäin arvostettu ja luettu voittaen lukijoiden arvostelussa jopa Arkkitehti-lehden.

4.3 Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö

Olin keskeisenä vaikuttajana perustamassa liikennepoliittinen yhdistys Enemmistöä 1960-luvun lopulla ja alkuvuosina sen johtokunnassa. Kannustimena oli amerikkalisen Wilbur Smithin suunnitteluyrityksen Helsingin keskustan kattava valtavien moottoriteiden suunnitelma. Helsinki oli ikäänkuin toisiaan risteävien moottoriteiden alle jäänyt suuri liikennealue. Ihmettelimme mihin ehdotettuja teitä tarvitaan, minne niitä käyttävät pyrkivät, missä asuvat ja tekevät töitä kun tiet peittävät kaiken. Yhdistys vaikutti suuresti muidenkin liikenteenkäyttäjäryhmien kuin autoilijoiden tarpeiden huomioon ottamiseen liikenteen suunnittelussa. Syntyi uusi merkittävä kevyen liikenteen suunnittelukultturi.

4.4 Liikenneturva

Liikenneturva oli alalla vaikuttavien yhteisöjen järjestö jolla oli myös julkisia tehtäviä. Toimin sen valtuuskunnan jäsenenä ja hallituksen varapuheejohtajana 1974-81. Tärkein saavutus oli tiekohtaisten nopeusrajoitusten toteuttaminen sekä kuljettajien turvavyöpakko. Tässä tehtävässä jouduin aluksi koppalakkisten autoklubilaisten ankarien hyökkäysten kohteeksi. Lahden liikenteenturvallisuuspäivillä noin vuonna 1975 pidin esitelmän jossa vaadin ohjelmaa vuotuisten liikennekuolemien puolittamiseksi. Yhteiskuntasuunnittelulehden takakanteen otin päätoimittajana kaikkien liikenteessä kuolleiden kuolinilmoitusten otteet. Tällä oli voimakas herätevaikutus liikenneturvallisuustyöhön

SDP:n kanta ratkaisi valtakunnallisten tiekohtaisten nopeusrajoitusten toteuttamisen. SDP:n kannan ratkaisi puoluetoimikunta ja sen puheenjohtaja Rafael Paasio jonka johdolla esittämäni nopeusrajoitus hyväksyttiin. Puoluesihteeriä en ollut saanut vielä silloin kannattajaksi, mutta myöhemmin pääministerinä Kalevi Sorsa kiitteli päätöksen toteuttamista. Toimin tuolloin paljon yhteistyössä Ilkka Taipaleen kanssa ja muistan miten hän perusteli ”nopeusrajoituksilla saadaan enemmän aikaan kuin useimmilla kansanterveystoimilla ihmishenkien säästämisessä ja kärsimysten vähentämisessä”

Kaikkia yhteisöjä joissa toimin en ole edellä maininnut enkä kansainvälisiä yhteisöjä joiden toimintaan olen jotenkin osallistunut

5. Toimintani valtion elimissä

Ympäristönsuojeluneuvosto

5.1 Ympäristönsuojeluneuvosto oli valtioneuvoston asettama sisäasianministeriön yhteydessä toiminut elin. Olin siinä ensin varajäsenenä 1973-76 ja jäsen 1977-1983 sekä sen ympäristönsuojelujaoston puheenjohtaja 1977-83. Ehdotin lakia jälellä olevien koskien säilyttämiseksi ja sain ehdotukseni taakse jaoston ja koko neuvoston. Ministeriö laati lakiehdotuksen ja eduskunta hyväksyi sen, viimeiset kosket pelastettiin.

Päätimme eräät jäsenet ympäristönsuojeluneuvostossa vuonna 1981 laatia ehdotuksen uudesta ympäristöministeriöstä. Asiaa valmisteltiin johdollani suojelujaoston useissa kokouksissa ja lopulta päädyttiin yhteisymmärrykseen uuden ministeriön tehtävistä ja valtuuksista. Silloinen keskustapuolue vastusti ympäristöministeriötä ankarasti. Pyysin yksityisesti Kalevi Sorsalta valtuudet neuvotella kokoomuksen ja muiden puolueiden ympäristönsuojeluneuvoston jäsenten kanssa vaikka keskusta vastustaa. Kokoomuksessa tunnettu hyönteisprofessori Martti Markkula (veljenpoika on Markku Markkula Espoon kaupunkisuunnitelulautakunnan monivuotinen puheenjohtaja) ja minä sovimme yhteistyöstä ja saimme suojelujaostossa ja koko neuvostossa esityksen uuden hallituksen ohjelmaneuvottelijoille ympäristöministeriön perustamisesta ja sen tehtävistä ja valtuuksista. Seuraavaan hallitukseen tuli sisäasianministeriksi Matti Ahde, jolla oli poliittiset taidot toteuttaa uuden Ympäristöministeriön perustaminen

Laaja yleisen mielipiteen kannatus auttoi esityksen hyväksymistä ja hallitusohjelmaan otettiin uusi ympäristöministeriö. Tämä sopimus oli myös ensimmäinen (tietääkö joku aiemman soimuksen?) valtakunnan tason poliittinen sopimus sosialidemokraattien ja kokoomuksen välillä. Samalla se ennakoi tulevaa hallitusyhteistyötä vuonna 1987 aloittaneessa hallituksessa johon kookoomus pääsi presidentti Mauno Koiviston ansiosta pitkän paitsiossa olon jälkeen.Ympäristöministeriksi valittiin Matti Ahde

5.2 Etelä-Suomen satamatoimikunta

Etelä-Suomen satamatoimikunnan (liikennemisteriön perustama) tehtävänä oli tehostaa satamien työnjakoa ja yhteistyötä eri liikennemuotojen kanssa. Satamatoiminta oli tuolloinkin kunnallista toimintaa ja sillä yhteinen Satamaliitto-järjestö. Toimikunnan puheenjohtajana oli pääjohtaja Simo Jaatinen ja toimin sen sihteerinä vv 1967-69. Jaatisen kanssa meillä oli erittäin hyvä yhteistyö jos niin voi sanoa kun olin vielä oppipoika.

Toimikunta esitti uuden mm. konttijärjestelmän edistämistä, laivan lastien ennkkoinformoinintia määräsatamallle jo lastaussatamasta lähdettäessä. Tarkoitus oli helpottaa jatkokuljetuksia junilla ja autoilla sekä säästää huomattavia kustannuksia silloiseen käytöntöön verrattuna. Kotkan satama otti ensimmäisenä käyttöön ehdotamme järjestelmän.

Toimikunta ehdotti pääkaupunkiseudun satamatoimintojen keskittamistä uuteen satamaan Porkkalanniemen itäpuolelle Medvastö:hön Perusteluna oli mm oivallinen, riittävän syvä meriväylä ja meriliikenteen nopeutuminen silloiseen Helsinginsatamaan ja erityisesti Vuosaareen verrattuna. Mikäli ehdotus olisi toteutunut olisi saavutettu yli sadan silloisen miljoonan markan säästöt vuodessa ja Helsingin satama-alueet olisi voitu ottaa asumiseen jo yli kolme vuosikymmentä sitten. Satamaliitto oli liian vahva järjestö ja kun puheenjohtaja, sihteeri ja jäsenet siirtyivät muihin tehtäviin emme voineet jatkaa ehdotuksen toteuttamista.

Olen toiminut myös muissa valtioneuvoston ja ministeriöiden sekä muiden valtion elinten asettamissa toimikunnissa ja työryhmissä.

5.3 Muut/ seuraavaan versioon

<