Jarkko Rahkosen elämän nuoruusvaiheista 75v 31.12.2013

Jarkko Rahkosen elämän nuoruusvaiheista

Syntynyt Turussa 31.12.1938

Jarkko Rahkonen 75v 31.12.2013 koskevat blogikirjoitukseni

”Elämäni nuoruusvaiheista” julkaistu vasta 01.01.2014

”Yhteiskunnallisesta toiminnasta”

”Päätoimeni kolmessa suuressa liikelaitoksessa”

”Monessa tehtävässä vuonna 2014”

Katso jarkkorahkosenblogi.blogspot.com

1. Miksi elämäni tarina nyt, 31.12.2013/Johdanto

Elämäni tarinaa ovat toivoneet perheemme lapset ja espoolaiset ystäväni. Ystäväni ja tuttavani muuallakin saattavat myös olla kiinostuneita tuntemaan elämäni tarinaa. Lopullinen sysäys tähän kirjoitukseeni oli joulukuussa 2012 ehdokkuuteni Espoon kaupunginhallitukseen.

Ratkaisevan äänestyksen hävisin äänin 21/23. Silloin suppean esittelyni luettuaan monet minua äänestäneet sanoivat miksi et ole aiemmin kertonut että olet toiminut mm. Suomen kolmen suurimman valtion liikelaitoksen talousjohdossa, päämisterin ja usean ministerin erityisavustajana kahdessa hallituksessa ja lukuisissa muissa valtion tehtävissä sekä Maailmanpankin (World Bank) projektinjohtajana Vastasin että en ole tuonut itseäni esiin julkisuuden kautta koska siihen ei ole ollut tarvetta. Uusiin tehtäviin minua on pyydetty suosituksena edellisten tehtävien menetyksellinen suorittaminen. Suomessa elämäuraa koskevien faktojen luettelemistakin saatetaan pitää itsekehuna.

Eduskuntaehdokkuuteenkaan en aikanaan suostunut johon julkisuutta olisi tarvittu. Katsoin, että voin vaikuttaa riittävästi muissa tehtävissä joista ansionikin olivat paremmat kuin kansanedustajana. Tällä vuosituhannella suostuin Espoossa kuntavaaliehdokkaaksi kun lautakuntajäsenyyttä ei voinut saada osallistumatta vaaleihin. Olin nimittäin karsinut tehtäviäni yrityksissä ja aikaa oli vapautunut kunnalliseen vaikuttamiseen espoolaisten palvelujen kehittämiseksi sekä kaupungin palvelujen vaikuttavuuden ja tuottavuuden parantamiseksi tuomalla yhteiseen käyttöön liikkeenjohdollisen kokemukseni.

Muutaman viikon vaalikampanjalla syksyllä 2012 sain ääniä riittävästi Espoon kaupunginvaltuuston varavaltuutetuksi.Valtuutettuna pääsin valtuuston kokouksessa 04.12.2013 tekemään toivomuksen joka hyväksyttiin yksimielisesti. Toivomus koskee kaupungin vuoden 2014 talousarviota, esitän että talousarvioon varataan riittävät rahat vanhuspalvelulain edellyttämiin palveluihin.

2. Jarkko Rahkosen nuoruuden tapahtumia ja valintoja

Suomi joutui talvisotaan kun minulla oli ikää vasta 11 kuukautta. Varhaislapsuuteni oli sotalapsen aikaa. Myöhemmin ymmärsin miten suuresti sotakokemukset vaikuttivat koko nuoruuteeni ja valintoihini. Isä oli sodassa ja 25 vuotiaalla äidilläni kolme pientä lasta. Sanomalehdissä pelättiin, että Suomi häviää suurvallan -150 miljoonaa asukasta- hyökkäykseen. Äiti halusi pelastaa lapsensa ja lähetti pienen 3v Jarkon Ruotsiin turvaan. Lapsi ei asiaa ymmärtänyt, vaan koki tulleensa omiensa hylkäämäksi. Tästä en voi vieläkään kertoa enempää - mahdollisesti vasta myöhemmässä kirjoituksessa lisää.

2.1 Lapsuuden koti ja perhe

Isäni Paul Erik oli syntynyt 22.4.1913 (28.7.1995) ja annettu sylivauvana kasvattilapseksi. Kansakoulun todistus oli erinomainen historiassa ja äidinkielessä. Kansakoulun jälkeen hän meni 13 vuotiaana leipomoon töihin Turussa. Myöhemmin hän oli konditori ja leipurimestari. Hän oli kolmessa sodassa 1939-1944 turvaamassa itsenäisyyttämme. Äiti Hellin oli synytynyt 30.4. 1917 ja kävi Turussa keskikoulun (nyk. yläaste) ja kouluttautui kirjanpitäjäksi sotien jälkeen. Äidin keskikoulun todistus oli erinomainen varsinkin kielissä ja matematiikassa.

Vanhemmat saivat viisi lasta vv 1937-1945. Perheen tulot eivät olleet suuret, mutta lapset saivat hyvän koulutuksen ahkeroiden ja omalla työllään opiskelurahoja ansaiten. Marjoja ja sieniä kerättiin kymmeniä litroja syksyisin. Perhe asui ensimmäiset kymmenen vuotta äidin vanhempien talon yläkerrassa 8km Turun kauppatorilta. Sitten kerrostaloissa Turussa vuokralla. Omakotitalo rakennettiin 1970-luvun lopulla vanhimpien lasten siirryttyä omiin asuntoihinsa. Isä oli töissä eri leipomoissa eläkeikään ja äiti toimi kirjanpitäjänä nuorimmaisen tultua kolme vuotiaaaksi eri yrityksissä eläkeikään saakka. Äidillä oli pikkuyritysten kirjanpitoja myös iltatyönä. Kerran yhden makkarakioskin perustanut nuori yrittäjä Heikki Salmela tarvitsi kirjanpitäjää. Äiti otti tehtävän iltatyönä muutamaksi vuodeksi. Tänä aikana Salmelan yritys kasvoi monen kioskin yritykseksi. Sittemin yritys sai nimen Hessburger. Toimin usein teini-iäisenä nopeana laskijana kirjanpitoapulaisena. Opin käytännössä miten pikkuyrityksen kirjanpidolla saadaan näkyviin vuoden tulos. En voinut aavistaa, että myöhemmin johdollani tehtiin valtion liikelaitokselle ensimmäinen liikekirjanpito nimittäinValtionrautateille.

Lapsista vanhin Pirkko syntyi 1937 ja kouluttautui sairaanhoitajaksi. Jarkko syntyi 1938 ja hänestä lisää tässä elämäntarinassa.

Ossi syntyi 1940 ja valmistui Åbo Akademista valtiotieteen maisteriksi. Hän siirtyi kansainvälisiin tehtäviin jo v.1967 aluksi maailmanlajuisiin rakentajayrityksiin sitten World Bankin chief economistin tehtäviin edeten pankin johtokunnan sihteeristön päälliköksi. Hän oli välillä myös viisi vuotta Suomen Washingtonin suurlähetystön kaupallisena neuvoksena.

Riitta-Liisa syntyi 1944, hän väitteli soveltavan matematiikan tohtoriksi ja nimitettiin dosentiksi. Hän toimi pitkään Eläketurvakeskuksen tietojenkäsittelyn osastopäällikkönä. Eläkkeellä kuvataiteen harrastuksen johdosta Riitta-Liisa Lindström on hyväksytty taiteilijaydistyksen jäseneksi.

Esa syntyi 1945 ja opiskeli lääkäriksi ja erikoistuen mm. työterveydenhoitoon. Eläkkeelle hän on jäänyt vakuutusyhtiö Pohjolan ylilääkärinä.

Perheemme lasten menestys opinnoissa ja työuralla on osoitus suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskunnan ja kristillisen kotikasvatuksen suotuisasta yhteisvaikutuksesta elämän perustana.

2.2 Kouluaika

Ensimmäinen elämän valinta oli neljänneltä luokalta osallistua oppikoulun pääsykokeisiin. Kokeisiin menin yksin. Ihmettelin kun luokkatoverini isä kyseli missä sinun vanhempasi ovat. Olin jo tottunut hoitamaan asioitani itse. Luokan 40:stä oppilaasta vain 3 pääsi oppikouluun, pyrki ehkä 6-8. Kansakoulussa olin puhelias ja parilla ensimmäisellä luokalla tästä syystä usein nurkassa. Kolmannella luokalla innostuin laskemaan kaikki tulevienkin luokkien laskentokirjojen laskut. Tämän jälkeen sain vilkkauden anteeksi enkä joutunut nurkkaan. Opin siihen, että läksyjä ei ´tarvitse tehdä koska olin jo itse asiat opetellut. Myöhemmin oppikoulussa tästä oli haittaa kielten opiskelussa. Luin viikottain 10-15 kirjastokirjaa, mutta en harjoitellut riittävästi kieliä. Historiassa, uskonnossa ja maantiedossa olin lukenut laajasti kirjoja yli koulukirjojen opin joten niissä selvisin kiitettävästi omalla tiedonhankinnalla.

Äiti piti erittäin tärkeänä saada lapsensa oppikouluun. Kaikki viisi lasta pääsivät oppikouluun ja neljästä tuli ylioppilaita, joka ei ollut siihen aikaan vielä tavallista pienituloisissa perheissä. Vanhin meni keskikoulusta sairanhoitajaopistoon ja valmistui ammattiin kun entiset luokkatoverit olivat vasta ylioppilaita. Saimme kristillisen kasvatuksen, piti jo lapsena oppia mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Tärkeää oli tehdä hyvää ja auttaa vähäosaisia. Vanhempani ja isovanhempani, joiden talon yläkerrassa asuimme ensimmäiset vuodet toimivat Suomen Vapaakirkossa, jonka sisarkirkossa Yhdysvalloissa on jäseniä monta kertaa enemmän kuin luterilaisia. Silti joka vuosi oppikoulun rehtori tuli luokkaan ja pyysi niitä nousemaan ylös jotka eivät kuulu kansankirkkoomme (rehtorin nimitys). Operaation tarkoitus oli osoittaa poikkeamassa jotain outoa. Tämä kokemus ei minua lannistanut, vaan vahvisti käsitystäni siitä, että vähemmistössäkin voi olla oikeassa ja arvostettu.

Oppikoulun aikana olin ahkera kirjastossa kävijä ja lainasin ja luin 10-15 kirjaa viikossa. Puolet ns tietokirjoja luonnontieteitä, historiaa, filsofiaa yms. Lukion alkaessa olin lukenut esim. filosofiaa käsitteleviä kirjoja 25-30. Lukion ensimmäisellä luokalla tuli pitää esitelmä luokan edessä. Aiheekseni valitsin ”Mitä filosofia on”, koska olin hyvin innostunut oppimistani asioista. Opettaja väitti ettet ole voinut itse esitystä kirjoittaa. Sanoin, että lukemissani kirjoissakin on suuri osa samaa kuin muissa kirjoissa , kukaan ei ole keksinyt kaikkea omassa päässään. Parin päivän päästä toin luettelon noin kymmenestä kirjasta ja viitteen niiden sivuihin josta esitelmäni olin koonnut.

Luokkatovereiden kanssa perustimme lukion ensimmäisellä luokalla psykologian yhdistyksen jonka nimeksi annoimme ”Kompleksi”.Vitsi oli siinä, että uskoimme hallitsevamme itsemme ilman komplekseja. Minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Luin myös parapsykologian kirjoja, myös englannin kielellä. Filosofian harrastukseni johti siihen, että heti kun täytin 18 liityin sivilirekisteriin. Tämä oli erittäin tärkeä toinen valinta elämässäni. Tästä kerroin vanhemmilleni vasta pitkän ajan kuluttua. Olin myös itsekasvatuksella oppinut välttämmän väittelyä uskon asioista. Lopuksi tarkennuksena totean että en ollut tähtioppilas. Esimerkit on valittu siksi että niillä on ollut tärkeä vaikutus myöhempään toimintaani.

3. Nuorena töihin

Juoksupoikana aluksi

Koulun rinnalla aloitin työelmän varhain. Kesällä olin juoksupoikana Helsingin Olympiakisojen aikaan 13 vuotiaana. Ongelmana oli kuunnella työn ohessa kisaselostuksia radiosta. Olin rakentanut ns. kidekoneen jolla voi kuunnella pikkuradiota kytkemällä antennin johto esim. lämpöpatteriin. Lisäksi piti perata sokerijuurikaspeltoa joka on ainoa työ josta pyrin pois pian. Sokerijuurikkaista perhe sai merkittävästi lisätuloja.

Telakalla levysepäksi hyvin nuorena

Värtsilän Turun telakalle pääsin seuraavaana kesänä niittipojaksi, enkä joutunut enää juurikaspellolle. Neljän henkilön työryhmämme kokosi niittaamalla noin kolmen tonnin laivaa. Niittaaja niittasi ilmanpainevasaralla ja toisella puolella pirvari painoi niittiä vastaan niin että se litistyi pitäväksi. Rautaisen niitin kuumentaja oli ahjolla kuumentanut niitin valkoiseksi. Niittipojan piti viedä se valkoisena niittajan käsittelyyn. Punainen niitti olisi ollut liian kylmä ja niittipoika olisi saanut moitteet. Taitoa tarvittiin ottaa niitti kiinni ämpärillä ylhäällä kun niitattiin telineillä. Työelämän perussäännöt oppi kantapään kautta: piti olla ahkera ja tunnollinen ja kuunnella kokeneempien ohjeita. Lisäksi piti portin ulkopuolella olevasta maitokaupasta hakea niittaajalle lounaalla maidot pulloon (tölkkejä ei vielä ollut).

Turun telakalla jatkoin pari kesää. Viimeisenä kesänä insinööri tuli toisena työpäivänä kysymään haluatko käydä hitsaus-ja levyseppäkurssin. Parin viikon kursilla pääsin levysepäksi johon yleensä tarvittiin jo silloin kaksi vuotta ammattikoulua. Perusteena oli, että osasin piirustuksista lukea millaiseksi hytit rakennetaan. Sitten Juhannuksen alla aloitin levyseppänä 17 vuotiaana (nuorin telakalla) ja sain oman levysepänapulaisen. Tehtävänä oli piirustuksia lukemalla tehdä laivan kannen hyttejä teräslevyistä. Sisustus kuului myöhempiin työvaiheisiin. Telakan insinööri toivoi, että hakisin tekniseen opistoon ja tulisin sitten insinöörinä telakalle töihin. Jatkoin telakalla syksyllä pysyvässä iltavuorossa klo 15-23 ja aamulla lukiossa klo 08- 14.30. Keväällä päätin myöhemmin aloittaa yhteiskuntatieteiden ja historian opiskelun Turun Yliopistossa.. Telakkatyön varjopuoli oli silloin puutteellinen työsuojelu ja ruostepölyn tunkeutumien keuhkoihin. Valinta oli vaikea tehdä sillä pidin laivanrakennuksesta, mutta lukuharrastukseni voittivat. Valinta oli kolmas nuoruuteni aikana.

2.4 Patatiskarina Ruotsissa kieltä oppimassa

Lukion aikana olin yhden kesän Ruotsissa töissä kieltä oppimassa. Yritin päästä Göteborgiin autotehtaalle, mutta en ollut pohjustanut yritystä aiemmin Suomesta käsin enkä ehtinyt päästä sinne. Tovereitani oli töissä samassa kaupungissa Varuhuset Grand:ssa ja heiltä kuulin että töitä on keittiössä tarjolla. Tavaratalo oli suuri ja uudenaikainen silloin - Suomessa ei ollut vastaavaa. Talon ravintolassa kävi päivässä satoja ruokailijoita. Taas kävi niin, että työnantajan edustaja ”husmodern” (emäntä) arvosti työotettani niin, että muutamassa päivässä pääsin miesten hommiin ja miesten palkoille - palkka oli suurempi kuin levysepällä Turun telakalla. Toverit olivat hissipoikina kevyemmissä töissä pienemmällä palkalla

Ammattinimikkeeni oli köksbiträde (keittiöapulainen) tehtävänä oli kalojen ja kanojen valmistaminen kokkien ruuan valmistamista varten. Suuritöinen tehtävä oli perunamuusin eli perunasoseen valmistamien. Perunat kuorittiin suuren koneen rummussa ja valmistettiin toisessa koneessa maidon ja mausteiden kanssa soseeksi valmiina tarjoiltavaksi. Iltapäivällä oli kova työ puhdistaa koneet ja patatiskarina jynssätä kaikki putipuhtaaksi.Keittiömestari ja husmodern valvoivat ja kiitelivät joten viikonlopuksi sain maukasta evästä mukaan.Työ alkoi klo 7 ja päättyi klo 19, päivällä oli palkaton neljän tunnin tauko. Sitten ilalla alkoi ruotsin käytännön harjoittelu ovella odottavien tyttöjen kanssa.

Ruotsalaiset eivät arvostaneet keittiöapulaisia ja ryhmän kahdeksasta miehestä oli vain yksi ruotsalainen. Tässä keittiötyössä oppi käytännössä mitä on olla vähän arvostettu maahanmuuttaja, joita suomalaiset siellä silloin olivat. Suoriuduin hyvin kun nurkumatta tein kaikki ikävätkin työt nopeasti ja ohjeiden mukaan. Ruotsalaisia samanikäisiä pidettiin mammanpoikina jotka eivät osanneet miesten töitä. Tulee mieleen tapaus kun vuokraemäntäni vieraana oli toinen ruotsalaisnainen. Heillä oli ongelmana jokin vaikea kirjoitustehtävä. Jotenkin kävi niin, että asuntooni tulleessani sain auttaa kirjoittamisessa. Suuri oli naisten ihmettely ja päivittely miten en finne kan skriva bättre svenska (=suomalainen osaa kirjoittaa ruotsia paremmin) kuin he ruotsalaiset itse. Kiva olisi kirjoittaa kirja ”Patatiskarina Ruotsissa”.

3 Opiskelu yliopistossa

Turun Yliopistoon ilmoittauduin syksyllä 1959. Rehtori Järvi kätteli kaikki uudet opiskelijat ja kysyi minulta, mitä ylippilas aikoo opiskella. Vastasin aloittavani historian ja filosofian opinnot. Sunnitelmissani oli pyrkiä kansalaisopiston tai työväenopiston opettajaksi. Olin tutustunut filosofiaan kirjoista ja myös kansantaloustieteeseen ja sosiologiaan, mutta niitä en rehtorille ilmoittanut.

Syksyllä aloitin taloustieteen opinnot ja joulukuussa tenttasin ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin, sana ei tarkoita laatu-arvosanaa vaan oppimäärää). Taloustieteessä oli noin 75% kansantalouden ja 25% liiketaloustieteen ja oikeusopin kirjoja. Liiketaloustieteen opista oli suuresti hyötyä kun johdollani totutettiin Valtionrautateille liikekirjanpito. Tammikuussa aloitin cumlaude opnnot ja aloitin proseminaarin. Keväällä suoritin sosiologian ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden syksyllä suoritin Turun yliopiston opiskelun lomassa Åbo Akademiassa valtio-opin ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden keväällä minulla oli suoritettuna taloustieteen, sosiologian ja valtio-opin cumlaude-opinnot sekä tilastotieteen ensimmäisen vuoden (aprobattur) opinnot Helsingin Yliopistossa.

Tilastotieteen tenttasin Helsingin Yliopistossa prof Erik Törnqvistille. Hän oli maailmantason tilastotieteilijä ja hyvin vaativa tentaattori. Hänen tyttären poikansa Linus Torvalds kehitti sittemmin Linuxin. Tilastotieteen appro oli pakollinen taloustieteen laudaturissa joten Turussa sen opinnot aloitti syksyllä lähes sata opiskelijaa. Mutta keväällä vain kolme meistä läpäisi lopputentin, olin yksi kolmesta. Matematiikan ja tilastotieteen kyvyistäni oli suuri hyöty jälleen. Kesäyliopistossa suoritin vielä kesällä sosialipolitiikan ja sosiaalipsykologian ensimmäisen vuoden opinnot (approbaturin). Toisen vuoden keväänä v.1961 otin ulos Turun Yliopistosta alimman tason kandidaatin tutkinnon paperit.

Kolmannen vuoden syksyllä minulla oli suoritettuna yli kaksi kertaa enemmän arvosanoja kuin valtio-opin kandiaatin minimioppimäärä oli. Minulla oli siihen aikaan poikkeuksellisen hyvä muisti. Satojen sivujen tentattavan aineiston opin kahdella lukukerralla niin, että tenttivastausta kirjoittaessani näin mielessäni kirjan sivun tekstin ja kirjoitin sen muistista usein sanasta sanaan paperille ellei vastaustekstiä voinut lyhentää. Ensimmäisen syksyn jälkeen sain ns kokostipendin joita taloustieeessä sai vuosittain 1-3 opiskelijaa. Rahamäärä vastasi noin kahden kuukauden kesäansiota joten voin kesälläkin opiskella. Minulla oli stipendin ansiosta jo silloin kolmas lukukausi käytännössä. Opintosaavusten ansiosta minut valittiin ensimmäisenä keväänä myös yhteiskunnllisten aineiden opintoneuvojaksi toisesta syksystä alkaen

Opiskelurahoja ansaitsin myös suomentamalla toisena vuonna pari monelle vaikeaa englanninkielistä teosta muutaman opiskelijan pyynnöstä. Asian organisaattori hankki 40-50 käännöksen ostajaa joten sain ansioilla kesällä kuukauden työstä vapaata opiskeluaikaa.

Taloustieteessä osallistuin myös laudatusrseminaariin jo toisena keväänä cumladen tultua suoritetuksi. Aloitin myös väitöskirja-aineiston kokoamisen aiheena kansantaloustieteen ekonometriaan kuuluva aggregointiongelma. Keräsin aineistoa muutaman vuoden vielä tvh:n töiden ohella, mutta sitten työmääräni ja sen vastuullisuus kasvoi niin, että jätin väitöskirja-aineiston kokoamisen toistaiseksi. Kuukausipalkkakin kohosi kolmekymppisenä professorin palkkatasolle ja ylikin aikanaan.

Valtioppiin oli toisena opiskeluvuonna tullut prof. Pertti Pesonen jonka proseminaarissa tutkin käytännössä miten sanomalehtilukusalissa luetaan eri lehtiä. Sovelsin siinä tilastotieteellistä khin neliö analyysiä jota ei ollut alkuopinnoissa käsitelty. Prof Pesonen piti kirjoitustani niin ansiokkaana, että hän järjesti sille julkaisijan kirjassa Turun Ylioppilas. ”Turun sanomalehtilukusalien käyttö” on ensimmäinen painettu julkaisuni, kiitos Pertti Pesosen, joka sittemmin oli Aamulehden päätoimittaja. Hän oli nuorena tehnyt paljon julkisuutta saaneen väitöskirjan äänestyskäyttäytymisestä ja piti analyysiäni merkittävänä avauksena.

Edellä kuvattujen opinojen ohella osallistuin Turun Yliopistossa tietokoneen ohjelmoinnin kurssiin joka tiettävästi oli ensmmäinen yliopistotasolla Suomessa. Kurssi oli ylimääräinen eikä kuulunut osana mihikään arvosanaan Kysessä oli ruotsalaisen Wenner Greenin säätiön lahjoitus ja koneena Wegematic. Tämän päivän valossa kyseessä oli melko alkeellinen tietokone. Minulle ohjelmoinnissa onnistuminen oli erittäin merkittävä kokemus. Samanaikaisesti olin lukenut englannin kielisistä lehdistä tulossa olevista kehittyneemmistä tietokoneista ja niiden ohjelmista. Näynomaisesti koin mihin tulevaisuus on menossa - uuteen tietojenkäsittelyn aikakauteen. Tämä kokemus oli ratkaiseva ja päätin unohtaa kansalaisopiston opettajan haaveet.

Päätin opiskella tietojenkäsittelyä ja pyrkiä soveltamaan oppeja käytännön työhön. Tämä oli uusi vaikea elämäni valinta. Kolme professoria toivoi minua valitsemaan heidän aineensa pääaineekseni. Taloustiede oli houkuttelevin mutta valtio-oppi ja sosiologia myös hyvin kiinnostavia. Sosiologiassa oli tarjolla asistentin työ käännösteni ansiosta. Valitsin käytännön työt apuvälineenä tietojenkäsittelyn ja tilastotieteen opit. Tämä elämäni valinta selkiintyi työssäni Tie- ja vesirakennushallituksessa armeijan jälkeen. Lisäksi vaikutti se että assitentin tai lehtorin palkalla oli vaikea tulla toimeen.

4 Palvelu puolustusvoimissa

Varusmiespalvelun 11 kuukautta oli siihen astisen elämäni merkittävin kokemus. Ensinnäkin opin näkemään miten monenlaisia ihmisiä suomalaiset nuoret miehet ovat suorituskyvyltään henkisesti ja fyysisesti. Merkittävintä minulle oli oppia miten saada joukko toimimaan tehokkaasti halutun tehtävän ja tuloksen saamiseksi. Opin, että tärkeä on luoda johtamaani joukkoon yhtenäinen toverillinen henki sekä usko ja halu, että me pärjätään paremmin kuin muut vierellä olevat joukot.

Johtamani joukko voitti useita suunnistusretkiä, taistelurata (tst) suorituksia sekä hyökkäys- ja viivytystaisteluja. Onnistumiseni joukon johtamisessa oli itselleni erittäin suuri yllätys ja itsetunnon kohotus. Koulussa olin ollut keskitason urheilija ja vain koripallossa olin päässyt koulun joukkueeseen. Mutta nyt esim. vaativassa pitkässä yösuunnistuksessa joukkoni palkittiina parhaana viiden vuorokauden lomalla. Näin käsvi vaikka joukossamme ei ollut sivilissä suunnistajaa. Joukkuehenki, onnistunut osatehtävien määrittely ja käytännön johtaminen ratkaisi.

Toinen opetus oli miten tärkeää oli oman suorituksen ohella toteuttaa esimiesten antama tehtävä niin että vaadittu tulos saadaan tilanteen vaatimusten mukaan soveltaen. Piti oppia että esimiehen käskyn toteuttaminen ei ole mekaanista suorittamista, vaan tilanteen mukaan joustavaa suorittamista tavoitteen saavuttamiseksi. Koin, että tulkoon miten vaikea tehtävä tahansa niin joukkoni kanssa onnistun.

Tärkeä oli aliupseerikoulun todistusten jako jossa minut palkittiin kursiin toisena parhaana. Palkitsemisesta tehtiin iso juttu turkulaiseen Uusi Aura lehteen. Kun olin tutkinut sanomalehtien lukemista kirjastossa tiesin, että tämä lehti oli ykkönen konservatiivisyydessä ja maanpuolustuksessa. Armeijaan mennessäni olin järkipasifisti ( en kaiken vastustaja), todistusta saadessani olin edelleen sodan vastustaja sitä julki julistamatta. Nyt minut palkittiin parhaana taistelujoukon johtajana.

Edellä kuvaamani kokemukset vahvistuivat reserviupseerikoulussa Haminassa. Sieltä palasimme kokelaina ja minut määrättiin aliupseerikouluun apuopettajaksi. Toimin myös kokelasryhmämme 14 kokelasta vanhimpana, vetäjänä. Merkittävän tunnustuksen joukoni johtamisesta antoi prikaatimme komentaja eversti Yrjö Keinonen. Hän oli tutustumassa harjoitustaisteluumme maastossa ja kysyi joukkoni eräältä oppilaalta mikä on joukon tehtävä. Vastaus oli naseva ja tyjentävä. Kun pari muutakin suoriutui yhtä hyvin eversti tuli kiittämään. Harjoituksen jälkeen kasarmilla eversti otti asian opetusesimerkkinä koulun koko joukon edessä esiin ja johtajana minut palkittiin. Loppusodassa johdin viivytystaistelussa pataljoonaa (kolme komppaniaa, khr, ym) hyökkääjänä vakinaisten upseerien ja aliupseerien johtama puoli divisioonaa. Onnistuimme viivytyksessä. Minulle tarjottiin kesävänrikin tehtäviä, mutta lähdin jatkamaan opintoja.

Opin arvostamaan silloista Suomen maanpuolustustyötä, mutta en voinut olla siinä työskentelemässä koska rauhan rakentamista koskevat henkilökohtaiset arvoni eivät olleet sopivat alan käytännön työhön.

Lähdin luottavaisin mielin työelämään ja tiesin, että johtamisessa olen suhteessa muihin parhaimmillani. Myöhemmin kun Posti- ja telelaitosta uudistettiin koko Posti- ja telehallituksen johtoryhmä testattiin johtamisessa ykstyisissä yrityksissä käytettävällä testillä. Tämän testin mukaan kuuluin suomalaisten suuryritysten johtajien parhaaseen desiliin so. kymmeneen prosenttiin.

Myöhemmin minut kutsuttiin suomalaisen ylimmän johdon Maanpuolustuskurssille Sotakorkeakouluun suhteellisen nuorena alle 40v. Tällä kursilla valitaan kurssin ajaksi harjoitus Valtioneuvosto ja kurssilaista siihen viisi ministeriä mm. pääministeri, valtiovarainminteri, puolustusministeri, sosiaaliasiat sekä viestintä. Toimin tässä hallituksessa puolustusminiterinä, mutta nyt koko valtakunnan maanpuolustuksen johdossa. Toimiessani Rautatiehallituksessa ja Posti- ja telehallituksessa minulla oli niiden kriisiajan organisaatiossa merkittävä ei-julkinen johtamistehtävä jossa salaiset asiakirjat säilytettiin kassakaapissa. Käyn edelleen noin pari kertaa vuodessa päivittämässa maanpuolustustietoani kurssien osanottajille järjestettävissä tilaisuuksissa.

Viimeeksi olen tutustunut Suomen kyberneettisen maanpuolustuksen valmisteluihin. Mielestäni voimme luottavasti ja rauhallisesti suhtautua Suomen maanpuolustuksen johtamiseen ja varautumiseen eri kriisivaihtoehtoihin.

Armeijakokemukseni perusteella tein jälleen elämänvalintani. Päätin jatkaa työtäni yritysten johtotehtävissä talouden, tietojenkäsittelyn ja johtamisoppien avulla. Tämä elämäni valinta oli aiempia helpompi koska nyt tiesin mitä halusin ja missä olin suhteessa muihin keskimääräistä osaavampi, tuloksekkaampi.